Saimaan takana boogie on Ville Pohjalaisen viides runoteos

Saimaan takana boogie on seitsemästä osasta koostuva teos, jonka pääpaino on syrjäytymisen kuvaus. Tapahtumapaikkana ja ympäristönä on pieni asunto laitakaupungin lähiössä, jota kirjan kertojahahmo asuttaa.

Teoksessa on myös muita teemoja, kuten kolmas osa, joka koostuu rakkausrunoista. Teos on osittain hyvin omaelämänkerrallinen ja käsittelee vaikeita aiheita, kuten mielenterveysongelmia. Teoksessa on myöskin paljon vanhan lapsuudenaikaisen maalaisympäristön kuvausta ja kaipuuta siihen. Vaikka tunnelma on surumielinen ja karu, teos sisältää myös lohtua ja elämänasioiden oivaltamista hyviksi.

Ville Pohjalaisen aikaisempia teoksia ovat Valveilla: keskeislyyrinen painajainen (2017), Nelieliö (2017), Uniin käärittyjä runoja (2018) ja Vihreän viinan runoja (2020).

Valveilla: keskeislyyrinen painajainen on raju camp-henkinen fantasiakuvaus öisestä suurkaupungista, jonka kadut kuhisevat saastaa ja syntiä.

Nelieliö on neljästä osasta koostuva teos, joka pääosin kertoo syrjäytymisestä ja rakkaudesta, mutta sisältää monenlaisia tyylillisiä ja teemallisia kokeiluita esim. tekoälyä varten kirjoitetun runon.

Uniin käärittyjä runoja koostuu kolmesta osasta, joista ensimmäinen osa ”Raivon kuiskaus” on raivoisa ja sapekas shamaanifantasiakertomus ja yhteiskunnallinen satiiri runon muodossa. Kaksi muuta osaa ovat perinteisempää runoutta ja sisältävät monenlaisia sekalaisia teemoja ja tyylillisiä kokeiluita,

Vihreän viinan runoja on syrjäytymisen kuvaus, joka toisaalta se sisältää paljolti myös huumoria ja kevyempääkin sisältöä.

SANOJEN AKVARELLEJA LAILA HIETAMIEHEN RUNOKIRJASSA

Laila M. R. Hietamiehen runokokoelma Naapuri soittaa haravaa ilmestyi marraskuun ensimmäisellä viikolla. Se on syntynyt muutaman viime vuoden aikana aktiivisen palttalaisen mielen maisemista.

Kirjoittaja on myös osallistunut ahkerasti lappeenrantalaisen kirjoittajapiiri Haukan kokoontumisiin. Hän on runojen ohella tuottelias kuvantekijä.

Laila Hietamies on aloittanut runojen kirjoittamisen jo vuonna 1975 ja tämä on hänen kolmas kokoelmansa. Hän on julkaissut nimimerkillä Sara Sand teokset Tammikuun vihreät niityt (2014) ja Kaupan kupeessa viluiset varikset (2019).

Laila kirjoittaa ”akvarelleja sanoilla”, kuvaa vahvasti luontoa ja sen vuodenaikaisia muutoksia. Vuosien varrella runoihin on kulkeutunut yhä enemmän ihmistä ja ne sisältävät paljon huumoria ja ironiaa.

Raaka tuuli korvissa

vetää suuta vinoon

Pimeässä illassa

tuikkivat valot

heijastuvat märästä jäästä

Hän kysyy

mitä minulle kuuluu

ja minä vastaan

että mitäs tässä

Tällaista tavallista

tammikuuta vain

https://www.bod.fi/kirjakauppa/naapuri-soittaa-haravaa-laila-hietamies-9789528068877

Mari Vuento

Paltan Uusien kirjojen ilta Kotkassa oli tiivistunnelmainen

Paltan järjestämä uusien kirjojen ilta tiistaina 15.11.2022 Kotkan pääkirjastossa oli vähäisestä yleisömäärästä huolimatta lämmin ja tiivistunnelmainen Kotkan pimeästä ja tuulisesta illasta huolimatta.

