Luumäen opinahjojen historiaa pitäjänkoulusta peruskouluun

Annikki Hyytiäinen on tehnyt suuren työn ja koonnut Luumäen opinahjojen historiaa pitäjänkoulusta peruskouluun kirjaksi. Kirjassa on sivuja on noin 600 ja kuvia parisataa, henkilöhakemistossa noin neljä tuhatta nimeä. Teoksen arkistofaktaa värittävät reilun kahdeksankymmenen entisen koululaisen muistelut ja haastattelut.

TAKAKANNEN TEKSTI:
Ja vaikka vuodet vierivät, opin, kuinka paljon minulla on vielä opittavaa.
Kirja vie koulumatkalle rippi- ja pyhäkouluun, pitäjänkouluun, kylille kiertokouluihin ja kuljettaa ensimmäisestä kansakoulusta kaikkiin koulupiireihin. Koulutien kuvaus jatkuu kansalais- ja keskikoulussa ja lukiossa. Kaikille yhteinen peruskoulu onkin jo nykyaikaa.

Kirja on kattava selvitys Luumäen kunnan alueella toimineiden koulujen elinkaaresta ja samalla katsaus koululaitoksen kehittymiseen 1800-luvun lopusta tähän päivään. Mukana teoksessa on paljon eläviä koulumuistoja ja kuvia, jotka herättävät nostalgisia ja kipeitäkin muistoja.

Kirjaa voi tilata: Verkkokauppa reunalla.fi

Luumäen opinahjojen historiaa pitäjänkoulusta peruskouluun

Leo Laurilalta on ilmestynyt jatkoa Jannen ja Elisan tarinaan

PAKO MAALTA (Reuna 2020)

Kirjasta Jannen ja Elisan kapina tuttu Matti, Elisan nuorin poika, joutuu lähtemään kotikylästään Koivulan Kustin ajamana. Matti rakastui Kustin kasvattityttäreen Leenaan, ja tyttö vietiin kiireesti pois kylästä. Matti kosti sen käräyttämällä Kustin pontikankeitosta poliisille, eikä enää uskaltanut jäädä kotiin. Hänen olikin syytä lähteä ulottumattomiin, sillä Kustin viha oli sammumaton.

Kuusitoistavuotias pojankoltiainen etsi Helsingistä työtä ja toimeentuloa, välillä onnistui sinnittelemään kaidalla tiellä ja välillä sortui kaupungin viettelyksiin. Kuva nuoruudenrakkaudesta Leenasta haalistui, mutta ei kadonnut kokonaan mielestä. Kirjassa on osuvaa ajankuvaa 50-luvun Helsingistä, työelämästä, majoitusoloista ja ravintolaelämästä.

Leo Laurilan tositapahtumiin perustuvan romaanisarjan maalaiskylä muistuttaa kovasti kirjailijan lapsuuden kotikylää Valkealan Kansikasta.

Pako maalta

Lea Lignell: Historian murusia

Asiat, jotka ovat meille jokapäiväisiä, ovat lapsillemme menneisyyttä. Lastenlapsille ne ovat suorastaan historiaa. Erityisesti heitä olen ajatellut kertoessani runoilla ja tarinoilla menneestä elämästä. En ole löytänyt vastausta siihen, miksi menneen sukupolven ihmiset elivät niinkuin elivät. Sen sijaan löytyi runsaasti kysymyksiä, jotka synnyttivät nämä tekstit.

Kirjan kansikuva on jo suuri kysymys: Milloin ja mistä isäni oli hankkinut tämän kirjoituskoneen, joka kuului lapsuuskotini esineistöön? Mitä mahtoikaan liittyä sormukseen, joka löytyi äitini jäämistöstä? Entä miksei äiti puhunut ruotsia, vaikka olisi aivan hyvin osannut? Näihin kysymyksiin en löytänyt vastauksia, siksi annan tarinoiden kertoa.

