Sirpa Ruotsalainen-Niskasen Kyläni, kaupunkini tuoksuu kesältä

10/03/2020

kyläni kaupunkini kansi”Kotikylässäni paistoi aina aurinko. Kesät olivat lämpimiä ja talvet oikeita talvia pakkasineen ja valtavine lumikinoksineen. Niin vietin lapsuuteni ja nuoruuteni siskojeni Ailan ja Maijan sekä vanhempieni Lainan ja Ilmarin kanssa.

Me olimme Nousiaisen perhe.”

Näin johdatellaan lukijaa Sirpa Ruotsalainen-Niskasen viime syksynä ilmestyneeseen esikoiskirjaan Kyläni, kaupunkini (Kustannus Aarni). Kirjailija on Kirjoittajayhdistys Paltan jäsen.

Sirpa Ruotsalainen-Niskanen on kotoisin Pielaveden Laukkalan kylästä. Hänet tunnetaan siellä vieläkin Päivölän kauppiaan tyttärenä. Kyläni, kaupunkini vie lukijan aitoon pohjoissavolaiseen maalaisidylliin, jossa esineillä on vielä vanhalle kansalle tutut nimet kuten peilari, sihvilävanu, kompiaiset tai kartiinit.

Hyväntuulisissa tarinoissa matkustetaan välillä myös Keiteleen ja Kiuruveden puolelle. Myöhemmin siirrytään kertomaan nuoren naisen kokemuksista Kuopiossa ja lopulta Lappeenrantaan, jossa kirjailija teki suurimman osan työurastaan.

Lapsuuden muistot 50-luvun Suomesta tuovat mieleen Anni Swanin tyttökirjat ja Elsa Beskowin satukirjojen lumoavat kuvat. Kirjan päähenkilö kirmailee lapsen turvallisessa maailmassa kukkamekko yllään milloin kauppaleikeissä, milloin äidin pikku apulaisena kasvimaalla tai pyykkituvalla.

Nuoruusvuosina kauppaleikit muuttuvat oikeaksi kauppa-apulaisen työksi isän omistamassa kyläkaupassa. Tyttö joutuu myös usein isän soutuavuksi kalastusretkillä. Siinä oppi tärkeää poskeen puremisen taitoa, kun piti yrittää noudattaa ristiriitaisia komentoja ”souvva, huopoo, eikun souvva”.

Kirjan alkupuolen tarinoissa kerrotaan elämästä koulukortteerissa, lapsuuden jouluista ja juhannuksista, ensimmäisen television hankinnasta ja äitienpäiväseremonioista. Vähitellen leikit saavat väistyä ja raportoinnin kohteiksi tulevat tanssireissut sulhaskandidaatteineen.

Kirjan toisessa luvussa on kuin siltana aikuisuuteen joukko satuja, joiden kaikuja on varmaan kirjan hurmaava kansikuvakin. Kolmannessa jaksossa päähenkilö on jo siirtynyt maalaiskylän perinteiden keskeltä työelämään ja kaupunkiympäristöön. Lapsena opittu työnteon taito kantaa nyt hedelmää. Opettajan työn vastapainoksi löytyvät monenlaiset fyysiset askareet hevostilan hoidosta talon maalaaminen ja koko suvun mattojen pesuun. Liikunta on olennainen osa ahkeran päähenkilön elämää. Pitkätkin matkat taittuvat pyöräillen ja lenkkeillen säässä kuin säässä.

Viimeinen luku on rakkaudentunnustus luonnolle. Kukat ja kasvit tuoksuineen ja väreineen tulevat dokumentoiduiksi tarkasti, kuten myös lintujen ja metsäneläinten äänet ja elintavat. Kaikesta huomaa, että kirjailija on intohimoinen valokuvaaja.

Kirjan kieli on ilmavaa, tarkkaa, sujuvaa ja virheetöntä, kuten äidinkielen opettajalle sopiikin.

Liisa Laukkarinen sanoo kirjassaan Lapsen matka maailmaan, että lapsuus on jokaisella oma, salattu aarrearkku. Sen avain vain on joiltakin kadonnut. Tässä kirjassa avain on selvästikin löytynyt. Se tekee lukijallekin mahdolliseksi jäljittää tie omien muistojensa aarteistoon.


Kyläni, kaupunkini on todellista hyvän mielen kirjallisuutta. Se synnyttää suloisia muistoja, tuoksuja ja mielikuvia, jotka valaisevat synkänkin päivän.