Puoli kuudelta alkaneessa kirjaillassa palttalaiset kirjailijat ja kirjoittajat esittelivät uutta tuotantoaan.

Kotkalainen kirjailija Irja Sinivaara kertoi tilaustyönä kirjoittamastaan Kotkassa vuonna 1925 syntyneen Maija Hyyryläisen elämänkerrasta Meidän Maija, maailman matkaaja ja sen tekoprosessista.

Mikko Haaksluoto esitteli uusinta novellikokoelmaansa Orikinellit (Kirjokansi). Orikinellit kertoo kymmenen tarinaa pienestä Salokylästä, joka voisi olla mikä tahansa kylä Suomessa. Kirjassa esitellään kymmenen persoonallista kyläläistä, orikinelleja, jotka ovat eläneet itsensä näköisen sekä itsensä oloisen elämän. Orikinellit kertoo kadonneesta maasta, hävinneestä maaseudusta, menneistä maaseudun asukkaista sekä elämäntavasta, jota ei enää ole, jota ei enää koskaan tule. Lisäksi saimme kuulla yhden herkullisen orikinellin tarinan.

Irja Sinivaara

Mikko Haaksluoto

Kotkalaisen Juha Mattilan esikoisteos Krypto (kustantaja etc.) on tyyliltään scifinomainen pienoisromaani. Se tarjoaa trillerimäisen seikkailun pysähtyneessä maailmassa. Tarina etenee näennäisen kronologisesti, mutta tapahtumien ja takautumien kautta se kertoo juonen rinnalla myös päähenkilön elämäntarinan. Kirjan päähenkilö Juhani, on virkaheitto pappi. Myös hänen parisuhteensa on ajautunut kiville. Masentuneena Juhani tappaa aikaa täyttämällä ristikoita. Yllättäen hän onnistuukin siinä. Aika pysähtyy klo 13.32 totaalisesti. Ainoat irralliset esineet, jotka Juhani löytää kotoaan ovat ristikkolehti ja pyyhekumi. Vauhdikkaan pintakerroksin alta löytyy myös syvempiä temaattisia tasoja. Valta ja valtarakenteet sekä aika. Teemojen lisäksi Krypto käsittelee tavanomaisempia aiheita, kuten usko, toivo, rakkaus.

Juha Mattila

Marjo Mattila

Päivikki Puonti

Kuusankoskelainen Marjo Mattila esitteli uusinta teostaan Työuupumuksesta toiseen – keinoja toipumiseen ja ennaltaehkäisyyn (Oppian), jossa Mattila avaa rehellisesti omia kokemuksiaan, mutta kertoo myös erilaisista keinoista, joilla työuupumusta voidaan tutkitusti torjua, hoitaa ja ehkäistä. Työssä uupuminen ei ole luonnonlaki tai tarttuva tauti, vaan yhteiskunnan rakenteiden, valintojen ja asenteiden tulos. Marjon teos aiheutti vilkasta keskustelua myös muiden kirjailijoiden ja yleisön kesken.

Haminalainen runoilija Päivikki Puonti kertoi runokirjansa Lampunvarjostimen alla tekovaiheesta ja luki muutamia runoja kirjastaan.

Illan juontaja Kirsi Komulainen esitteli lappeenrantalaisen Risto Talkan esikoiskirjan, novellikokoelman Kanavan pohjan tervaaja. Kanavan pohjan tervaaja on kirja työn sankareista. Suurin osa kirjoituksista sijoittuu siirtotyömaille itärajan taakse.

