Kotkan yössä 1.9. pääkirjastossa klo 13-14 palttalaiset runoilevat! Mukana Virke-paikallisryhmästä Irja Sinivaara, Tarja Kemppi, Maija Hevossaari ja Petri Pekkola sekä Kouvolasta Kirsi Komulainen ja Tarja Okkonen. Kirjaston jälkeen runoilut jatkuvat ravintola Vaustissa. Tulkaa runolle!

Advertisement

Palttalaiset runoilivat Lappeenrannan Taideyhdistys ry:n ryhmänäyttelyn maalauksista

Sunnuntaina 12.8. palttalaiset runoilijat osallistuivat Vanhan kaupungin Linnoituksen päivään runoilemalla Lappeenrannan Taideyhdistyksen ryhmänäyttelyn joistakin teoksista. Runoja taideteoksista rustailivat Anneli Pylkkönen ja Pilvi Valtonen Lappeenrannasta ja Tarja Okkonen ja Kirsi Komulainen Kouvolasta. Yleisöä tilaisuudessa oli runsaasti ja tunnelma lämmin ja innostunut.

Anneli Pylkkänen

Anneli Pylkkönen ja Tarja Okkonen runoilivat Marko Taimelan Muovineidosta. Tässä Annelin tulkinta:

 Muovineito

Kuori päällä
tässä seison
näet minut
etkä kuitenkaan
muovi suojaa päältä
sisin voi olla vaikka jäätä
taikka lempeyttä
pehmeyttä täynnä
ilman suojaa murrun
rikkinäinen minä
rikkoo sinutkin
muovista pintaani kun hivelet
ei se tunnu sisälläin
se rikottu on jo aiemmin
säröjä nyt liimailen
kuorella itseäni
varjelen
muistathan
muovi sulaa lämmössä
sinä olet siinä lähellä.

Anneli Pylkkönen

 

Nina-Maria Hyppänen-Al-Saedin teos Minkä Jumala on yhdistänyt sitä ihminen ei saa eroittaa.

Pilvi Valtonen runoili Nina-Maria Hyppänen-Ah-Saedin öljy- ja sekatekniikalla tekemästä teoksesta ”Minkä jumala on yhdistänyt sitä ihminen ei saa eroittaa”.

niin monta alkua
niin monta loppua

uskoa, toivoa, rakkautta
itkua, raivoa, huutoa

tulevaisuuksia
enemmän, kuin kykenemme muistamaan

heitän pois
          vaatteesi ja tavarasi
          haaveeni ja unelmani

hajotan ja hajoan
revin meidät kappaleiksi
            vielä yhden kerran

viimeisen kerran
ennen seuraavaa

Pilvi Valtonen

 

Anneli Pylkkösen tulkinta Leena Lukan teoksesta Kuuma tuuli.

Kuuma tuuli

Helle jatkuu
puiston puiden suojaan
minut ohjaat
varjoisalla penkillä
kätesi harteilleni kuin eksyy
huulesi korvallani
rakkaudesta puhuu, kuiskaa

suojaa helteeltä etsii moni muukin
askelten alla hiekka rahisee
tällä rakkautemme tiellä
joku pysähtyy
äkkiä kätesi irtoaa ympäriltäni
vetäydyt kauemmaksi

nainen seisoo edessäsi vatsa pystyssä
sanoo rauhallisesti
” laitokselle lähdettävä, se syntyy nyt”
nouset kuin minua ei olisi ollutkaan
kävelet naisen perässä
näkymättömässä narussa

Kultasateen ihanat
keltaiset kukinnot
jatkavat tuulen kanssa leikkiään
myrkyllisiä ne ovat
kuten sinäkin

minulle.

Anneli Pylkkönen

 

Kirsi Komulaista inspiroi Tuula Väistön akryylityöstä Paratiisin puutarha.

Sirkusteltasta aidan takaa
suden kuono kurkistaa
valpas hymy
huulen päällä
kulmahammas vilahtaa

kieli, mieli märkänä
suupieliin kuola kohoaa
nälkäisenä rietas hukka
minut perii, saalistaa

suden hymy, arvaamaton
minut saa jo valloittaa

Kirsi Komulainen

 

Anneli Pylkkönen runoili naapurin Vladimirista. Maalaus Leena Pullin.

”Vladimir”

Näkkööhä sen jo naamastaa
jot naapur nauruu yritellöö.
Kujjeet ne voip olla miehe mieles
vaik virka ois iso valtio päämieskii.
Perimpii aatoksiisa ei arvaa kukkaa
ku hää suutaa virneesee rukkaa.
Välil ilma paitaa ratsastelloo
Afrika tiikereit pyyvystellöö
ja tok
pöytäsä takankii joskus
tärkeen istuskelloo.

Mut toisinnaa
valla nauruukii hää remahtelloo
vaik sillo ku Trumpi kans
hassui haasteloo.
Semmone Hää o
mei naapur, Vladimir.

Anneli Pylkkönen