Anja Hytti-Oikkonen on koonnut Rikkilän kylän historiikkikansion

Rikkilän pieni kylä sijaitsee noin parikymmentä kilometriä Lappeenrannasta etelään. Se on minun kotikyläni ja erittäin rakas vieläkin, vaikka olen muuttanut sieltä vakituisesti asumasta pois jo yli 50 vuotta sitten. Me, kylän nykyiset ja entiset asukkaat, tapaamme toisemme kolme kertaa vuodessa. Yhdessä tapaamisessa meidän entisen Nuorisoseuran voimistelijatyttöjen kesken sukeutui ajatus laittaa Nuorisoseura kansien väliin. No, sen lisäksi on laitettu historiikkikansiomme sivuille yleisen kyläselostuksen lisäksi mm. talot, Rikkilän Leipä, Ikosen Tilateurastamo, kansakoulu, Martat, VPK, Erämiehet ja tietysti jo toimintansa lopettanut, erittäin mielenkiintoinen, Sonniosuuskunta. Unohtaa ei voi kylälle aikaisemmin tärkeää rautatietä ja uutta, kylää halkovaa asfalttitietä, jonka rakentamista EU tuki muutamalla miljoonalla eurolla. Selitykseksi, että Vainikkalasta haluttiin suora, hyvä tieyhteys Vaalimaantielle ja Rikkilä jäi siihen väliin.

Kylähulluna ja kirjoittavana ihmisenä otin kokonaisvastuun harteilleni. Matti-mieheni ”erehtyi” lupaamaan skannaamaan kuvat ja tekemään sivujen taiton. Noin vuoden päivät ahersimme (loppuajasta jo öitäkin) aineiston parissa, jota valmiissa kansiossa on 321 sivua ja ne pitävät sisällään yhtä monta arvokasta valokuvaa.

Kyläläiset jakaantuivat kahtia. Toiset olivat innolla mukana, hankkivat valokuvia, kirjoittivat omia muistojaan sekä antoivat auliisti haastatteluja. Toiset eivät olleet mukana ollenkaan. Mutta. Mikä mielenkiintoista. Hekin halusivat ehdottomasti valmiin kansion itselleen!

Kaupungin arkistossa istuin yhden kauniin kesäpäivän penkaamassa jo vuonna 1967 lakkautetun Rikkilän kansakoulun opettajat ja muitakin koulun asioita kohdalleen. Hautausmailla kiersi lisäkseni muitakin kyläläisiä tarkistamassa menneiden sukupolviemme elonkaaria.

Näin jälkeen päin ajatellen se oli aikamoinen matka. Välillä innostava, kiehtova, loistava matka menneisyyteen, välillä taas kaikkeen ehti jo väsyä. Kansiossa ei ole yhtään sanaa, jota en olisi lukenut tekovaiheessa monta kertaa. Tunteitani tällä hetkellä kuvaa parhaiten se, etten koskaan ota kansiota käteeni selaillakseni sitä. Vielä ei ole sen aika.

Muuten. Alkuidean antanut  voimistelijaryhmämme esiintyi kansion jakotilaisuudessa yli 50 vuoden jälkeen esittäen ensimmäisen ohjelmanumeronsa. Saavutus sekin!

Maineikas naisvoimisteluryhmä esiintymässä Lappeenrannan Maatalousnäyttelyissä v. 1962.

Anja Hytti-Oikkonen

 

 

Eino Leino päivän viettoa Lappeenrannassa

Eino Leinon päivänä 6.7. palttalaiset esiintyivät jälleen Lappeenrannan pääkirjaston Heili-salissa. Esiintymässä oli kymmenen palttalaista, joista jokainen esitti ennen omia runojaan jonkun itselleen tärkeän Eino Leinon runon. Yleisöäkin oli salin täydeltä ja tunnelma kesäisen leppeä.

 

Jes siunatkoon!

Jes siunatkoon, miten sievä hän on,
kun näin häntä katselen!
Miten silmänsä säihky on sammumaton,
miten kaulansa valkea, kaareva on,
ja alla sen kaarevan kaulan
povi aaltoo armahinen…

Tällä Eino Leinon runolla aloitti  Anneli Pylkkönen runoillan.

 

Jaana Kuokka

Terttu Ravi

Jaana Kuokka aloitti sanojensa mukaan ensimmäisen runoesiintymisensä Leinon runolla Taide, jonka jälkeen hän esitti muutaman oman runonsa. Terttu Ravi lausui Leinon Kansa kalliolla ennen omia Karjalan kaipuusta kertovia runojaan.

 

Maija Hevossaari

Päivi Lappalainen

Maija Hevossaari lausui Leinon Kaks joutsenta virralla vierekkäin, hyvinkääläinen Päivi Lappalainen puolestaan lauloi Leinon runoista säveltämänsä sikermän.

 

Galina Punkkinen

Ulla Aronen

Galina Punkkinen esitti Leinon runon Toinen – toinen ja sen jälkeen omansa samaa aihetta käsittelevän 1970-luvulla Leningradissa kirjoittamansa runon Holiday.  Kotkalainen Ulla Aronen lausui Leinon Hymyilevän Apollon ja luki sen jälkeen runoja uusimmista runoteoksistaan.

Kirsi Komulainen luki myös Leinoa, tällä kertaa Nocturnen, ja päälle mummorunoja uusimmasta kokoelmastaan Suusokerilla.

 

Pilvi Valtonen

Tarja Okkonen

Lopuksi Pilvi Valtonen esitti tuoreita Balkanin matkalla syntyneitä kriittisiä runojaan. Illan juonsi Tarja Okkonen.

Galina Punkkinen lausui myös erään oman runonsa sekä suomeksi että venäjäksi. Tässä runo kolmella eri kielellä, suomeksi ja venäjäksi Galina Punkkinen. Käännös englanniksi  Anne Vanha –Similä.

VAIN  SANA ( Galina Punkkinen)

Vain sana-
ja sammunut katse. 

Vain sana-
ja pistänyt tanssiksi.

Vain sana-
ja kyynel silmissä.

Vain sana-
ja ajatus taivaassa.

Vain sana-
ja sinä kiidät minun luo.

Vain sana-
ja maailma hämärässä.

 —

ТОЛЬКО СЛОВО

Только слово –
и взгляд погас.

Только слово –
пустилась в пляс.

Только слово –
слеза в глазах.

Только слово –
и мысль в небесах.

Только слово –
Ты мчишь ко мне.

Только слово –
И мир во тьме.

—

JUST A WORD (käännös Anne Vanha –Similä)

Just a word –
and the eyes turn sad.

Just a word –
and the dancing begins.

Just a word –
and the eyes are filled with tears.

Just a word  –
and thoughts reach heaven.

Just a word –
and you hurry to me.

Just a word –
and the world becomes dark.

 

Kuvat: Kirsi Komulainen