Paltan nettisivut ovat siirtyneet!

Paltta ry on uudistanut nettisivunsa ja uudet sivut löydät täältä:

https://paltta.yhdistysavain.fi/

Entiset sivut jäävät elämään ja uusilla sivuilla on linkkejä näille sivuille. Esim. painikkeen Arkisto ja entiset nettisivut alla sekä muuallakin.

Uusia nettisivuja päivitetään vielä.

Tutustukaa ja kommentoikaa Kirsille, email: kirmarom@gmail.com

Uusilla sivuilla mm. Kuvagalleria, jossa paljon kuvia vuosien varrelta. https://paltta.yhdistysavain.fi/kuvagalleria/

Näitäkin sivuja päivitetään vielä.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2023!

Kuva: Maire Pyykkö

PALTAN PIKKUJOULU 11.12.2022

 

Etummaisessa pöydässä pöydän päässä Anja Hytti-Oikkonen, vas. Satu Henttonen, Sinikka Vuento, Lea Lignell ja oik. Annikki Hyytiäinen ja Juha Mänttäri.

Pikkujoulumme oli varsinainen seikkailu. Meidän oli tarkoitus mennä Lappeenrannan kaupunginteatteriin Viisas neitsyt-kappaletta katsomaan, mutta ohjelma oli vaihtunut Atlantis-esitykseksi. Samalla väliaikakahvimme vaihtui aloituskahviksi, mutta siinä oli tapahtunut varauksessa sekaannus. Mutta kaikki hyvin: saimme lopulta aivan uunituoreita joulutorttuja kahvin kanssa.

Paltan pj. Kirsi Komulainen kerkesi tapansa mukaan viime hetkellä hörppimään kahvit ennen esityksen alkua. Riitta Komi, Soile Rinno, Laila Hietamies, Sirpa Minkkinen ja Ann Mäkelä olivat jo kerenneet nauttia Paltan tarjoamat kahvit ja joulutortut.

 Kun odottelimme pienen näyttämön katsomoon pääsyä, olimme aivan varmoja, että teatterin sekoilut senkun jatkuvat. Esitys oli jo aivan selvästi menossa ennenkuin pääsimme sisälle. Olimme kovin tuohtuneita, kunnes tajusimme tämän kuuluvan esitykseen. Kaikenlaiset varoitukset jatkuivat niin pitkään, kunnes kaikki olivat asettuneet paikoilleen. Monenmoisten varoitusten lisäksi meitä pyydettiin pitämään biopassit esillä ja häirintälaitteet suljettuina.

Nyt se varsinainen seikkailu alkoi. Ainakin itse olin kuvitellut sukeltavani kauas menneisyyteen, mutta jouduinkin (kauas tai lähelle) tulevaisuuteen. Jokainen meistä koki tuon näytelmän omalla tavallaan. Itse käytän joskus aivan epäloogista sanayhdistelmää, mutta tämä oli juuri sellainen: hirveän hyvä. Haluanko suositella sitä toisille? Toki, jos haluaa paljon ajattelemisen aihetta. Jos oma elämäntilanne on juuri nyt kovin ahdistava, ehkä kannattaa jättää väliin.

Pikkujoulumme jatkui Rossossa hyvän ruoan ohessa hyvässä seurassa. Tunsimme olevamme lujasti jouluhulinassa mukana tässä kauppakeskuksen ravintolassa, johon kuului kaikki käytävillä kaikuvat joululaulut ja itse ravintolan meininki. Joulurunojen ja muidenkin tekstien esitykset saivat tällä kertaa jäädä, mutta mukavia kahdenkeskisiä tai pienen porukan keskusteluja tulemme kyllä muistamaan. Juhlan kruunasi kirjojen vaihtotori. Siinä omat tai kirjahyllystä tätä tarkoitusta varten etsityt kirjat vaihtoivat omistajaa.

Satu Henttonen valitsi Sinikka Vuennon aforismiteoksen Elämä on.

Etualalla Juha Mänttäri ja Soile Rinno

Rauhallisen riemukasta joulua koko Paltan porukalle toivottelee

Lea Lignell

Kuvat teatterilta Aimo Vuento, kuvat Rossosta Kirsi Komulainen.

Linkki näytelmään: https://lprteatteri.fi/fi/Ohjelmisto/Viimeinen-Atlantis

Saimaan takana boogie on Ville Pohjalaisen viides runoteos

Saimaan takana boogie on seitsemästä osasta koostuva teos, jonka pääpaino on syrjäytymisen kuvaus. Tapahtumapaikkana ja ympäristönä on pieni asunto laitakaupungin lähiössä, jota kirjan kertojahahmo asuttaa.