Mukana on aitoja välähdyksiä lapsuudesta Kaukaan tehtaan kupeessa. Ne ovat muistoja 50-luvun arkisesta elämästä, joka näin jälkeen päin katsoen tuntuu kovin leppoisalta. Uudistuksen ja muutoksen aika tosin alkoi jo silloin. Enemmän keskityn muutoksiin oman avioliittomme aikana, jota olemme tähän asti eläneet 55 vuotta. Puhelin, kirjoittaminen ja pyykinpesu ovat tarkasteluni kohteita. Kerron myös niistä muutoksista, joita sairaus tuo mukanaan.

Suurempiin muutoksiin joudun paneutumaan niissä tarinoissa, joita olen kirjoittanut vanhempieni ikäluokan ihmisten vanhuudesta.Vaikka nämä muruset ovat kovin yksityisiä, on monilla ihmisillä saman kaltaisia kokemuksia omasta tai omien vanhempien elämästä.

Varsinainen historiaosuus on siinä. Olin jo lopettelemassa kirjaani, kun korona-pandemia levisi Suomeen. Vaikka tämä aika ei ole vielä historiaa, koska elämme sen keskellä, niin myöhemmin näilläkin tarinoilla on historiallista merkitystä. Korona aiheutti minussakin melkoisen kirjoitusvimman. Ei sairaus sinänsä, vaan kaikki ne ohjeet ja määräykset, joilla meitä suojellaan.

Lea Lignell

http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-81-0894-8

Kimmo Hyvärisen esikoisromaani iloittelee kovaksikeitetyn amerikkalaisen dekkarin perinteellä

KADONNEEN NAISEN ARVOITUS

Yksityisetsivä H.C. Huiskosen toimistoon Kouvolan Salpausselänkadulla ilmestyy huolestunut nuori nainen. Naisen äiti on kadonnut edellisenä perjantaina kesken juoksulenkin kuin maa olisi niellyt. Tyttären poistuessa etsivä havaitsee, että pitkätukkainen mies lähtee seuraamaan tätä.

Kadonneen naisen arvoitus on rikosromaani, jonka rikosten vyyhden ratkaisemiseksi Hopa Huiskosen ja hänen monenkirjavan ystäväpiiriinsä on laitettava koko osaamisensa. Nopeasti mukaan joutuu myös Huiskosen entiset kollegat Kouvolan rikospoliisista.

KIMMO HYVÄRISEN esikoisromaani iloittelee kovaksikeitetyn amerikkalaisen dekkarin perinteellä, uudistaen samalla lajityyppiä lähes karnevalistisella otteella. Femme fatalet, Voikkaan taparikolliset, kansainvälinen huumekauppa ja roskakalavarkaat solahtavat sujuvasti samaan dekkariin. Samalla Kadonneen naisen arvoitus esittelee Suomelle dekkarin pääkaupungin Kouvolan aidoilla paikannimillään ja ihmisten kirjollaan.

Kimmo Hyvärinen on entinen poliisi, joka on tehnyt työuransa Lappeenrannassa ja Kouvolassa. Eläkkeelle Hyvärinen jäi vuonna 2007 Kouvolan apulaispoliisipäällikön virasta.

Juttu kirjailijasta Kouvolan sanomissa 19-4-2020 (vain tilaajille)

Eila Suominen on kirjoittanut romaanin pikkuvihan ajoilta

PIKKUVIHAN SOTAORPO

Haminalainen Paltan jäsen Eila Suominen julkaisee tänä syksynä historiallisen romaanin ”Pikkuvihan sotaorpo”, kustantajana BoD. Kirja ilmestyy sekä painettuna että e-kirjana.

Koronarajoitteet saivat Eila Suomisen muokkaamaan romaania, jonka historiallinen tausta oli tullut tutuksi hänen vuonna 2019 julkaisemansa tietokirjan kautta. Orpopoika Johanneksesta kertova romaani oli aloitettu kauan sitten ja jäänyt talteen pilvipalveluun, ja nyt koitti sen aika.

