Antti Sepän muistolle

11/09/2020

Paltan aktiivisena jäsenenä tunnettu kansakoulunopettaja ja kirjallisuuskriitikko Antti Seppä on menehtynyt 85-vuotiaana Helsingissä 29. toukokuuta 2020. Hän oli syntynyt Säkkijärvellä 16. syyskuuta 1934.

image.jpeg

Tässä Paltan entisen puheenjohtajan, Martti Tahvanaisen, muistelua Antti Sepästä:

”Tapasin ensikerran Antti Sepän 1997 talvipäivillä Joensuussa menomatkalla junassa. Vaatimaton Kymenlaakson kirjallisuuden tukija ja kriitikko. Antti antoi tukea uusille kyvyille ja kirjallisuusden harrastajille. Antin pitkä ura Paltan lipunkantajana antsaitsee suuret kiitokset.

Antti Seppä veti vuosia kirjoittajaryhmää Kuusankoskella ja oli pitkä-aikainen Kirjailijaliiton työjaoston jäsenen. Hän toimi kymmeniä vuosia kriitikon tehtävissä kirjallisuudessa ja kasasi useita antologioita vaimonsa kanssa ja toimi monissa kirjoistuskilpailuissa tuomarina.

Antti oli mukana kymmeniä kertoja Paltan tapahtumien järjestelyissä aktiivisesti ja kannustamassa joukkoja oli tilanne mikä hyvänsä. Kaiken sen Antti Seppä teki kirjallisuuden edistämiseksi pyytettömästi täysin panoksin.

Näillä muistoilla kiittäen,
Martti Tahvanainen/Martin Staffan
Paltan puheenjohtaja vuosina 2003-2009.”

Antti Sepän elämänkertaa muistokirjoituksissa Kouvolan Sanomissa ja Helsingin Sanomissa:
https://kouvolansanomat.fi/teemat/elamankaari/a194607c-20a5-43dc-a86a-870fa02fd791

https://www.hs.fi/muistot/art-2000006566318.html

Lämmin osanottomme omaisille ja ystäville,
Paltta ry


Eino Leino -runoilta Lappeenrannassa veti jälleen yleisöä

08/07/2020

Kirjoittajayhdistys Paltta ja Lappeenrannan pääkirjasto järjestivät runotapahtuman Eino Leinon syntymäpäivänä 6.7. klo 17 – 18.30. Runoilta oli tarkoitus pitää poikkeusajan takia Lappeenrannan pääkirjaston puistossa, mutta puuskaisen ja kovan tuulen takia tilaisuus siirrettiinkin sisätiloihin Tarinasaliin. Yleisöä tuli runsaasti, jopa ehkä hieman liikaakin rajoituksiin nähden. Pyydämme anteeksi, jos joku jäi nyt rajoitusten takia (40 hlö) oven ulkopuolelle.

Illan aloitti Kaarina Pesonen Lappeenrannan kirjastolta esittelemällä Eino Leinon elämää.

Paltan jäsenet esittivät sekä kansallisrunoilijan että omia runojaan. Tilaisuudessa esiintyivät Anja Hytti-Oikkonen, Päivi Lappalainen, Lea Lignell, Anneli Pylkkönen, Sara Sand, Galina Punkkinen ja Jaakko Kaukonen. Tilaisuuden juonsi Paltan puheenjohtaja, runoilija Kirsi Komulainen.


VILLIKON VAUHTIVUODET LIFTATEN

30/06/2020

Päivi Lappalainen on julkaissut omaelämänkerrallisen kasvukertomuksen katkeransuloisilta nuoruusvuosilta nimeltään VILLIKON VAUHTIVUODET LIFTATEN.

”Vapaus oli sitä, että nostimme peukalot perjantaisin pystyyn kello 16.30 valoisassa Lahden Holman risteyksessä ja katsoimme, minne tie vie.” 

Nuoren Päivin tie vie festareille ja konsertteihin ympäri Suomen, keikkabusseihin ja takahuoneisiin, ravintoloihin ja huoltoasemille. 1980-luvun alussa suomirock kukoistaa ja punk ja uusi aalto rikkovat rakenteita ja tuovat uusia aatteita nuorisolle. Mitä on fanittaminen? Päivi rakastaa musiikkia, mutta ei fanita ketään. Jokin kuitenkin vetää puoleensa ylpeässä ja salaperäisessä Juicessa, ja kitaristi Costello herättää tytössä uinuvan naisen. 