Komulainen kertoi myös lappeenrantalaisen runoilijan Laila Hietamiehen uudesta runokokoelmasta Naapuri soittaa haravaa ja luki sieltä muutamia marraskuisia runoja. Hän kertoi myös toimittamastaan luumäkeläisen ”sibirjatskan”, Galina Punkkisen, syksyllä julkaistusta kirjasta Seinä, joka on päiväkirjan muotoon kirjoitettu kertomus Siperian Tomskista kotoisin olevan venäläisen naisen taistelusta saada apua sairaalle miehelleen ja itselleen omaishoitajana. Seinä on osittain uusintapainos edellisestä Hän ei hoitoa halua -kirjasta, mutta se jatkaa tarinaa vielä koronavuosista maailmaa järisyttävään vuoteen 2022, jolloin venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Kirjassa on myös useita runoja sekä suomeksi että venäjäksi ja ukrainaksi, joissa Galina Punkkinen ottaa kantaa Venäjän toimia kohtaa sekä venäjän ja kaikkien kielten olemassaolon puolesta.

Muutkin palttalaiset kirjailijat ja kirjoittajat ovat ahkeroineet vuoden aikana. Uusia teoksiaan ovat julkaisseet mm. Jukka Behm romaanin Ja Jumala kulki yli maan, Ville Pohjalainen runokokoelman Saimaan takana bookie, Johanna Hasu runokirjan En ole kuolemassa vielä ja Hannu Reipas runokokoelman Lausumattomia.

Juha Mattila on julkaissut scifinomaisen pienoisromaanin Krypto

Esikoiskirjani Krypton julkaisi Kustantamo etc. tämän vuoden kesäkuussa.

Krypto on tyyliltään scifinomainen pienoisromaani.Se tarjoaa trillerimäisen seikkailun pysähtyneessä maailmassa. Tarina etenee näennäisen kronologisesti, mutta tapahtumien ja takautumien kautta se kertoo juonen rinnalla myös päähenkilön elämäntarinan.

Kirjan päähenkilö Juhani, on virkaheitto pappi. Myös hänen parisuhteensa on ajautunut kiville. Masentuneena Juhani tappaa aikaa täyttämällä ristikoita. Yllättäen hän onnistuukin siinä. Aika pysähtyy klo 13.32 totaalisesti. Ainoat irralliset esineet, jotka Juhani löytää kotoaan ovat ristikkolehti ja pyyhekumi.

Arvoitus alkaa ratketa pala kerrallaan. Juhani löytää vihjesanoja purkamalla ristikon ratkaisua. Sanat kuljettavat päähenkilön hänenelämänsä kipupisteiden kautta, pysähtyneen maisemanläpi. Jokaisen kulman takana odottaa uusi yllätys. Lopulta matka vie tuhoisan pandemian jälkeiseen aikaan.

Elämäntarina ja juoni nivoutuvat kirjan lopussa toisiinsa, mikäli ovat siitä erillään ollutkaan. Päähenkilö päätyy pohtimaan, onko hänellä aikaa, mutta ratkeavatko arvoitukset?

Vauhdikkaan pintakerroksin alta löytyy myös syvempiä temaattisia tasoja. Valta ja valtarakenteet sekä aika. Teemojen lisäksi Krypto käsittelee tavanomaisempia aiheita, kuten usko. toivo, rakkaus.

Kustantaja, etc. määrittelee Krypton spekulatiiviseksi fiktioksi, surrealistiseksikin sitä on jossain mainittu. Realismi on kuitenkin kipittänyt niin lujaa perässä, että puhuisin ennakoivasta arkirealismista tai science factionista. Aikamatkailu onnistuu vain ihmisen mielessä, mutta muuten lähes kaikki kirjassa voisi olla totta, osa on jo toteutunutkin. Matka kuilun reunalle on lyhyt.

Kirjoitin ensimmäisen version tarinasta vuonna 2011. Tuolloin ei nykyisenlaisesta pandemiasta ollut kuin kalvakka aavistus. Kun aloimme kustantajan kanssa viimeistellä tekstiä vuonna 2020 kävivät kylmät väreet selkäpiissä, niin lähellä silloista todellisuutta teksti liikkuu.