Sinikka Vuento


Galina Punkkiselta neljäs omaelämänkerrallinen kirja

20/02/2020

Taavetin_koulu_Galinan_silmin_ja_muita_tarinoita_BoDLuumäkeläinen Galina Punkkinen on julkaissut neljännen teoksensa Taavetin koulu Galinan silmin ja muita tarinoita (BoD). Galina Punkkisen osittain omaelämänkerrallinen teos kertoo Galinan työharjoittelujaksosta Taavetin koulussa Luumäellä. Galina halusi työharjoitteluun nimenomaan kouluun tutustuakseen opettajien toimintaan ja ymmärtääkseen, mitä häneltä mahdollisesti puuttuu, vaikka hän onkin jo koulutukseltaan kasvatustieteiden lisensiaatti ja opettanut monia vuosia kieliä Neuvostoliitossa ja myös Suomessa. Mutta koska Punkkinen on opiskellut Leningradissa Neuvostoliiton aikaan jo vuosikymmeniä aikaisemmin, häntä kiinnosti, miten Suomen alakouluissa opetetaan ja toimitaan nykypäivänä.

Galina työskenteli Taavetin koulussa eri opettajien oppitunneilla venäläisen Julia -oppilaan tulkkina ja opetti koulun oppilaille venäjää ja saksaa. Galina kertoo päiväkirjanomaisesti toukokuisesta harjoittelujaksostaan ja elämästään Taavetissa, koulun hauskoista sattumuksista ja lasten touhuista. Toisinaan Galina törmää suomalaisten ennakkoluuloihin jo parikymmentä vuotta Suomessa asunutta venäläistä naista kohtaan, mutta ilon aiheita löytyy ystävistä ja Luumäen kauniista luonnosta ja innostavasta historiasta.

Kirjaan on koottu myös Galinan kirjoittamia lehtijuttuja ja mielipidekirjoituksia vuosien varrelta ja joitakin lehtijuttuja myös itsestään Galinasta. Galinan kirjoituksista heijastuu oivaltavalla tavalla uusia näkökulmia suomalaiseen koulumaailmaan ja elämänmenoon. Mukana on myös tarinoita ja novelleja, joista yksi on pelkästään venäjäksi, mutta käännetty niin englanniksi kuin espanjaksikin, onhan novellin nimi Espanjan oppitunti.

Kirjassa on runsaasti Galinan itsensä tai ystävien ottamia valokuvia vuosien varrelta ja Marja-Liisa Nurkan taidokkaita valokuvia Galinasta, jotka ovat syntyneet heidän yli kaksikymmenvuotisen yhteistyönsä seurauksena Luumäen Fotokerhossa.

Galina Punkkisen trilogia ”Silta Siperiasta Suomeen” on julkaistu vuonna 2019 ja sarjassa on ilmestyneet kirjat: Siperian sieluni Suomessa, Leningradini monet kasvot ja TOMSK Sieluni kehto.

Kirjan hinta 35 €. Kirjaa voi tiedustella tekijältä.
Kirjaa voi tilata: https://www.bod.fi/kirjakauppa/catalogsearch/result/?q=Galina+Punkkinen
ja muista verkkokaupoista.

 


Kari Välimäeltä on ilmestynyt uusi kirja

27/01/2020

Kari Välimäeltä on ilmestynyt uusi kirja Naavakuusikon tarinoita: isopeikko kertoo ikimetsän asukkaista. Kirjan lempeät tarinat avaavat ajattelua ja ihmettelyä. Ikärajattomina ne sopivat kaikille, erityisen hyviä ne ovat lastenlapsille ääneen luettuina.

Kirjan saa painettuna Suomalaisesta kirjakaupasta ja Ellibsiltä e-kirjana.

Suomalainen: https://www.suomalainen.com/products/naavakuusikon-tarinoita

Ellibs: https://www.ellibs.com/fi/book/9789528038382/naavakuusikon-tarinoita-isopeikko-kertoo-ikimetsan-asukkaista

Naavakuusikon tarinoita


Tarja Okkosen uuden runokirjan julkkarit Klaukkalassa

24/01/2020
Tarja Okkosen runokirjan Äiti kuoli marraskuussa
julkistamistilaisuus on Klaukkalan kirjastossa
torstaina 13.2.2020 klo 18.
Runoillassa esiintyvät Tarjan lisäksi
Kirsi Komulainen Kouvolasta,
Päivi Sihvola Hyvinkäältä ja
Jorma Hyvönen Helsingistä.
Tervetuloa!
Kansi
Runokokoelma, Äiti kuoli marraskuussa, on kirjailija Tarja Okkosen 11. teos.

