Paltan vuosikokous lauantaina 7.helmikuuta 2015 klo 13 – 15

Paikka: Lappeenrannan maakuntakirjasto, musiikkisali, Valtakatu 47, 53100 Lappeenranta

Vuosikokouskutsu ja esityslista 7.2.2015

LIITTEET:

Toimintakertomus 2014

Pitkä tuloslaskelma2014, Tilinpäätös_2014

Paltan toimintasuunnitelma ja talousarvio 2015

Kuukauden palttalainen: Lauri Hinkkanen

 

Lauri Hinkkanen

 

      PALTTA, PUOLA JA MIE

Liiku. Oi väsymätön –

älä koskaan taivuta päätäsi,

hajota sumuiset pilvet,

suuri on Kaikkivaltiaan sallimus

 

Liityin samoihin aikoihin Palttaan ja Puolan Solidarnoš – liikkeen kannattajajäseneksi. Oliko se 1980- luvun alkua? Molemmat ovat voimissaan tänä päivänäkin. Kolme vuotta sitten kävin jalkapalloilun EM-kisoissa Gdanskissa. Kanavan varrella vanhassa kaupungissa sijaitsee Solidarnošƈin ja Lech Walesan toimipaikka. Vaimo otti fanittajasta kyltin alla kuvan.

Paltan toimintaa seuraan katsomosta käsin kuin Suomen jalkapallomaajoukkuetta. Toiset ovat enemmän toimijoita kuin toiset.   Kirjoittamisen kanssa on vähän samoin. Sujuu, vaikka ei olisi niin sosiaalinen tyyppi. Piiloutuneena neljän seinän sisälle, äreänä, reinot jalassa.

Pienellä paikkakunnalla 1950- luvulla ei paljon kotkotuksia ollut. Isä kävi töissä Simpeleen paperitehtaalla ja toi repussa lapsille kartonkia. Aluksi piirrettiin, kohta jo opeteltiin kirjaimia. Koulussa jaettiin lukukirja ja annettiin vihko. Personal computeria hahmottelimme kolmannella luokalla käsityötunnilla koivuhalkoon. Mutta kapusta siitä tuli.

 

Kädentaidoissa olin huono. Opettaja sanoi, että Lauri ja Martti saavat kirjoittaa aineen siitä, mistä haluavat. Meidät oli siirretty samaan luokkaan neljäsluokkalaisten kanssa. Kirjoitin, miten sota oli vienyt äidin kodin Änkilän Välisalossa. Otsikko kuului: ”Suomen ja Neuvostoliiton väliset suhteet”. Tavoittelin ulkopoliittista uskottavuutta, enää eivät Jänöjussin mäenlasku ja Hippa-Heikin laiva riittäneet. Kuuluin yläluokkalaisiin.

Joskus on käynyt mielessä kysymys, miksi näiltä Saimaan seudun tehdaspaikkakunnilta ei ole kirjoitettu väkevää yhteiskunnallista romaania? Tunnettuja työläiskirjailijoita esikuviksi olisi, sekin Linna Tampereelta. – Kaukopään tehtaiden miesten sosiaalitilojen seinään joku ( komennusmies? ) oli kirjoittanut: ”Pellot kiviset, ihmiset köyhiä ja yksinkertaisia”.

Simpeleellä riitti, että peruna kasvoi hyvin ja tehtaanpiipusta savu nousi. Me pojat urheilimme. Ukko Könni, silloinen Yhtyneiden Paperitehtaiden sosiaalipäällikkö, oli esikuva ja personal trainer.

Paavo Noponen jatkoi. Suuri urheiluselostaja ja suomenkielen vaalija herkisti radion äärellä mielen oikealle taajuudelle. Sadan metrin juoksun selostus oli kuin runoa. Samoin Salpausselän kisojen suurmäki tyylipuhdasta liitoa.

Samaa piti minunkin kokeilla. Lähtisivätkö sanat lentoon? Runo on mielestäni läheistä sukua pikajuoksulle ja –luistelulle. Nopea, rytmikäs. Olisin aikanaan halunnut oppia oikean tekniikan. Nykyisin harjoittelen omin päin joka aamu Lammassaaren neljän kilometrin luontopolulla. Siellä on runoperäinen maasto aktiivisessa toiminnassa.

j.k. –   Alussa on neljä riviä eräästä runosta. Kenen?

Vastaus: Nuoren Iosif Vissarionovitsh Džugasvilin eli J.V. Stalinin.

 

Sveitsiläisessä pikkukaupungissa varuslinnake

Vahvojen muurien sisällä museo

kaariholvit, kivinen lattia, suljettu tila.

Alppijääkärien kuvia seinillä kuin mainoksena.

Kliinisessä ojennuksessa isänmaa

ja armeija eri puolilla valkeiksi kalkittuja tiloja.

Tulin ulos iltapäivän aurinkoon. Loppusyksy.

Joutsenet ruoppasivat natsien ryöstösaalista

Genevejärven pohjasta:

pääkallosormuksia, tikittäviä kelloja ja lasihelmiä.

Perjantain iltapäivässä olin yksin

pitämässä kiinni puolueettomuudesta

miekkojen ja tykkien keskellä;

vain kärpäsen surina välillä vaimentuen

seurasi minua.

Sveitsi pelastui Euroopan hullusta vuodesta.

Tuskin mikään on muuttunut.

 

Suljettuina muodostelmina kodinturvajoukot

lienevät nytkin naamioituina alppisoliin.

Maata ei koskaan valloitettu

ja säästyi pankkien kultavaranto.

Täällä autot käyttäytyvät sivistyneesti.

Hiljentävät kuin kunnioituksesta

kun markkinavoimat ovat paikalla

ja rantakadulle ilmestyvät myyntikojut.

Pian avataan joulukatu.

Lauri Hinkkanen