Päivi Lappalainen on kirjoittanut omaelämänkerrallisen kasvukertomuksen katkeransuloisilta nuoruusvuosilta. Musiikin henkeen tarina on saanut epäsovinnaisen muodon, joka puhuttelee lukijaa välittömällä ja humoristisella tavalla.

Päivi saapuu myös Paltan Eino Leino-iltaan 6.7. Lappeenrannan kirjaston puistoon, jossa on mahdollisuus ostaa kirjaa alennettuun 15 euron hintaan.

Kirjaa saa myös näistä nettikaupoista:Booky.fi, Adlibris, ja Suomalainen kirjakauppa.


Eino Leinon runoja Lappeenrannan pääkirjaston puistossa

24/06/2020
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/c7/Gallen-Kallela%2C_Eino-Leino_1917.jpg/250px-Gallen-Kallela%2C_Eino-Leino_1917.jpg
Akseli Gallen-Kallela: Eino Leino 1917

Kirjoittajayhdistys Paltta ja Lappeenrannan pääkirjasto järjestävät runotapahtuman Eino Leinon syntymäpäivänä 6.7. klo 17 – 18.30. Runoilta pidetään poikkeusajan takia Lappeenrannan pääkirjaston puistossa.

Paltan jäsenet esittävät sekä kansallisrunoilijan että omia runojaan. Tilaisuuden juontaa Paltan puheenjohtaja, runoilija Kirsi Komulainen.

Eino Leino kuvasi koskettavasti ihmiselämän suuria kysymyksiä ja luonnon kauneutta. Suomalaisten rakastamia Leinon runoja ovat muun muassa Nocturne ja Hymyilevä Apollo. Leinon runoutta on tehnyt tunnetuksi mm. Vesa-Matti Loiri laulullaan Nocturnesta: Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu; kesäyön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu…

Paltta ry on v. 1963 perustettu kirjoittajien yhdysside Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Siinä on yli 150 jäsentä ja se järjestää mm. ohjausta kirjoittamiseen ja tekstien julkaisuun liittyvissä asioissa.

LISÄTIETOJA: Paltan pj. Kirsi Komulainen s-posti: kirmarkom(at)gmail.com

ja puh. 040 153 4362 ja Lappeenrannan pääkirjaston neuvonta, puh. (05) 616 2341 tai kirjasto(at)lappeenranta.fi

Lyyriset räkkäolympialaiset
PIHARUNO

Palttalaiset Tarja Okkonen ja Pilvi Valtonen puolestaan osallistuvat Kittilassä Lyyrisiin räkkäolympialaisiin 5.7.2020 Kittilässä. Sielläpäin asuvat tai matkaavat palttalaiset, käykäähän katsomassa.

Tapahtumapäivämäärä: 5.7.2020

Klo: 12-14
Tapahtumapaikka: Runohuoneen piha, Valtatie 44
Tapahtuma:
Lyyriset räkkäolympialaiset! Piharuno – omien tekstien esittämistapahtuma.
Ohjelmassa esiintyvät lukien, lausuen tai laulaen:

Paula Alajärvi, Sodankylä
Kirsi Karhu, Rovaniemi
Irja Korhonen, Oulu
Pyrita, Sodankylä
Tarja Okkonen, Nurmijärvi
Pilvi Valtonen, Lappeenranta
Roosa Ylipahkala, Kittilä
Päivi Ylivaara-Mikkola, Sodankylä

Tilaisuudessa palkitaan Lyyriset räkkäolympialaiset! Piharuno.

Hinta: Maksuton
Järjestäjä: Runohuone ry
Lisätietoja: Tapani Tavi, puh. 040 846 3036, sähköposti runohuone@gmail.com


Ari Mikkilä on julkaissut esikoiskirjansa ’Erämaan polte – jahtia yli rajojen’

02/06/2020

Mikkila_Erämaan_polte

Ari Mikkilän esikoiskirja ’Erämaan polte – jahtia yli rajojen’ julkaistiin helmikuussa 2020 (Myllylahti).

Ari Mikkilä on Rovaniemellä nuoruutensa (s. 1958) viettänyt metsänhoitaja. Pohjoissuomalaiseen tapaan hän on kasvanut kiinni luontoharrastuksiin, sekä kotona Rovaniemen maalaiskunnassa että isovanhempieni maatila-porotilalla Sallassa. Metsästys, kalastus, marjastus ja erilainen retkeily ovat säilyneet tärkeinä harrastuksina. Mikkilä on ollut pitkään töissä tropiikissa, mutta silloinkin hän on viettänyt lomiaan Lapissa. Nykyisin Mikkilä asuu Imatralla ja hänellä on neljä aikuistuvaa lasta ja kaksi lapsenlasta. Kakkosasunto on Rovaniemellä ja kesäpaikka Inarissa. Lukijoille hän on tuttu myös alan lehdissä julkaistuista erätarinoistaan.