Vasta kun kaikki on pysähtynyt, voi yrittää löytää oleellisen.

Juha Mattila

Olen Juha Mattila, 68 vuotias syntyperäinen kotkalainen sanataiteen harrastaja. Asun vaimoni ja valkoisen länsiylämaanterrierimme kanssa vanhassa rintamamiestalossa Kotkan Otsolassa. Kaksi aikuista poikaamme ovat jo omillaan. Harrastan musiikin kuuntelua, omakotitalon kunnossapitoa, hauvakävelyä Iina koiramme kanssa. Niin, ja kirjoittamista.

Olen kirjoittanut jollakin tavoin koko aikuisikäni. Kirjailijan urasta en ole kuitenkaan haaveillut sillä lukihäiriö on haitannut harrastustani. Onneksi tietotekniikka on tullut tässä ongelmassa avuksi. Kirjoitan runoja, satuja, pakinoita, laululyriikkaa, novelleja ja pitkää proosaa. Tällä hetkellä olen keskittynyt proosaan.

Olen myös tehnyt laululyriikkaa. Työskentely säveltäjien kanssa alkoi v. 2010. Hedelmällisintä yhteistyö on ollut säveltäjä Timo Leinon kanssa.  Vuodesta 2011 olemme tehneet yhdessä yli kaksikymmentä demoksi asti valmistunutta laulua. Neljä näistä on levytetty. Vuonna 2016 ilmestyi Musta Orkidea yhtyeeltä ensilevy, jolla oli kaksi sanoittamaani laulua.

Kirjoittamisen opiskelun aloitin vuonna 2011 Kotkan opiston luovan kirjoittamisen kurssilla. Seuraavan vuonna pääsin saman oppilaitoksen kaksivuotiselle Kirjoittamisen mestari kurssille. Kurssi jatkuu edelleen käsikirjoitushautomona. 2021 keväällä ylittyi 500 tuntia aikuisten sanataiteen perusopinnoissa.

ETC. -kustantamo

Etc. on 2022 aloittanut kotkalainen yleiskustantamo.”Kustantamo etc. on yleiskustantamo, jolle mikään inhimillinen ei ole vierasta.” (“Tietoa meistä – Kustantamo etc.”)

Alkukesästä kustantamo julkaisi neljä kirjaa mahdollisesta.

Juha Mattila Krypto

Rauni Lintula Kaija

Turkka Kaarto Nuo hetket

Mika Kempas, Vesa Lanki Musta Kotka

Seuraavien vuosien aikana Etc. julkaisee kahdesta neljään mielenkiintoista kirjaa vuodessa. Teokset ovat muun muassa proosaa, runoutta, lastenkirjoja ja tietokirjallisuutta.

Mikko Haaksluodon Orikinellit kertoo kymmenen tarinaa hävinneestä maaseudusta

Kymmenen tarinaa pienestä Salokylästä, joka voisi olla mikä tahansa kylä Suomessa. Kymmenen tarinaa kyläläisistä, jotka ovat persoonia, orikinelleja, ja jotka ovat eläneet itsensä näköisen sekä itsensä oloisen elämän. Kymmenen tarinaa kadonneesta maasta, hävinneestä maaseudusta, menneistä maaseudun asukkaista sekä elämäntavasta, jota ei enää ole, jota ei enää koskaan tule.

Kirjailija Mikko Haaksluoto herättää sanoillaan eloon 1970- ja 1980-lukujen maaseudun ja nostaa esille ihmisyyden. Tarinat ovat kuin oikeasti elettyä elämää, henkilöt puhuvat ja toimivat kuten pienessä yhteisössä elävien tuleekin. Kymmenellä henkilökuvallaan Haaksluoto luo romaanin, joka herättää eloon jotain kadonnutta ja kaivattua.