VANHAT ÄIDIT KUOLEVAT

Vanhat äidit kuolevat,
näyttävät esimerkkiä
kuolemisesta.

Vanhat äidit kuolevat,
se on luonnollista
kuin syksyn tulo,
maatuvat lehdet.

Vanhat äidit lähtevät
kuin muuttolinnut
palaamatta enää,

jättävät jälkeensä
eletyn kudelman,
siipien suojan,
marrassuudelman.


Soile Rinno ja Afrikkalainen matkapuhelinjumala

15/11/2019
Kukko-voodoo

Tammikuun 10. Päivän juhlintaa nk. Kukkovoodoo esittäytyy paraatissa.

Ei ole yhtä Afrikkaa, vaan jokainen voi etsiä ja löytää siitä oman pienen siivunsa niin kuin minäkin. Jos antaa itselleen luvan, voi jäädä sen pauloihin. Ketään se ei jätä kylmäksi. Afrikka menee kuin varkain ihon alle eikä lähde enää pois. Minulle Benin avasi sylinsä ja ystävät kotinsa – kirjassani avaan ne myös teille, lukijoille.

Rinno, Afrikkalainen matkapuh. kansi
Afrikkalaisen matkapuhelinjumalan sivuille on kirjattu omakohtaisia kokemuksiani arjenelämisestä, ystävistä, kulttuurien kirjosta, luonnosta, markkinoista ja matkoista Länsi-Afrikassa.

Kirja ei ole tavanomainen matkaopas, mutta siinä on paljon faktaa, josta voi olla apua satunnaiselle matkailijalle. En koskaan asunut Afrikassa yhtäjaksoisesti enempää kuin kolmen kuukauden viisumi salli, mutta eri mittaisista matkoista yhteen laskien kertyy reilut pari tai kolmekin vuotta.

Tukikohtani oli 15 vuoden ajan Grand-Popon kylä Beninissä, jonne alun perin lähdin vapaaehtoistyöhön kulttuurikeskus Villa Karoon. Siellä perustettiin myös Suomi-Benin-ystävyysseura ry, jonka puheenjohtajana sain vielä laajemman näkökulman ihmisten arkeen.

Joku viisas matkaoppaantekijä on kirjoittanut, että jos haluat nähdä eläimiä, matkusta Itä-Afrikkaan, mutta jos etsit ihmisiä, tule Länsi-Afrikkaan. Nähtyäni molemmat, tiedän hänen olevan oikeassa.

Afrikka on monen Euroopan kokoinen, enkä pidä itseäni edes Länsi-Afrikan asiantuntijana. Enpä usko että kukaan meistä eurooppalaisista on, vaan jokainen tulkitsee Afrikan värit ja auringon omien linssiensä läpi katsoen. Afrikkalainen matkapuhelinjumala on oma näkemykseni ja outo nimi saa selityksensä sivulla163.

vihityt 10.1.-1

Mami Wata voodoon papittaria tammikuun 10. Päivän kunniavieraskatsomossa.

Tein elämäntyöni museoalalla ja se ammattitaito ohjasi minut Villa Karoonkin, kun olin juuri jättänyt virkani Lappeenrannassa. Taide- ja kulttuurihistorian opinnot kehittivät
perusvalmiuksia arjen havainnointiin, joiden muuntuminen päiväkirjoista tarinoiksi alkoi kirjoittajapiireissä ja luovan kirjoittamisen opintojen lopputöissä. Niissä kiitettiin tarinoitteni ruohonjuuritason näkemistä ja empatiaa kohdata ihmiset läheisinä. Afrikan maine sotien, nälänhädän ja katastrofien maanosana ei yltänyt teksteihini, vaikka kerran mekin jouduimme ymmärtämättömyyttämme Norsunluurannikon sisällissotaan ja koimme myös Togon vallanvaihdon mellakat. Sain kannustusta oman julkaisun rakentamiseen, mutta se siirtyi muiden kirjoittamisten ja tutkimuksien takia monta vuotta.

Työlaiset Karossa

Työläiset, mieheni ja minä Villa Karossa, Minulla on muistoksi perheestä lähetetty kuva pienestä pojanpojastani.

Lappeen Kotiseutuyhdistys ja 600-vuotias Lappeen seurakunta tuottivat yhdessä kaksi hienoa ja komeasti kuvitettua kirjaa, joissa molemmissa olin tiukasti kiinni Afrikan kurkistellessa läppärin takaa malttamattomana.