Esikoisteoksessaan Ari Mikkilä kertoo mukaansatempaavasti kokemuksistaan niin Suomen riistamailta kuin Alaskan ja Kanadan erämaista ja Afrikan safareilta.

Kirjassa liikutaan kuitenkin pääasiassa Lapissa kanalintujen, hanhien sekä suurriistan pyynnissä. Vankka ammatillinen ote metsäluontoon sekä Suomessa että muualla tuo tarinoihin uskottavuutta. Erämaassa liikutaan konstailemattomasti.

https://myllylahti.fi/kirjat/eraekirjat/era%CC%88maan-polte-detail

Kirjalijan oma sivu: https://www.myllylahti.fi/kirjailijat/manufacturers/mikkil%C3%A4-ari

Kirjan arvostelu Lapin Kansassa 30.4.2020.:

IMG-20200430-WA0000


Kyösti Mäkinen voitti Lassi Kämäri -aforismikilpailun jo kolmannen kerran

23/04/2020

”Korona rokottaa, piikki on auki.” (Kyösti Mäkinen)

Paltan pitkäaikainen jäsen Imatralta, Kyösti Mäkinen, voitti Lassi Kämäri -aforismikilpailuun nyt jo kolmannen kerran. Tulokset julkaistiin 18.4.2020 Suomen aforismipäivänä. Mäkinen on voittanut kyseisen kilpailun myös vuosina 2014 ja 2019.

Perusteluissa, jotka löytyvät myös oheisesta  blogista, sanotaan näin:

”Kyösti Mäkisen aforismi leikittelee taitavasti merkityksillä, pandemialla, ajankohtaisuudella ja taloudella.

Korona rokottaa meistä jokaista. Jos se ei rokota henkisesti tai fyysisesti, se rokottaa varmasti taloudellisesti. Ja miten ironista: jos meidät jokin koronalta voi pelastaa, se on rokote.

Valtion piikki on auki. Suomi ottaa velkaa miljardeja. Sitä kautta korona on piikki jokaisen kansalaisen lihassa. Pahimmillaan tulevien sukupolvien lihassa.

Vaikka Kyösti Mäkisen aforismi on hieman lehtiotsikkomainen, se onnistuu, toimii ja tiivistää oivallisesti sen, mitä tässä ajassa juuri nyt tapahtuu.”

http://loistavapuhallus.blogspot.com/2020/04/lassi-kamari-palkinto-2020_18.html

Lämpimät onnittelut Kyöstille!

Kyösti isompi_imatra

Kyösti Mäkinen kuuntelee runonsa Olkipukki esitystä Imatran kirjastossa lokakuussa 2015. Kuva Jukka Hirvonen.


MIKKO HAAKSLUODON ESIKOISROMAANILLA OLI PITKÄ RASKAUS, MUTTA SYÖKSYSYNNYTYS

24/03/2020

Kotkalaisen kirjailijan Mikko Haaksluodon uusin aluevaltaus on esikoisromaani Laastarisuhteita. Se ilmestyi maaliskuussa Atrain & Nordin kustantamana. Haaksluoto on aikaisemmin julkaissut viisi novellikokoelmaa ja kaksi runokirjaa.

Romaani uppoutuu parisuhteiden kiemuroihin. Hieman alle kolmikymppisen Jounin elämä ei ole sujunut suunnitelmien mukaisesti. Matematiikan opinnot yliopistossa ovat keskeytyneet ja mies on juuttunut kotiseudulleen Etelä-Savoon. Ilman maisterin papereita hän saa kouluista vain tilapäisiä työsuhteita. Nuorena solmittu avioliitto Hennan kanssa on kariutunut tämän lähdettyä toisen miehen matkaan. Ex-vaimo on myös vienyt avioliitossa syntyneen alle kouluikäisen pojan mennessään.

Jouni löytää pian eron jälkeen uuden kumppanin, Kouvolassa asuvan Lean. Jospa tämä uusi suhde pelastaisi rikki menneen elämän? Varsin pian Jouni kuitenkin huomaa olevansa kahden naisen loukussa. Henna oli lähtenyt hänen luotaan ovet paukkuen, mutta Leakaan ei näytä tuovan ratkaisua asioihin. Jouni palaa usein ajatuksissaan entiseen liittoonsa ja pohtii, olisiko kuitenkin tuttu helvetti parempi kuin tuntematon taivas.