Teoksessa on myös muita teemoja, kuten kolmas osa, joka koostuu rakkausrunoista. Teos on osittain hyvin omaelämänkerrallinen ja käsittelee vaikeita aiheita, kuten mielenterveysongelmia. Teoksessa on myöskin paljon vanhan lapsuudenaikaisen maalaisympäristön kuvausta ja kaipuuta siihen. Vaikka tunnelma on surumielinen ja karu, teos sisältää myös lohtua ja elämänasioiden oivaltamista hyviksi.

Ville Pohjalaisen aikaisempia teoksia ovat Valveilla: keskeislyyrinen painajainen (2017), Nelieliö (2017), Uniin käärittyjä runoja (2018) ja Vihreän viinan runoja (2020).

Valveilla: keskeislyyrinen painajainen on raju camp-henkinen fantasiakuvaus öisestä suurkaupungista, jonka kadut kuhisevat saastaa ja syntiä.

Nelieliö on neljästä osasta koostuva teos, joka pääosin kertoo syrjäytymisestä ja rakkaudesta, mutta sisältää monenlaisia tyylillisiä ja teemallisia kokeiluita esim. tekoälyä varten kirjoitetun runon.

Uniin käärittyjä runoja koostuu kolmesta osasta, joista ensimmäinen osa ”Raivon kuiskaus” on raivoisa ja sapekas shamaanifantasiakertomus ja yhteiskunnallinen satiiri runon muodossa. Kaksi muuta osaa ovat perinteisempää runoutta ja sisältävät monenlaisia sekalaisia teemoja ja tyylillisiä kokeiluita,

Vihreän viinan runoja on syrjäytymisen kuvaus, joka toisaalta se sisältää paljolti myös huumoria ja kevyempääkin sisältöä.

Tunteet käytössä Paltan kirjoittajakurssilla Hiitolanjoen B&B:ssä 19.-20.11.2022

Paltan tämän vuoden kolmannella kirjoittajakurssilla oli yhteensä 12 kirjoittajaa (vetäjä Anu Partanen mukaan lukien). Hiitolanjoen B&B:n kaikki huoneet oli täynnä majoittujia ja alakerran sali toimi hyvin kurssin pitopaikkana.

Kuinka kirjoittaa tunteista sopivasti: riittävästi, mutta ei liikaa? Ilman naiivia alleviivaamista tai ilman onttoa lakonisuuden vaikutelmaa? Kirjoittajalle tunteiden hyödyntäminen on toisaalta vahva voimavara, toisaalta taas monen hyvän tekstin (ja myös kirjoittajan) kompastuskivi. Joskus kirjoittaja törmää omiin tunteisiinsa eikä pääse eteenpäin. Näitä ajatuksia mietimme muutama kuukausi sitten Paltan varapuheenjohtajan Sinikan kanssa, kun pohdimme yhdessä tulevan kirjoittajakurssin tarkempaa sisältöä. Voisiko tunteiden kirjoittamista ja tunnistamista harjoitella harrastajakirjoittajien kanssa? Aihe tuntui hyvinkin tarpeelliselta ja riittävän laaja-alaiselta Rautjärvellä marraskuussa toteutetun kirjoittajakurssin yleisteemaksi.

Tarinan vaikuttavuuden ja toimivuuden kannalta on hyvä miettiä myös vastaanottajaa, lukijaa, vaikka monet kirjailijat sanovat, etteivät juurikaan mieti lukijaansa kirjoittaessaan. Mitä muuta lukijalle jää paitsi tunne hyvin kirjoitetusta tekstistä? Minusta kyse on eläytymisestä. On kirjoitettava teksti, johon lukija voi samastua. Parhaimmillaan eläytyminen tapahtuu tunteiden avulla. Eläytyessään hän peilaa tarinan tapahtumia, henkilöiden välisiä asetelmia omiin kokemuksiinsa ja tunteisiinsa. Kirjoittajan on hyvä aika ajoin miettiä, herättääkö teksti riittävästi kirjoittajan toivomia tunteita lukijassa ja joskus jopa epäillä, herättääkö se lukijassa tunteita ylipäätään.

Huonossa tapauksessa lukija saattaa kyllä tunnistaa tunteen, mutta ei koe sitä omissa nahoissaan, ei eläydy. Joskus taas ongelma piilee siinä, että kirjoittajan voimakas oma tunnetila jumiuttaa kirjoittajan. Tällöin tarinassa kuvattu vahva tunne ei tapahtumien aikana juurikaan etene tai muutu, vaikka todellisuudessahan tunteethan kulkevat omia polkujaan ja muuttavat muotoaan. Hyvää tarinaa voi kiusata liiallinen ”tunteen alle jääminen”. Joskus kirjoittajan taas on vaikea tunnistaa oman tekstinsä vaikutuksia.