Afrikkalainen matkapuhelinjumala on viimein valmis, kauniisti taitettu ja komeasti kuvitettu, sillä vuosien saatossa kertyi valokuvia jokunen tuhat ja kirjaan sain lisää ammattilaisilta, Villa Karon stipendiaattiystäviltäni. Silti monta kutkuttavan hulppeaa kuvaa piti jättää pois.

Laadukas paperi ja runsas kuvitus tekevät kirjan painavaksi, mutta arvelen, ettei
lukukokemus silti ole liian uuvuttava. Sitä voi lukea harppoen ja sopivia otsikoita etsien sieltä täältä ja jatkaa toisten tai selata kuvia katsellen.

Kirja on omakustanne, kun taitoni eivät riittäneet kustantajan etsimiseen. Sen vuoksi 348- sivuisesta teoksesta tuli myös kallis, ovh 65 €, ja pientä 100 kpl painosta myyn itse.

Soile Rinno


Eeva Jokipellolta on ilmestynyt uusi runoteos Runokuvia vunukoille

02/10/2019

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eeva Jokipelto on taidegraafikko Savitaipaleelta. Hän aloitti opettajana Pieksämäellä ja Joroisissa jatkaen pääosan lähes 40-vuotisesta työajastaan opinto-ohjaajana Lappeenrannassa. Hän on kirjoittanut runoja ja kirjallisuus-, taide- ym. artikkeleita eri lehtiin ja kuvittanut julkaisuja, mm. Savitaipaleen kotiseutukirjat. Hän on osallistunut 1960-luvulta alkaen taidenäyttelyihin eri puolilla Suomea, Ruotsissa, USA:ssa, Italiassa, NL:ssa ja Ranskassa. Videoelokuvat ja puuleikkaustyöt ovat myös olleet hänen harrastuksiaan. Puolisonsa taiteilija Matti J. Raution kanssa hän on jatkanut viipurilaissyntyisen taidemaalarin Väinö Raution aloittamaa Paimensaaren kesänäyttelyperinnettä asuinkunnassaan jo n. 40 vuoden ajan.

Runoteos on ilmestynyt 30.6.2019. Kirjaa voit tilata suoraan Eeva Jokipellolta signeerattuna 35 €/kpl, (yht. tiedot: eeva.jokipelto(at)artpaimensaari.com, +358 40 525 1885)
Kirja sisältää Eeva Jokipellon runojen lisäksi kuvia hänen taideteoksistaan.

 

Eeva Jokipellolta on myös ilmestynyt aikaisemmin runoteos Vuodet vierivät, jonka on kuvittanut tytär Katri Jokipelto.

 

 

 

 

 

 

 

http://www.artpaimensaari.com/eeva.jokipelto/runoteos.htm

 

 


Irja Sinivaaran romaani Tuulen alla kertoo 90-vuotiaasta Sannista

30/09/2019

Tuulen alla

Kaikki asiat eivät ole muistamisen arvoisia. Mutta tärkeimmistä muistoista rakentuu ihminen, niin kuin Irja Sinivaaran Tuulen alla -romaanin yli yhdeksänkymmentävuotias Sannikin.

Sanni on asuu palvelutalossa. Hän on ikäisekseen aika pirtsakka, vaikka päässä tuppaakin toisinaan vähän vippaamaan. Hänellä on mietittyjä mielipiteitä niin palvelutalon oloista kuin hoitajista ja vapaaehtoisistakin, jotka käyvät pikimmiten katsomassa hänen peräänsä. Sanni tyhjentää kaappejaan ja komeroitaan, tekee kuolinsiivousta, mutta sängyn alla hänellä on laatikko, jonka kyljessä lukee Absolut Vodka ja josta hän ei luovu. Laatikossa on keltaisia yliopiston almanakkoja kymmenien vuosien ajalta. Niitä Sanni käy vuosi kerrallaan läpi, ja samalla muistot kulkevat nuoruuteen ja aikuisuuteen. Tulevat mieleen aviomies joka teki lapsen toiselle naiselle ja häipyi aika ajoin omille teilleen, oma lapsettomuus, työ pientenlastenkodissa ja kaupungin konttorissa, ulkohuussi, hupenevat polttopuut, epämusikaalisen miehen trumpetti.

Irja Sinivaara katsoo romaanissaan vanhaa naista hellästi ja suoraan huomaten, miten ihminen säilyy sisältä samana läpi elämän. Sannin hyppelehtivistä ajatuksista ja muistoista syntyy eheä kuva elämästä murheineen ja kullanhohtoisine hetkineen. Hän maistelee sanoja ja sitä, miten elämä käy tuulahduksina vanhan ihmisen verkkaisten päivien läpi – ja miten aika on muuttunut: ”[…] nykyään otetaan huomioon. Ennen tehtiin kivijalka ja tuulettuva rossipohja. Ennen tiedettiin että kannattaa rakentaa rinnekalliolle”, Sanni pohtii.

