Kirjailta Rautjärvellä

Paltan Rautjärven alueryhmän kirjaillassa torstaina, 16. lokakuuta Paltan tuore kunniajäsen Sirkka Laine kertoi uusimman kirjansa, Lasihelmet ja muita väärennöksiä, synnystä ja rakenteesta. Hän kuvaili myös jo lapsuudessa alkanutta tapaansa kerätä pieniä havaintoja ja tarkkoja yksityiskohtia kaikesta mahdollisesta. Tätä materiaalia ja muistoja hän sitten sirottelee kirjoihinsa sopiviin kohtiin. Sirkka tykkää omien sanojensa mukaan myös ”löräyttää” tekstiin silkkaa fantasiaa.

Tilaisuuden alussa Paltan puheenjohtaja Ritva Kattelus kertoi Paltan toiminnasta sekä tekeillä olevista joulukalenterista ja novelliantologiasta. Yleisö sai kuulla myös juuri päättyneistä Frankfurtin kirjamessuista, joissa Suomi oli teemamaana. Saksalaismedia raportoi näyttävästi Suomesta ja suomalaisten kirjojen saksankielisiä käännösoikeuksiakin oli myyty 130 kappaletta. Samaan aikaan kaupungilla pyöri myös laaja suomalainen kulttuuriohjelma.

Tilaisuuden lopussa Sari Roiha-Turkia kertoi omasta kirjastaan Lapset maan.

Sirkka Laine

Kirjaillan yleisöä

Tiina Ali-Sistolle Paltan apuraha

Aleksin Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä 10.10.2014 Kirjoittajayhdistys Paltta ry jakoi historiansa ensimmäisen työskentelyapurahan. Jakotilaisuus pidettiin Lappeenrannan maakuntakirjastossa.

Paltan 1600 euron apuraha oli yhdistyksen jäsenten haettavissa. Apuraha myönnettiin joutsenolaiselle filosofian maisteri Tiina Ali-Sistolle romaanin kirjoittamiseen.

Tiina Ali-Sisto

Kuukauden palttalainen: Sari Roiha-Turkia

Olen Sari Roiha-Turkia, äiti, vaimo, mummo ja kirjoittava sekä runsaasti lukeva kuusikymppinen. Eläinrakkauteni näkyy kuvasta. Tällä hetkellä hoivailemme kahta koiraa, neljää kissaa ja neljää kesäkanaa.

Kirjallinen tuotantoni on vain neljä omakustannetta sekä yksi sukuni tarina – ja kuvakirja. Tosin Elisa kirja kustansi viimeisimmän, Lapset maan romaanin e-kirjana. Yritän opiskella mp3:n käyttöä ja pystyä sanelemaan kirjan myös äänikirjaksi. Huh, mitenhän onnistun!

Elämääni kuuluu tällä hetkellä musertava suru, poikani menehtyi kesällä äkilliseen sydänpysähdykseen vain 27-vuotiaana. Pieni Aku Mikael ja rakas puoliso jäivät syvästi häntä kaipaamaan. Äidistä, minusta lähti iso osa lapsen mukana.

Ehkä pystyn kääntämään suuren murheeni luovuudeksi joskus. Runsaasti aineistoa antaa poikani kohtalo. Jospa pystyisin jonain päivänä naputtelemaan Antin tarinan vaikkapa novelliksi kokoelmaan, jossa voisin kertoa myös muita koskettavia tarinoita.

Suruani hoitaa metsä, pyrin käymään ainakin kerran päivässä saalistamassa marjoja ja sieniä sekä samalla huutamassa tuskaani korpien kätköihin. Elämä on antanut minulle paljon rakkautta, vanhempieni, molempien aviomiesteni, lasteni sekä lastenlasteni, joita olen saanut kolme. Vanhin heistä, Sandra, on lahja, mieheni tyttärentytär, joka syntyi pian kihlautumisemme jälkeen.

Rajusta syövästäni selviydyin dekkareilla, pohjoismaisten mestareiden kirjoittamilla. Masennuksesta selvisin rahvaanomaisesti Päätalon Iijoki-sarjan avulla, poikani menehtymisestä hapuilen ylöspäin edellä mainitsemieni keinojen avulla.

Kirjoittajayhdistys Paltta on avautunut minulle läheisten Sirkan ja Anun myötä. Vain harvoin olen käynyt Uilokurpposten kokoontumisissa ihan laiskuuttani. Jatkossa yritän olla aktiivisempi.

Olen kirjoittaja, en kirjailija. Omakustanteet eivät asetu samalle viivalle tunnettujen painotalojen kustantamien teosten rinnalla. Ehkäpä niistä joskus kuitenkin löytyy ihan luettavia kirjoja. Näin toivon käyvän myös Lapset maan kirjan kohdalla.