Eila Suominen syntyi Hollolan Okeroisissa ja opiskeli Helsingin yliopistossa historiaa, jota opetti sitten 38 vuotta Kotkassa sekä Vehkalahdella ja Haminassa. Kotiseudun historia alkoi kiinnostaa niin paljon, että hän tutki sitä ja löysi oman aiheensa 1700-luvulta.

Sotaorpo Johannes kohtasi ankarina rajan kirot.

Romaanissa kymmenvuotias poika menetti Säkkijärvellä 1742 Venäjän etujoukkojen hyökkäyksessä kotinsa ja perheensä. Hän jäi selviytymään yksin poltettujen rakennusten ja surmattujen läheisten vierelle. Kun Venäjän pääarmeija läheni rantatiellä, Johannes sai pari auttajaa, mutta joutui myös vakaviin vaaroihin.

Johanneksen elämästä tuli pelottavaa seikkailua. Hänen auttajiaan olivat ensin tallimies Anton ja sitten lääkäri Lerche, mutta heillä ei aina riittänyt aikaa pojalle. Yksikseen kuljeskeleva lapsi herätti vaarallisten orjakauppiaiden kiinnostuksen. Yllättävintä oli, että Johannes joutui vangiksi Haminaan, joka pian sytytettiin tuleen.

Kirja kuvaa vaikeaa selviytymistä vieraitten ihmisten ja outojen kielten keskellä. Johanneksessa paljastui erilaisia taitoja sekä kykyä voittaa ihmisiä puolelleen, mutta hän sai myös vaarallisen vihamiehen. Romaanin perustana on tarkkaan tietoon pohjautuva ajankuva.

Totta se on! on sähkönkäryinen matka helluntailaisen gospelkulttuurin kiihkeisiin vuosikymmeniin

Reijo Vaurula ja Anssi Tiittanen: ”TOTTA SE ON! – HELLUNTAIGOSPELIN KIIHKEÄT VUOSIKYMMENET (Aikamedia, 2020)

Mikä oli helluntaiherätyksen ensimmäinen gospelyhtye ja gospellevytys? Miten romanit loivat oman gospelgenren? Miten Gospel Power pääsi Levyraatiin? Mitä dramaattista tapahtui elokuussa 1988, mikä johti Heurekan hajoamiseen? Miksi Heinola-aktio lopetettiin? Miksi bass’n Helen ei saanut soittaa Juhannuskonferenssissa? Miksi nuorisopäiväkulttuuri hiipui? Miten rap murtautui gospelissa marginaalista valtavirtaan?

Helluntaiherätyksen tutkivat toimittajat Reijo Vaurula ja Anssi Tiittanen lähtivät muodostamaan listaa helluntaigospelin eri vuosikymmenten artisteista, yhtyeistä ja levytyksistä ja joutuivat samalla matkalle nuoruuden vimman, suurten unelmien, kivuliaiden pettymysten ja rohkeiden rajanylitysten maailmaan. 

Lue juttu Kouvolan Sanomista: https://kouvolansanomat.fi/uutiset/kulttuuri-ja-viihde/0e0886dd-19ed-4f6d-96e8-ddcf1baf60d4

https://www.kristillinenkirjakauppa.fi/tuote/totta-se-on-helluntaigospelin-kiihkeat-vuosikymmenet-tiittanen-anssi-vaurula-reijo/

Elina Aaltosen esikoisteos ”Älä anna minun pudota” on aikuisen naisen hevoskirja

ÄLÄ ANNA MINUN PUDOTA

”Sydämentykytystä hänen lähellään. Mutta entä jos olet jo naimisissa?”

Pitkät, kuumat hevoskesät lapsuudessa, kun ruoho tuoksui ja kärpäset surisivat. Kilpailujännitystä, pitkien maastolaukkojen riemua, hevosen pehmeä hörähdys. Miltä tuntuu sukeltaa takaisin siihen maailmaan aikuisena?