Orikinellit on suurenmoinen ja syvän tragikoominen kunnianosoitus menneen ajan maaseudulle ja sen asukkaille.

Kirjan on kustantanut Kirjokansi.

ISBN: 978-952-7344-79-8
Nidottu, 172 sivua
KL: 84.2

Risto Talkan novellikokoelma on hykerryttävää luettavaa

Risto Talka on julkaissut esikoiskirjansa, novellikokoelman Kanavan pohjan tervaaja.  Lappeenrannan kirjoittajapiiri on saanut jo vuosia nauttia novelleista, joista tulee usein mieleen Decameronen Haukka-tarina, sama, josta kirjoittajapiirikin on lainannut nimensä. Tuota novelliahan pidetään yhtenä tyylilajin kantamuotona.

Kanavan pohjan tervaaja on kirja työn sankareista. Suurin osa kirjoituksista sijoittuu siirtotyömaille itärajan taakse. Miesten arkea kuvataan eleettömästi, mutta ymmärtäen ja myötätunnolla. Teksteistä näkee, että tekijä tuntee kuvattavansa ja olosuhteet, joissa he työskentelevät. Erityisen hyvin toimii henkilöiden välinen dialogi, joka vie tarinaa eteenpäin seikkailukertomuksen tavoin. Jännite säilyy koko kerronnan ajan ja lopussa on usein yllätys klassisen novellin kaavan tavoin. 

Henkilöhahmot on kuvattu tarkasti ja uskottavasti. Näkökulma on miehinen, mutta on työmailla naisillakin tärkeä rooli. Heihin suhtaudutaan kunnioittavasti heidän työtään arvostaen. Miesten ja naisten välisiä romanttisia suhteita on kuvattu melkein ujosti, vaikka porukka ronskia onkin.

Novellien tapa kuvata työmiehiä tuo mieleen Joni Skiftesvikin toteavan tyylin. Molempien novelleissa karun arjen kuvausta pehmennetään veijarihenkisyydellä ja totisella, mutta oivaltavalla huumorilla. Talkan tyylissä on myös huovismaista velmuilua ja tahatonta komiikkaa, joka tuon tuosta vetää lukijankin suun virneeseen.

Risto Talka on kirjoittanut koko ikänsä lehtiin ja julkaissut oman alansa ammattikirjallisuutta. Hän on työsuojeluviranomaisena tutustunut erilaisten työtehtävien nurjiinkin puoliin. Hän on ollut pitkään Kirjoittajayhdistys Paltan aktiivijäsen ja toiminut mm. johtokunnan varapuheenjohtajana. Hän oli myös ollut kirjoittajapiiri Haukan jäsen lähes sen perustamisesta lähtien.

Kirjan jännittävän kannen on tehnyt palttalaisten ikioma taiteilija Maire Pyykkö.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan novelleihin ja ottamaan selvää, miten kanavan pohjaa tervataan.

Kirjaa voi tilata tekijältä os, risto.anttijuhana@gmail.com, puh. 050 372 7721.

Tässä linkki kustantajan sivuille:

Mediapinta Oy – Kanavan pohjan tervaaja – Risto Talka

Sinikka Vuento

Kirja-arvostelu: Jukka Behm, Ja Jumala kulki yli maan

JA JUMALA KULKI YLI MAAN

Jukka Behmin (s. 1973) uusin romaani Ja Jumala kulki yli maan (Docendo 2022) on mielenkiintoinen lukukokemus. Kirjassaan uudistumiskykyinen kouvolalainen kirjailija on päästänyt mielikuvituksensa valloilleen, ja lopputulos poikkeaa ilmeisesti melko paljon hänen aikaisemmasta tuotannostaan.

Romaanin nimi on juhlavan uskonnollinen. Teoksen runkona toimiikin Toisessa Mooseksen kirjassa kuvatut Jumalan langettamat vitsaukset Egyptin kansalle ennen Israelin lasten vapautumista orjuuden ikeestä. Kyseessä on nykyaikaan ja toisenlaiseen ympäristöön vapaasti soviteltu Exodus-kertomus.