Kirjoittajaoppaiden tuttu hokema ”näytä, älä kerro” perustuu Aristoteleen korostamaan toiminnan kuvaamiseen. Siksi käytimme ensin aikaa synopsiksen rakentamiseen: piti kirjoittaa raakaversio siitä, mitä tarinassa tapahtuu, miten tarina etenee. Samalla piti hieman myös miettiä, millaisia tunteita tarinan eri vaiheet lukijassa herättävät tai millaisia tunteita niiden pitäisi herättää. Anders Vacklin kutsuu kirjassa Käsikirjoittamisen taito (Like 2015) ihmisen kokemia käännekohtia reunakokemuksiksi. Näitä reunakokemuksia ovat esimerkiksi naimisiinmeno, avioero, vararikko, riippuvuus, kuolema. Ne sisältävät monia muuttuvia tunnetiloja, joiden vaikutukset näkyvät toiminnassa tai päinvastoin. Myös henkilöhahmon toiminta muuttuu tunteiden mukana. Esimerkiksi suru muuttaa muotoaan yksinäisyydestä jopa muistojen täyttämään hetkittäiseen iloon, toisaalta haikeuteen ja ikävään. Surutyöstä kirjoittaessaan voi miettiä, miten henkilöhahmo toimii ja mitä tapahtuu. Tuskin kiinnostavaa on kirjoittaa miehestä, joka vain istuu nojatuolissaan ja suree vaimoaan päivästä toiseen. Hänen on hoidettava monenlaisia tehtäviä ja tavattava ihmisiäkin.

Hiitolanjoen B&B:n runsas aamupalapöytä.

 Riitta Komi, Soile Rinno ja Sirpa Minkkinen sunnuntaiaamiaisella.

Sunnuntaina vuorossa oli novellin kirjoittaminen. Hyvää materiaalia novellin kirjoittamiseen tarjosi pareittain tehdyt haastattelut, joissa selvitimme ensin toistemme elämän käännekohtia. Samalla teimme havaintoja siitä, miten oivallista materiaalia keskustelutuokio, joka toisilla meni hyvinkin terapeuttiseksi kohtaamiseksi, tarjosi tunteiden välittymisestä. Parihaastattelut kertoivat myös vahvasta luottamuksen tunteesta, sillä välttämättä ei ollut helppoa kertoa lähes tuntemattomalle ihmiselle omista tärkeistä ja merkityksellisistä vaiheista. Aiheena vallanhalu toteutui mitä moninaisimmilla tavoilla taitavien kirjoittajien käsittelyssä ja novelleista saimme nauttia vielä kotonakin erillisinä sähköpostilähetyksinä. Loistavaa materiaalia tulevaa mahdollista antologiaa ajatellen…

Keskustelimme myös kirjoittajan häpeästä. Kirjoittaja saattaa hävetä helposti omaa tekstiään, siitäkin on hyvä olla tietoinen. Oman tekstin haukkuminen muille ennen sen ääneen lukemista kertoo monesti häpeästä. Harjaantuneiden kirjoittajien keskuudessa vallitsee yleensä kuitenkin hyvin salliva ilmapiiri ja rikkumaton toisten kirjoittajien tuki. Yhdessä kirjoittaminen, tuotosten jakaminen ja niistä keskusteleminen lisää ymmärrystä hankalistakin tunteista. Ymmärrys siitä, että muillakin voi olla samankaltaisia tuntemuksia, voi edistää uskallusta lukea ääneen omaa tekstiään seuraavallakin kerralla. Ilmaisu on luonteeltaan aina henkilökohtaista, luovaa ja auki olemista niin itselleen kuin muille.

Kuvan henkilöt alhaalta lukien vas. oikealle: Soile Rinno, Sirpa Minkkinen, Harri Kivelä, Riitta Komi, Sinikka Vuento, Kaisa Myllymäki, Jussi Silvonen, Kaija Sirkiä, Hanna Maidell, Nina Markuksela, Anu Partanen ja Pauli Loikkanen.

”I’m easy like Sunday morning…” Pukkilasta Hiitolanjoen kurssilla mukana ollut Hanna Maidell kielikuvien kimpussa, takana Jussi Sihvonen Lappeenrannasta.
Toinen kuva: Aamuharjoituksena oli kirjoittaa tuoreita kielikuvia kuvista. Etualalla Pauli Loikkanen Parikkalasta mukana ensimmäistä kertaa Paltan kurssilla. Riitta Komi ja Sirpa Minkkinen pöydän takana.

Kaija Sirkiä

Jussi Silvonen ja Pauli Loikkanen

Harri Kivelä

Kurssin ohjaaja Anu Partanen.

Teksti: Anu Partanen

Kuvat: Anu Partanen ja Sinikka Vuento.