(Lähde: Karisto ePressi)

https://www.karisto.fi/sivu/tuote/tuulen-alla/2522581

 

 

 


Mikko Haaksluoto on julkaissut toisen runokokoelmansa Kesällä kerran

11/09/2019

3669

Se on aina viikon kohokohta
kun menen pojan kanssa uimahalliin.
Ukko pääsee miesten saunaan
heittää löylyä kuin isot äijät
käy täyttämässä ämpärin kuin
aikamiehet
rupattelee eläkeläissetien kanssa.

Pukuhuoneessa juodaan limpparit
avataan karkkiaski
aina niitä puuhapetenamuja.
Nämä ovat niitä elämän parhaita hetkiä
ajattelen ääneen
poika toistaa sen kuin papukaija.
Ehkä hän sen muistaa joskus parinkymmenen
vuoden päästä –
muistaa ja ymmärtää.

Mikko Haaksluoto (s. 1974 Kerimäki) on julkaissut aikaisemmin kuusi teosta. Kesällä kerran on hänen toinen runokokoelmansa.

http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-81-0645-6


Miun Lappeenranta -antologia on julkistettu

09/09/2019

 

Paltan Lappeenrannan kirjoittajapiiri Haukka on koonnut antologian
tänä vuonna 370 vuotta täyttävän kotikaupunkinsa Lappeenrannan kunniaksi. Antologian nimi on MIUN LAPPEENRANTA. Antologiassa on 15 eri-ikäisen
kirjoittajan runoja ja lyhyitä proosatekstejä. Kirjoituksissa vilahtelevat aikaisemmat vuosikymmenet, mutta mukana on myös tunnelmia nyky-Lappeenrannasta.
Kirjan on kuvittanut Maire Pyykkö ja toimittanut Haukan vetäjä Sinikka Vuento.

_DSC3842

Sinikka Vuento

Miun Lappeenranta -antologian julkistamistilaisuus pidettiin 5.9.
Lappeenrannan kirjastossa.  Tilaisuudessa antologiaan kirjoittaneet
esittivät omia Lappeenranta aiheisia runojaan ja proosatekstejään,
Sinkka Vuento kertoi kirjan tekoprosessista ja näytillä oli myös muita
tämän vuoden aikana julkaistuja palttalaisten teoksia.

Kuvakimara esiintyjistä, kuvat Aimo Vuento:

Se on suppaa
lampee
hietaista harjuu.
Suota
ja entinen linna.
Kaiken yllä rahan haju

Kirjaa voi tilata: http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-81-0649-4

 


Kirjan ja ruusun päivän matinea

18/04/2016
Kirjan ja ruusun yleisöä

Paltan matinea keräsi kiinnostunutta yleisöä Lappeenrannan pääkirjaston Heili-saliin.

Kirjoittajayhdistys Paltta ry järjesti Kirjan ja ruusun päivänä lauantaina 23.4 kirjailijamatinean klo 13-15 Lappeenrannan maakuntakirjaston Heili-salissa. Tilaisuudessa palttalaiset kirjailijat esittelivät teoksiaan.
Mukana matineassa olivat Maire Pyykkö, Akvarelliaakkoset 2. Ruusut (tulossa Basam Books 2016), Tarja Okkonen, Joulupukki tulee kohta, runoja (BoD 2016), Annikki Hyytiäinen, Torvisoittoa Elias Nuppolan johdolla (Reuna 2016), Pilvi Valtonen, Kiukun karkoitus -leikki (tulossa 2016) ja Tässä on… 60 eläinlorua (tulossa 2016), Maarit Kivimäki, Rihman kiertämää, Hups-kirjoittajien antologia (Desibelius Publishing 2015), Risto Talka, Rakenna turvallisesti – rakenna taloudellisesti, e-tietokirja (E-painos 2016), Kirsi Komulainen, Märepallo, runoja (BoD 2015) ja Hilkka Mattila, Tukkien matkassa (2014) ja Särä – Lemin herkku (Etelä-Karjala-instituutti, uusintapainos 2015).
Maire Pyykkö_ruusut

Ruusut, akvarelli, Maire Pyykkö.

Tiedustelut Tarja Okkonen
Puhelin 050 325 2108