Jouni hakee apua ongelmiinsa myös pitkistä istunnoista pikkuveljensä ja parhaan kaverinsa Olli-Pekan kanssa. Miehet pohtivat naisten ja miesten eroja ja avioerojen yleistymisen syitä. Myös Jounin ystävillä on takanaan tuore ero.

Kirjan erikoispiirteenä on mehevä savon murre, joka tekee kirjan henkilöistä lupsakoita ja helposti lähestyttäviä, ainakin sellaiselle, joka on kasvanut samalla murrealueella.

Haaksluoto kertoo, että esikoisromaani ei ole ihan autofiktiota, mutta pohjautuu vahvasti hänen omaan elämäänsä kesällä 2004. Kirjailija oli edellisenä kesänä kokenut täysin yllättävän ja henkisesti hyvin raskaan avioeron. Tässä tilanteessa mukaan tulivat myös uudet suhteet ikään kuin ”laastariksi” repivän eroprosessin jälkeen.

”Ei liene tavatonta, että eronneet ihmiset toimivat tähän tapaan miltei paniikin vallassa. Kun tunne-elämä on hajalla, lähes kuka tahansa kelpaa silloin ainakin hetkelliseksi olkapääksi, entisten traumojen likasankoksi ja itsetunnon pönkittäjäksi. Uusi kumppani voi olla eronneilla ihmisillä myös koston välikappaleena exälle”, Haaksluoto avaa.

Romaani sai alkunsa novellista, mutta kun erosta oli kulunut kymmenen vuotta, aihe oli kypsynyt romaanin pituiseksi. ”Joskus vuonna 2015 hoksasin, että voisin kokeilla romaanin tekemistä. Sytykkeenä toimi muuan naistenlehden juttu, jossa nuori kaunis nainen kertoi, kuinka onnellinen hän oli, kun oli ottanut miehestään eron. Jutun mukaan ko. mies oli tehnyt kiltisti kotitöitä, hoitanut tunnollisesti lapsia jne., mutta silti nainen oli vain ”kyllästynyt siihen niin tavalliseen ja tylsään mieheen”. Haaksluoto myöntääkin, että kirja on kirjoitettu miehen näkökulmasta, se on ollut tietoinen valinta. Vaikka aiheen kypsyttelyyn meni liki 15 vuotta, romaani syntyi alle puolessa vuodessa.

Kirjassa on paljon seksiä, jollekin jopa liikaa. Haaksluoto perustelee sitä sanomalla, että kirjan henkilöt ovat terveitä noin 30-vuotiaita ihmisiä, jotka ovat omaksuneet nykyajan vapaamieliset käsitykset. Suhteen alkuun kuuluva voimakas eroottinen lataus on tietenkin tavattoman kivaa oman aikansa, mutta kuinka pitkälle se voi kantaa pidemmän päälle? Teoksessa pohditaan useaan otteeseen, kuinka suhde kestää arkipäivän tulemisen.

Romaani ei ole tyylilajina kaukana Haaksluodon aikaisemmasta tuotannosta. Monet aikaisempien teosten novelleista ovat melkein pienoisromaaneja. ”Tavallaan vain kirjoitin vieläkin laajemman novellin kuin yleensä ja koetin keskittyä siinä vain yhteen tiheätunnelmaiseen jaksoon luomassani varjotodellisuudessa. Jos käsikirjoitus olisi julkaistu alkuperäisessä laajuudessaan, siinä olisi ollut liki sata sivua enemmän tekstiä. Kustantajan toivomuksesta tiivistin tekstiäni, mutta lopputulos lienee näin parempi.”

Haaksluoto kertoo, että Laastarisuhteille on jo olemassa jatko-osa. ”Itse asiassa kirjoitin sen osittain jo ennen tätä julkaistua kirjaa. Sen lisäksi minulla on myös kolme muuta melko valmista romaanikäsikirjoitusta muista aiheista ja neljäs on valmistumassa parhaillaan.”

Jäämme siis mielenkiinnolla odottamaan tuotteliaan palttalaisen seuraavia teoksia.

Sinikka Vuento


Petri Hannula: Proosarunoudesta

18/03/2020

IMG_0339

Petri Hannula Taiteiden yössä Kouvolassa.