Romaanin tapahtumapaikkana on kuvitteellinen Jaakonkylän kaupunki, joka muuttuu yhtäkkiä koko maailman mielenkiinnon kohteeksi, kun kaupungin läpi virtaavan joen vesi muuttuu vereksi. Kirjailijalla on tainnut olla pilkettä silmäkulmassa, sillä muutoin niin lennokkaasti kirjoitetun romaanin päähenkilö on nimeltään tylsästi Jaakko Jaakkola, joka työskentelee toimittajana yhtä tylsän tuntuisissa Jokilaakson Uutisissa. Kirjassa on monta tarinaa päällekkäin; yksi niistä on toimittaja Jaakkolan työstämä romaanikäsikirjoitus kotikaupunkinsa kovista koettelemuksista.

Monet muutkin Jaakonkylän asukkaat pääsevät esiintymään romaanissa ikään kuin omalla äänellään. Pastori Micky Hurmevaaralla on kaupungissa oma seurakuntansa, Pyhä Lasaruksen Ylösnousemuksen Kirkko, jolla on käytössään Lasarus-Keskukseksi ristitty temppeli. Kirjailija kuvailee lempeällä ironialla ja toisinaan terävällä sarkasmillakin äärikarismaattisen sananjulistajan ja hänen fanaattisten seuraajiensa puheita ja edesottamuksia.

Kiinnostavia hahmoja ovat myös Jokilaakson Uutisia omatekoisilla runoillaan ahdisteleva pöytälaatikkokirjailija Salzabar Mokka, lukihäiriöinen huonoa suomea kirjoittava somevaikuttaja Nelli Juvonen sekä totinen ja kuivakiskoinen ylikonstaapeli Aarne Haukka. Lyhyilläkin kuvauksilla kirjailija on onnistunut luomaan heistä eläviä ja muista erottuvia persoonia.

Romaanin tyyli ja näkökulmat vaihtuvat koko ajan. Mukaan mahtuu mm. tiukkaa poliisikuulustelua, koomista rakkauskertomusta ja virallisen näköisiä loppuliitteitäkin. Monet kohdat voi varmaan tulkita mustaksi huumoriksi ja parodiaksi nykyajan uutisoinnista.

Kenties kirjailijan pohjimmaisena tarkoituksena on ollutkin heitellä osuvia piikkejä median ja netin keskustelupalstojen suuntaan romaaninsa takaa? Pääministerin tyhjänpäiväisiin seurapiirijuttuihin ja hatusta heitettyihin lausuntoihin viitataan romaanissa tuon tuostakin. Rivien välistä voi myös lukea kriittisiä kannanottoja koronapandemiasta seuranneeseen ylireagointiin.

Suora lainaus kuvannee parhaiten kirjan ydinsanomaa: ”… mutta toisaalta elimme suvaitsevaista aikaa, jossa kukin sai julistautua kirjailijaksi, taiteilijaksi, terapeutiksi, elämänhallinnan ohjaajaksi tai sisustussuunnittelijaksi, jos koki sydämessään olevansa sellainen.” Ja Jumala kulki yli maan on kokeellinen ja hieman vaikea teos, mutta jos sen malttaa lukea ajan kanssa, sen voi ymmärtää syvemmällä tasolla.

Mikko Haaksluoto,

Kotka

Katso myös traileri kirjasta: https://www.youtube.com/watch?v=bfwTBeOURWU

Paltan uusi nuorisojäsen Alma Ärmänen niittää palkintoja

Aila Korpela, Anneli Pylkkönen ja Alma Ärmänen Pulsan kirjoittajakurssilla toukokuussa 2022.

