Anja Hytti-Oikkonen kokosi elämänsä runot ja kertomukset kirjoiksi

Anja Hytti-Oikkonen sai idean laittaa kirjoituksensa kansien väliin kolmisen vuotta sitten. Tarkoitus oli saada kirjat valmiiksi 75-vuotissyntymäpäiväksi. Suunnitelmissa oli tehdä sekä runo- että proosateos. Runoteoksen nimeksi tuli Sydämeni soinnut, proosateos on nimeltään Menneen muistot.  – Koronarajoituksista huolimatta pystyin pitämään syntymäpäiväni, jolloin jaoin uusia kirjojani omaisille, lähisukulaisille ja ystäville. Oli todella upeaa kirjoittaa niihin oma nimikirjoitukseni, Anja muistelee.

– Kirjoitukseni eivät olleet missään kansioissa järjestyksessä, ja oli aikamoinen työ etsiä kaikki, valita kirjaan sopivat sekä lajitella runot eri osioihin, Anja kertoo. – Proosakirja valmistui huomattavasti helpommin. Suurin syy oli materiaalin selvä vähemmistö runoihin nähden. Eniten aikaa meni tarinoiden naputtamiseen tietokoneelle.

Runokirjaan kertyi lähes 300 runoa. Joukossa on vanhemmille tehdyt syntymäpäiväkronikat ja vuosia myöhemmin muistokirjoitukset. – Paljon olen tunnelmiani runoihini purkanut, mutta osa on silkkaa mielikuvituksen tuotetta, Anja kuvailee. Runokirjan kannessa kukkivat Anjan itse kasvattamat Keisarin kruunut ja Kultapallot. – Proosakirjassa on nimensä mukaisesti enemmän itse koettuja elämäni kohtaloita. Toki sielläkin puolella olen antanut mielikuvitukseni laukata. Proosakirjan etu- ja takakannesta löytyvät lapsuuden kotiani lähellä virtaavan Alajoen kesämaisemat.

Anja piti jo lapsena kirjoittamisesta ja sai koulussa hyviä numeroita aineistaan. Todellinen syy kirjoittamisen harrastukselle on kuitenkin se, että ahkera liikunnanharrastus katkesi viiteen akillesjänneleikkaukseen. – En pystynyt edes kevyeen ruumiilliseen työhön. Vaihdoin kirjoittamiseen, Anja tilittää.

 
Paltan jäsenenä Anja on ollut vuodesta 1985. – Siitä lähtien olen joka vuosi ollut innolla mukana ja saanut erittäin paljon itselleni Paltan jäsenyydestä. Aikoinaan oli joka kesä kahden päivän matkoja ja viimeksi muistan unohtumattoman matkan Petroskoihin 2000-luvun alkuvuosina. Pitkäaikainen jäsenyyteni Paltassa palkittiin kunniajäsenyydellä vuonna 2019.  Se lämmitti mukavasti.

Anja Hytti-Oikkonen

Teksti: Sinikka Vuento

LÄHTEET:

Anja Hytti-Oikkosen haastattelu 2.12.2021

Anja Hytti-Oikkonen: Sydämeni soinnut (SaimaPrint 2021)

Anja Hytti-Oikkonen: Mennen muistot (SaimaPrint 2021)

Taistelu enon kunniasta päätyi kirjaksi

Riitta Komin kirja Viimeinen taistelu kunniasta ilmestyi viime kesäkuussa. Se sai heti ilmestyttyään median kiinnostumaan. Ja mielenkiintoinen tämä tarina tosiaan on. Se alkaa vuonna 1919 Vuoleen pitäjästä Venäjältä, jolloin Riitan isovanhemmat pakenivat Suomeen kahden lapsensa kanssa sisällissodan sekasortoisia oloja. Perhe ei kuitenkaan koskaan hakenut Suomen kansalaisuutta, joten Kirvussa 1921 syntynyt eno Viljo Salo oli jatkosodassa kadottuaan vailla kansalaisuutta. Siksi häntä ei voitu julistaa kuolleeksi.

Riitta ryhtyi taistelemaan enonsa oikeudesta sankarivainajan statukseen. Työ oli paljon hankalampi kuin hän olisi voinut arvata. Avuksi tarvittiin jopa presidentti Tarja Halosta. Suureksi avuksi oli myös Suomi-Inkeri seuran etsintäpalvelun Timo Laakso, jonka vuosikausia kestäneet ponnistelut lopulta tuottivat tuloksen: Lex-Salona tunnetun lain perusteella Viljo Salo lopulta julistettiin kuolleeksi 6.7.2006. Vuosi tämän jälkeen 9.7.2007 Viljo Salo lopulta siunattiin Tainionkosken sankarihautausmaahan. Tällöin oli kulunut tasan 63 vuotta siitä, kun hän katosi jatkosodan tykistökeskityksessä Äyräpäässä.

Riitta Komi kertoo kirjan vaiheista näin: ”En arvannut, että joutuisin käymään jatkosotaakin pidemmän paperisodan, ennen kuin seisoisin sankarihautausmaalla siunaamassa enoani haudan lepoon. En arvannut sitäkään, että päätyisin etsimään matkan varrella myös omia juuriani ja repimään auki jo arpeutuneita haavoja.”

Riitta Komi: Viimeinen taistelu kunniasta (Grafita 2021)

Lähteet: Etelä-Saimaa 9.8.2021, Riitta Komin kirjan kansi