
Tammikuun 10. Päivän juhlintaa nk. Kukkovoodoo esittäytyy paraatissa.
Ei ole yhtä Afrikkaa, vaan jokainen voi etsiä ja löytää siitä oman pienen siivunsa niin kuin minäkin. Jos antaa itselleen luvan, voi jäädä sen pauloihin. Ketään se ei jätä kylmäksi. Afrikka menee kuin varkain ihon alle eikä lähde enää pois. Minulle Benin avasi sylinsä ja ystävät kotinsa – kirjassani avaan ne myös teille, lukijoille.

Afrikkalaisen matkapuhelinjumalan sivuille on kirjattu omakohtaisia kokemuksiani arjenelämisestä, ystävistä, kulttuurien kirjosta, luonnosta, markkinoista ja matkoista Länsi-Afrikassa.
Kirja ei ole tavanomainen matkaopas, mutta siinä on paljon faktaa, josta voi olla apua satunnaiselle matkailijalle. En koskaan asunut Afrikassa yhtäjaksoisesti enempää kuin kolmen kuukauden viisumi salli, mutta eri mittaisista matkoista yhteen laskien kertyy reilut pari tai kolmekin vuotta.
Tukikohtani oli 15 vuoden ajan Grand-Popon kylä Beninissä, jonne alun perin lähdin vapaaehtoistyöhön kulttuurikeskus Villa Karoon. Siellä perustettiin myös Suomi-Benin-ystävyysseura ry, jonka puheenjohtajana sain vielä laajemman näkökulman ihmisten arkeen.
Joku viisas matkaoppaantekijä on kirjoittanut, että jos haluat nähdä eläimiä, matkusta Itä-Afrikkaan, mutta jos etsit ihmisiä, tule Länsi-Afrikkaan. Nähtyäni molemmat, tiedän hänen olevan oikeassa.
Afrikka on monen Euroopan kokoinen, enkä pidä itseäni edes Länsi-Afrikan asiantuntijana. Enpä usko että kukaan meistä eurooppalaisista on, vaan jokainen tulkitsee Afrikan värit ja auringon omien linssiensä läpi katsoen. Afrikkalainen matkapuhelinjumala on oma näkemykseni ja outo nimi saa selityksensä sivulla163.

Mami Wata voodoon papittaria tammikuun 10. Päivän kunniavieraskatsomossa.
Tein elämäntyöni museoalalla ja se ammattitaito ohjasi minut Villa Karoonkin, kun olin juuri jättänyt virkani Lappeenrannassa. Taide- ja kulttuurihistorian opinnot kehittivät
perusvalmiuksia arjen havainnointiin, joiden muuntuminen päiväkirjoista tarinoiksi alkoi kirjoittajapiireissä ja luovan kirjoittamisen opintojen lopputöissä. Niissä kiitettiin tarinoitteni ruohonjuuritason näkemistä ja empatiaa kohdata ihmiset läheisinä. Afrikan maine sotien, nälänhädän ja katastrofien maanosana ei yltänyt teksteihini, vaikka kerran mekin jouduimme ymmärtämättömyyttämme Norsunluurannikon sisällissotaan ja koimme myös Togon vallanvaihdon mellakat. Sain kannustusta oman julkaisun rakentamiseen, mutta se siirtyi muiden kirjoittamisten ja tutkimuksien takia monta vuotta.

Työläiset, mieheni ja minä Villa Karossa, Minulla on muistoksi perheestä lähetetty kuva pienestä pojanpojastani.
Lappeen Kotiseutuyhdistys ja 600-vuotias Lappeen seurakunta tuottivat yhdessä kaksi hienoa ja komeasti kuvitettua kirjaa, joissa molemmissa olin tiukasti kiinni Afrikan kurkistellessa läppärin takaa malttamattomana.
Afrikkalainen matkapuhelinjumala on viimein valmis, kauniisti taitettu ja komeasti kuvitettu, sillä vuosien saatossa kertyi valokuvia jokunen tuhat ja kirjaan sain lisää ammattilaisilta, Villa Karon stipendiaattiystäviltäni. Silti monta kutkuttavan hulppeaa kuvaa piti jättää pois.
Laadukas paperi ja runsas kuvitus tekevät kirjan painavaksi, mutta arvelen, ettei
lukukokemus silti ole liian uuvuttava. Sitä voi lukea harppoen ja sopivia otsikoita etsien sieltä täältä ja jatkaa toisten tai selata kuvia katsellen.
Kirja on omakustanne, kun taitoni eivät riittäneet kustantajan etsimiseen. Sen vuoksi 348- sivuisesta teoksesta tuli myös kallis, ovh 65 €, ja pientä 100 kpl painosta myyn itse.
Soile Rinno
Tarkkaan ruokabanaaneilla lastattu auto tulossa torilta.
Badoun nähtävyys Togossa, vesiputous ja uimamahdollisuus pitkän patikoinnin jälkeen läpi sademetsän.
Villa Karon museon terassilla.