Proosarunossa on kohosteisuudestaan huolimatta proosamuotoisia lauseita, vaikkakin maalailevia. Esim. Risto Ahti teoksessa Lintujen planeetta, runo XXIX Aika, paikka:
 Löysin sanan (uponneen ruuhen). Vesi on mennyt yli. Joku (minä) on tämän sanan tähden pysynyt veden päällä. Ja laulu, joka syntyy kaikista sanoista, menee yli.
(Tämä vene on säilynyt, koska se on uponnut.)  
Proosaruno ei välttämättä etene juonellisesti, vaikka aloitus voikin olla asetelmallinen tai kuva. Ehkäpä proosaruno muistuttaa esseessä käytettävää kuvausta tai tuokiokuvaa tunteen huipennuksella tai muuten haltioituneella tyylillä maustettuna. Proosaruno laajenee aiheensa ulkopuolelle, syleilee teemaa ja sen vuoksi se lähestyy vahvana välittyvän tunteen kautta jossain määrin esseetä.
Esimerkki Charles Baudelaire: Pariisin ikävä: XLI Satama
Satama on ihastuttava tyyssija elämän taisteluihin uupuneelle hengelle. Taivaan avaruus, liikkuvien pilvien rakennelmat, meren vaihtuvat väriasteikot, merkkivalojen tuike ovat ihmeen sopiva kuvastin, joka virkistää silmiä väsyttämättä niitä koskaan. Linjakkaat, takiltaan monimutkaiset alukset, joita mainingit viihdyttävästi keinuttavat, ovat omiaan pitämään mielessä yllä rytmin ja kauneuden tajua. Ja se, jolla ei enää ole uteliaisuutta eikä kunnianhimoa, hän voi huvitella salaperäisellä ja ylimyksellisellä tavalla: tarkkailla näkötornissa maaten tai aallonmurtajaan nojaten, kuinka liikkuvat ne, jotka lähtevät ja palaavat: ne, joilla on vielä voimaa tahtomiseen ja halua matkustaa tai rikastua. 
Mihin kiinnitä kriittistä huomioitasi? Huomaa tarinat. Ne voivat toimia proosarunon pohjana, mutta juoni ei ole keskeistä niin kuin tarinassa, se on teema ja kertovan runollinen tyyli. Tämän runon loppuosa laajenee alkuosan merkityksen yli.
Tomas Tranströmer: Madrigaali
Sain perinnöksi pimeän metsän jossa harvoin käyn. Mutta kerran tulee päivä jolloin kuolleet ja elävät vaihtavat paikkaa. Silloin metsä alkaa liikkua. Me emme ole toivoa vailla. Raskaimmat rikokset jäävät selvittämättä huolimatta lukuisten poliisien ponnistuksista. Samalla tavoin jossain meidän elämässämme on suuri selvittämätön rakkaus. Sain perinnöksi pimeän metsän mutta tänään kuljen toisessa metsässä, valoisassa. Kaikki elävä mikä laulaa kiemurtaa ryömii ja huiskuttaa! On kevät ja ilma hyvin vahvaa. Suoritin tutkinnon unohduksen yliopistossa ja olen yhtä tyhjin käsin kuin paita pyykkinarulla.
Laitan esille vielä yhden erityyppisen proosarunon, jossa on päällisin puolin tarinakerronnan piirteitä, mutta on silti runokielinen.
Sirkka Selja on kirjoittanut seuraavan runon:
Minä menen uimaan, tyttö sanoi. Minäkin tulen, sanoi iilimato. Älä sinä tule, sanoi tyttö ja sulki iilimadon juomalasiin. Iilimato alkoi venyä ulos lasista, sen toinen pää piteni pitenemistään ja jatkui hiuksenhienona lasin ulkoreunaa pitkin. Silloin tyttö paiskasi lasin ja astui iilimadon päälle.
Nyt minä olen sinä, sanoi iilimato.
Miksi tämä teksti ei ole ainoastaan tarina? Kun proosaruno pilkotaan säkeisiin monin eri tavoin, sen merkitys muuttuu joka kerta. Sen ilmaisu on runon keinoin taloudellisempaa, tiheämpää kuin proosassa. Huomaa myös runon poljento ja lyyrisyys, vaikka teksti onkin proosamaista.
Proosarunon liikkuma-ala rajoittunee runoon, lyhytproosaan ja esseeseen tavalla, jossa proosaruno saa ympärillä olevilta lajityypeiltä vaikutteita. Proosarunon monitulkintainen viesti tulee hahmotetuksi runon osien suhteista ja sanojen merkityksistä.
Muutama huomio proosarunosta:
– on sanomaltaan laajempi kuin lyhytproosa, vrt. runo.
– on idealtaan vähemmän konkreettinen kuin lyhytproosa, vaikka kieli on konkreettista.
– on pikemmin kuvaava kuin pohtiva, jos verrataan esseeseen.
– runon minä on pikemmin näkökulma kuin proosan toimija ja kokija.
– runon tyyli on lähempänä kertovaa runoa kuin proosaa, esteettisempi.
Lopuksi, proosaruno ei ole lyhyttä proosaa, ei lyyristä kuvausta eikä se ole essee. Se on proosaruno.