Tutustuin haminalaiseen 13-vuotiaaseen Alma Ärmäseen Pulsan kirjoittajakurssilla toukokuun lopulla. Sympaattinen nuori nainen sujahti notkeasti meidän ikääntyneempien kirjoittajien joukkoon. Satuimme samaan pienryhmäänkin ja kävimme antoisia keskusteluja saamistamme aiheista. Alman tekstit olivat mielenkiintoisia ja sujuvia.

En siis yllättynyt, kun sain tietää, että Alma on palkittu kirjoituksistaan useissa kilpailuissa.

Hän on voittanut 1. sijan Kaakonkulman ja Sanomalehtien liiton kirjoituskilpailussa 2021 sekä Metsä-kirjoituskilpailun 2019 (Pohjois-Karjalan Kirjoittajayhdistys Ukri ry), jossa taso oli erittäin korkea ja kansainvälinen.

Alma palkittiin tänä kesänä myös Alajärven kirjastojen Kesäloma-aiheisessa kirjoituskilpailussa sekä Lastensuojelun Keskusliiton Turvallisuus on….-kirjoituskilpailussa.

Alma Ärmänen on myös voittanut tänä vuonna 1. sijan valtakunnallisesta Runo on vapaa, Dikten är fri-kilpailusta (Suomen kirjallisuuden seura, Äidinkielen opettajien liitto ja Topelius -seura). Voitto ja palkinnonjakotilaisuus oli juhlava ja huomioitiin hyvin pääkaupunkiseudulla. Tietoa, linkkejä ja kuvia löytyy lisää Topelius-seuran facebook-sivuilta.

Alma on yksi Paltan yläasteikäisille tarkoitetun kirjoituskilpailun osanottajista. Kilpailu päättyi 31.1.2022. Reuna Publishing House Oy julkaisee teksteistä antologian ensi vuoden alussa.

Tällä hetkellä Almalla on työn alla nuorisokirja. Se kertoo koulukiusatusta ja ainekäyttäjästä, Töyhtöhyyppä-pojasta ja taivaassa koulua käyvästä laama-tytöstä, joka kuolee ja tulee maahan Töyhtöhyypän kaveriksi.

On upea asia, että olemme saaneet riveihimme tämän lahjakkaan kynänkäyttäjän. Varmaan voimme neuvotella hänen kanssaan Paltan nuorisotoiminnan mahdollisuuksista. Nuorissa on tämänkin yhdistyksen tulevaisuus.

Sinikka Vuento

Anja Hytti-Oikkonen kokosi elämänsä runot ja kertomukset kirjoiksi

Anja Hytti-Oikkonen sai idean laittaa kirjoituksensa kansien väliin kolmisen vuotta sitten. Tarkoitus oli saada kirjat valmiiksi 75-vuotissyntymäpäiväksi. Suunnitelmissa oli tehdä sekä runo- että proosateos. Runoteoksen nimeksi tuli Sydämeni soinnut, proosateos on nimeltään Menneen muistot.  – Koronarajoituksista huolimatta pystyin pitämään syntymäpäiväni, jolloin jaoin uusia kirjojani omaisille, lähisukulaisille ja ystäville. Oli todella upeaa kirjoittaa niihin oma nimikirjoitukseni, Anja muistelee.

– Kirjoitukseni eivät olleet missään kansioissa järjestyksessä, ja oli aikamoinen työ etsiä kaikki, valita kirjaan sopivat sekä lajitella runot eri osioihin, Anja kertoo. – Proosakirja valmistui huomattavasti helpommin. Suurin syy oli materiaalin selvä vähemmistö runoihin nähden. Eniten aikaa meni tarinoiden naputtamiseen tietokoneelle.