Helenan lapset ovat jo nuoria aikuisia, kun hänen polkunsa johtaa takaisin hevosten luo. Talli ja sitä ympäröivä metsä suovat hänelle turvapaikan arjen ja näivettyvän avioliiton ongelmilta. Maailman ihanimman Irlannin Cob – ruunan lisäksi talliympäristö tarjoaa hänelle myös jännitystä ja päänvaivaa kahden karismaattisen miehen ilmaantuessa kuvioihin.

Älä anna minun pudota on hevosmaailmaan sijoittuva elämänmakuinen romaani, josta ei romantiikkaa puutu. Se on todellinen aikuisen naisen hevoskirja. Se osoittaa, ettei kaikki olekaan mustavalkoista, ja että rakkaus hevoseen voi ylittää unelmien rajoja.

Elina Aaltonen syntyi Kuusankoskella vuonna 1986. Intohimo kirjoittamiseen heräsi jo lapsuudessa, ja polku kirjailijaksi alkoi taittamalla kirjoja isoäidin keltaisesta paperista. Lopulta omien tyttärien innostus ratsastukseen antoi Aaltoselle sysäyksen, joka sai hänet julkaisemaan hevosaiheisen esikoisteoksensa 34-vuotiaana. Aaltonen sekä lukee että kirjoittaa pääosin arkirealistista ja romanttista kaunokirjallisuutta.

https://www.bod.fi/kirjakauppa/aelae-anna-minun-pudota-elina-aaltonen-9789528090915

Esittelemme Uusien kirjojen illassa esiintyvien kirjailijoiden teoksia esitellään tällä sivustolla ennen tilaisuutta.
Mukana on myös muita palttalaisen vuonna 2020 julkaisemia teoksia, joita ei ole esitelty aiemmin.

Aiemmin Paltan nettisivuilla esitellyt löydät täältä:
Ari Mikkilä: Erämaan polte – jahtia yli rajojen (Myllylahti 2020)
https://paltta.wordpress.com/2020/06/02/ari-mikkila-on-julkaissut-esikoiskirjansa-eramaan-polte-jahtia-yli-rajojen/

Harri Kivelä: Varokaa ohikiitäviä hetkiä (Reuna 2020)
https://paltta.wordpress.com/2020/10/19/harri-kivela-varokaa-ohikiitavia-hetkia/

Galina Punkkinen: Taavetin koulu ja muita tarinoita, Maailman puita (runoja), Galina-Malina (novelleja) (BoD 2020)
https://paltta.wordpress.com/2020/10/01/galina-punkkinen-on-julkaissut-tana-vuonna-perati-nelja-uutta-teosta/

Pilvi Valtonen: muista sanoa kiitos – runoja suomalaisesta köyhyydestä
(BoD 2020) https://paltta.wordpress.com/2020/10/24/pilvi-valtonen-on-julkaissut-runokirjan-koyhyydesta/

Päivi Lappalainen: Villikon vauhtivuodet liftaten (PÄiviÄ 2020)
https://paltta.wordpress.com/2020/06/30/villikon-vauhtivuodet-liftaten/

Tarja Okkonen: Äiti kuoli marraskuussa (BoD 2020)
https://paltta.wordpress.com/2020/01/24/tarja-okkosen-uuden-runokirjan-julkkarit-klaukkalassa/

Mikko Haaksluoto: Laastari suhteita (Atrain&Nord 2020), Setä urputtaa (BoD 2020)
https://paltta.wordpress.com/2020/03/24/sinikan-kirjablogissa-haaksluodon-laastarisuhteita/

Kari Välimäki: Naavakuusikon tarinoita: isopeikko kertoo ikimetsän asukkaista
https://paltta.wordpress.com/2020/01/27/kari-valimaelta-on-ilmestynyt-uusi-kirja/

Sirpa Ruotsalainen-Niskanen: Kyläni, kaupunkini (Kustannus Aarni)
https://paltta.wordpress.com/2020/03/10/sirpa-ruotsalainen-niskasen-kylani-kaupunkini-tuoksuu-kesalta/