Kirsi Komulainen jatkaa Paltan puheenjohtajana

16/03/2020

Paltta ry piti vuosikokouksensa 14.3. Kahvila Onkapannussa Kouvolassa. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset asiat ja keskusteltiin tulevista Talvipäivistä 2021. Vuosikokousta johti Ritva Kattelus.

Paltan puheenjohtajana jatkaa Kirsi Komulainen Kouvolasta ja varapuheenjohtajana Sinikka Vuento Lappeenrannasta. Sihteerinä jatkaa Kati Kunnaala Kuusankoskelta. Myös kaikki entiset johtokunnan jäsenet jatkavat eli Jukka Behm Kouvolasta, Marjo Pyykkö Lappeenrannasta, Marjo Mattila Kuusankoskelta ja Mikko Haaksluoto Kotkasta.

Vuoden 2020 ohjelmaan kuuluu valmistautuminen valtakunnallisiin kirjoittajayhdistysten Talvipäiviin maaliskuussa 2021, kirjoituskilpailun ja työpajojen järjestäminen nuorille sekä runo-illat, joista ensimmäinen pidetään Eino Leinon  päivänä (6.7.) Lappeenrannassa.

Myös muut Paltan jäsenille tarjoamat toiminnot jatkavat entiseen tapaansa, kuten esimerkiksi sähköpostin välityksellä jaettava Inspis.

Paikallisryhmät Kouvolassa, Kotkassa, Lappeenrannassa, Parikkalassa, Luumäellä ja Imatralla jotunevat nyt keväällä perumaan ainakin fyysisiä tapaamisia koronaviruksen takia, mutta syksyllä ryhmät jatkavat toimintaansa normaalisti.

Pysytelkää mahdollisuuksien mukaan terveinä ja nauttikaa keväästä!

 

 


Open mic-ilta veti Heili-salin täyteen yleisöä

12/03/2020

Lappeenrannan kaupunginkirjaston ja Paltan järjestämään Open mic-iltaan saapui tiistaina 10.3. jälleen salin täydeltä runon ystäviä.  Illan aloittivat juontaja Tarja Okkonen ja Paltan puheenjohtaja Kirsi Komulainen toivottamalla niin runoilijat kuin yleisönkin tervetulleiksi. Runojaan esittämään oli rohkaistunut 12 esiintyjää.

Ensimmäiseksi lavalle saapui runoilemaan Pilvi Valtonen ja hänen jälkeensä Sirpa Minkkinen.

Lea Lignell tulkitsi runonsa Kirpputorista ja Anna Liisa Tajasvuo esitti omaa tuotantoaan.

 

 

Anneli Pylkkönen esitti kirjoittamiaan ”sotarunoja” 13.3. olevan Talvisodan päättymispäivän kunniaksi. Sara Sand luki runojaan teoksistaan Tammikuun vihreät niiityt ja Kaupan kupeessa viluiset varikset.

 

Taina Korhonen esitti runojaan, joita vaan putkahtelee päähän. Soile Rinno luki  muun muassa Afrikka-aiheisia runojaan kirjastaan Afrikkalainen matkapuhelinjumala.

Jaakko Kaukonen esitti Runoja vuosien varrelta ja Alla Sipanova-Taskinen lausui venäjästä suomennettuja runoja kirjastaan Kanssasi tai ilman.

 

 

Kirsi Komulainen rohkaistui esittämään uudempaakin tuotantoaan. Ensimmäisen kierroksen lopuksi Päivi Mutikainen luki twitter-novelleja.

Tunnelma illassa oli oikein lämminhenkinen. Kiitos kaikille osallistuneille ja tervetuloa uudelleen!

Seuraavan kerran runo-ilta Lappeenrannan kirjaston Heili-salissa Eino Leinon päivänä 6. heinäkuuta.

Kuvat: Sinikka Vuento, ellei muuta ole mainittu