”Kotikylässäni paistoi aina aurinko. Kesät olivat lämpimiä ja talvet oikeita talvia pakkasineen ja valtavine lumikinoksineen. Niin vietin lapsuuteni ja nuoruuteni siskojeni Ailan ja Maijan sekä vanhempieni Lainan ja Ilmarin kanssa.
Me olimme Nousiaisen perhe.”
Näin johdatellaan lukijaa Sirpa Ruotsalainen-Niskasen viime syksynä ilmestyneeseen esikoiskirjaan Kyläni, kaupunkini (Kustannus Aarni). Kirjailija on Kirjoittajayhdistys Paltan jäsen.
Sirpa Ruotsalainen-Niskanen on kotoisin Pielaveden Laukkalan kylästä. Hänet tunnetaan siellä vieläkin Päivölän kauppiaan tyttärenä. Kyläni, kaupunkini vie lukijan aitoon pohjoissavolaiseen maalaisidylliin, jossa esineillä on vielä vanhalle kansalle tutut nimet kuten peilari, sihvilävanu, kompiaiset tai kartiinit.
Hyväntuulisissa tarinoissa matkustetaan välillä myös Keiteleen ja Kiuruveden puolelle. Myöhemmin siirrytään kertomaan nuoren naisen kokemuksista Kuopiossa ja lopulta Lappeenrantaan, jossa kirjailija teki suurimman osan työurastaan.
Lapsuuden muistot 50-luvun Suomesta tuovat mieleen Anni Swanin tyttökirjat ja Elsa Beskowin satukirjojen lumoavat kuvat. Kirjan päähenkilö kirmailee lapsen turvallisessa maailmassa kukkamekko yllään milloin kauppaleikeissä, milloin äidin pikku apulaisena kasvimaalla tai pyykkituvalla.
Nuoruusvuosina kauppaleikit muuttuvat oikeaksi kauppa-apulaisen työksi isän omistamassa kyläkaupassa. Tyttö joutuu myös usein isän soutuavuksi kalastusretkillä. Siinä oppi tärkeää poskeen puremisen taitoa, kun piti yrittää noudattaa ristiriitaisia komentoja ”souvva, huopoo, eikun souvva”.
Kirjan alkupuolen tarinoissa kerrotaan elämästä koulukortteerissa, lapsuuden jouluista ja juhannuksista, ensimmäisen television hankinnasta ja äitienpäiväseremonioista. Vähitellen leikit saavat väistyä ja raportoinnin kohteiksi tulevat tanssireissut sulhaskandidaatteineen.
Kirjan toisessa luvussa on kuin siltana aikuisuuteen joukko satuja, joiden kaikuja on varmaan kirjan hurmaava kansikuvakin. Kolmannessa jaksossa päähenkilö on jo siirtynyt maalaiskylän perinteiden keskeltä työelämään ja kaupunkiympäristöön. Lapsena opittu työnteon taito kantaa nyt hedelmää. Opettajan työn vastapainoksi löytyvät monenlaiset fyysiset askareet hevostilan hoidosta talon maalaaminen ja koko suvun mattojen pesuun. Liikunta on olennainen osa ahkeran päähenkilön elämää. Pitkätkin matkat taittuvat pyöräillen ja lenkkeillen säässä kuin säässä.
Viimeinen luku on rakkaudentunnustus luonnolle. Kukat ja kasvit tuoksuineen ja väreineen tulevat dokumentoiduiksi tarkasti, kuten myös lintujen ja metsäneläinten äänet ja elintavat. Kaikesta huomaa, että kirjailija on intohimoinen valokuvaaja.
Kirjan kieli on ilmavaa, tarkkaa, sujuvaa ja virheetöntä, kuten äidinkielen opettajalle sopiikin.
Liisa Laukkarinen sanoo kirjassaan Lapsen matka maailmaan, että lapsuus on jokaisella oma, salattu aarrearkku. Sen avain vain on joiltakin kadonnut. Tässä kirjassa avain on selvästikin löytynyt. Se tekee lukijallekin mahdolliseksi jäljittää tie omien muistojensa aarteistoon.
Kyläni, kaupunkini on todellista hyvän mielen kirjallisuutta. Se synnyttää suloisia muistoja, tuoksuja ja mielikuvia, jotka valaisevat synkänkin päivän.
Sinikka Vuento
Kirjoittaja: Paltta 
Luumäkeläinen Galina Punkkinen on julkaissut neljännen teoksensa Taavetin koulu Galinan silmin ja muita tarinoita (BoD). 