Runokirjaan kertyi lähes 300 runoa. Joukossa on vanhemmille tehdyt syntymäpäiväkronikat ja vuosia myöhemmin muistokirjoitukset. – Paljon olen tunnelmiani runoihini purkanut, mutta osa on silkkaa mielikuvituksen tuotetta, Anja kuvailee. Runokirjan kannessa kukkivat Anjan itse kasvattamat Keisarin kruunut ja Kultapallot. – Proosakirjassa on nimensä mukaisesti enemmän itse koettuja elämäni kohtaloita. Toki sielläkin puolella olen antanut mielikuvitukseni laukata. Proosakirjan etu- ja takakannesta löytyvät lapsuuden kotiani lähellä virtaavan Alajoen kesämaisemat.

Anja piti jo lapsena kirjoittamisesta ja sai koulussa hyviä numeroita aineistaan. Todellinen syy kirjoittamisen harrastukselle on kuitenkin se, että ahkera liikunnanharrastus katkesi viiteen akillesjänneleikkaukseen. – En pystynyt edes kevyeen ruumiilliseen työhön. Vaihdoin kirjoittamiseen, Anja tilittää.

 
Paltan jäsenenä Anja on ollut vuodesta 1985. – Siitä lähtien olen joka vuosi ollut innolla mukana ja saanut erittäin paljon itselleni Paltan jäsenyydestä. Aikoinaan oli joka kesä kahden päivän matkoja ja viimeksi muistan unohtumattoman matkan Petroskoihin 2000-luvun alkuvuosina. Pitkäaikainen jäsenyyteni Paltassa palkittiin kunniajäsenyydellä vuonna 2019.  Se lämmitti mukavasti.

Anja Hytti-Oikkonen

Teksti: Sinikka Vuento

LÄHTEET:

Anja Hytti-Oikkosen haastattelu 2.12.2021

Anja Hytti-Oikkonen: Sydämeni soinnut (SaimaPrint 2021)

Anja Hytti-Oikkonen: Mennen muistot (SaimaPrint 2021)

Taistelu enon kunniasta päätyi kirjaksi

Riitta Komin kirja Viimeinen taistelu kunniasta ilmestyi viime kesäkuussa. Se sai heti ilmestyttyään median kiinnostumaan. Ja mielenkiintoinen tämä tarina tosiaan on. Se alkaa vuonna 1919 Vuoleen pitäjästä Venäjältä, jolloin Riitan isovanhemmat pakenivat Suomeen kahden lapsensa kanssa sisällissodan sekasortoisia oloja. Perhe ei kuitenkaan koskaan hakenut Suomen kansalaisuutta, joten Kirvussa 1921 syntynyt eno Viljo Salo oli jatkosodassa kadottuaan vailla kansalaisuutta. Siksi häntä ei voitu julistaa kuolleeksi.

Riitta ryhtyi taistelemaan enonsa oikeudesta sankarivainajan statukseen. Työ oli paljon hankalampi kuin hän olisi voinut arvata. Avuksi tarvittiin jopa presidentti Tarja Halosta. Suureksi avuksi oli myös Suomi-Inkeri seuran etsintäpalvelun Timo Laakso, jonka vuosikausia kestäneet ponnistelut lopulta tuottivat tuloksen: Lex-Salona tunnetun lain perusteella Viljo Salo lopulta julistettiin kuolleeksi 6.7.2006. Vuosi tämän jälkeen 9.7.2007 Viljo Salo lopulta siunattiin Tainionkosken sankarihautausmaahan. Tällöin oli kulunut tasan 63 vuotta siitä, kun hän katosi jatkosodan tykistökeskityksessä Äyräpäässä.

Riitta Komi kertoo kirjan vaiheista näin: ”En arvannut, että joutuisin käymään jatkosotaakin pidemmän paperisodan, ennen kuin seisoisin sankarihautausmaalla siunaamassa enoani haudan lepoon. En arvannut sitäkään, että päätyisin etsimään matkan varrella myös omia juuriani ja repimään auki jo arpeutuneita haavoja.”

Riitta Komi: Viimeinen taistelu kunniasta (Grafita 2021)

Lähteet: Etelä-Saimaa 9.8.2021, Riitta Komin kirjan kansi