SANOJEN AKVARELLEJA LAILA HIETAMIEHEN RUNOKIRJASSA

Laila M. R. Hietamiehen runokokoelma Naapuri soittaa haravaa ilmestyi marraskuun ensimmäisellä viikolla. Se on syntynyt muutaman viime vuoden aikana aktiivisen palttalaisen mielen maisemista.

Kirjoittaja on myös osallistunut ahkerasti lappeenrantalaisen kirjoittajapiiri Haukan kokoontumisiin. Hän on runojen ohella tuottelias kuvantekijä.

Laila Hietamies on aloittanut runojen kirjoittamisen jo vuonna 1975 ja tämä on hänen kolmas kokoelmansa. Hän on julkaissut nimimerkillä Sara Sand teokset Tammikuun vihreät niityt (2014) ja Kaupan kupeessa viluiset varikset (2019).

Laila kirjoittaa ”akvarelleja sanoilla”, kuvaa vahvasti luontoa ja sen vuodenaikaisia muutoksia. Vuosien varrella runoihin on kulkeutunut yhä enemmän ihmistä ja ne sisältävät paljon huumoria ja ironiaa.

Raaka tuuli korvissa

vetää suuta vinoon

Pimeässä illassa

tuikkivat valot

heijastuvat märästä jäästä

Hän kysyy

mitä minulle kuuluu

ja minä vastaan

että mitäs tässä

Tällaista tavallista

tammikuuta vain

https://www.bod.fi/kirjakauppa/naapuri-soittaa-haravaa-laila-hietamies-9789528068877

Mari Vuento

Paltan Uusien kirjojen ilta Kotkassa oli tiivistunnelmainen

Paltan järjestämä uusien kirjojen ilta tiistaina 15.11.2022 Kotkan pääkirjastossa oli vähäisestä yleisömäärästä huolimatta lämmin ja tiivistunnelmainen Kotkan pimeästä ja tuulisesta illasta huolimatta.

Puoli kuudelta alkaneessa kirjaillassa palttalaiset kirjailijat ja kirjoittajat esittelivät uutta tuotantoaan.

Kotkalainen kirjailija Irja Sinivaara kertoi tilaustyönä kirjoittamastaan Kotkassa vuonna 1925 syntyneen Maija Hyyryläisen elämänkerrasta Meidän Maija, maailman matkaaja ja sen tekoprosessista.

Mikko Haaksluoto esitteli uusinta novellikokoelmaansa Orikinellit (Kirjokansi). Orikinellit kertoo kymmenen tarinaa pienestä Salokylästä, joka voisi olla mikä tahansa kylä Suomessa. Kirjassa esitellään kymmenen persoonallista kyläläistä, orikinelleja, jotka ovat eläneet itsensä näköisen sekä itsensä oloisen elämän. Orikinellit kertoo kadonneesta maasta, hävinneestä maaseudusta, menneistä maaseudun asukkaista sekä elämäntavasta, jota ei enää ole, jota ei enää koskaan tule. Lisäksi saimme kuulla yhden herkullisen orikinellin tarinan.

Irja Sinivaara

Mikko Haaksluoto

Kotkalaisen Juha Mattilan esikoisteos Krypto (kustantaja etc.) on tyyliltään scifinomainen pienoisromaani. Se tarjoaa trillerimäisen seikkailun pysähtyneessä maailmassa. Tarina etenee näennäisen kronologisesti, mutta tapahtumien ja takautumien kautta se kertoo juonen rinnalla myös päähenkilön elämäntarinan. Kirjan päähenkilö Juhani, on virkaheitto pappi. Myös hänen parisuhteensa on ajautunut kiville. Masentuneena Juhani tappaa aikaa täyttämällä ristikoita. Yllättäen hän onnistuukin siinä. Aika pysähtyy klo 13.32 totaalisesti. Ainoat irralliset esineet, jotka Juhani löytää kotoaan ovat ristikkolehti ja pyyhekumi. Vauhdikkaan pintakerroksin alta löytyy myös syvempiä temaattisia tasoja. Valta ja valtarakenteet sekä aika. Teemojen lisäksi Krypto käsittelee tavanomaisempia aiheita, kuten usko, toivo, rakkaus.

Juha Mattila

Marjo Mattila

Päivikki Puonti

Kuusankoskelainen Marjo Mattila esitteli uusinta teostaan Työuupumuksesta toiseen – keinoja toipumiseen ja ennaltaehkäisyyn (Oppian), jossa Mattila avaa rehellisesti omia kokemuksiaan, mutta kertoo myös erilaisista keinoista, joilla työuupumusta voidaan tutkitusti torjua, hoitaa ja ehkäistä. Työssä uupuminen ei ole luonnonlaki tai tarttuva tauti, vaan yhteiskunnan rakenteiden, valintojen ja asenteiden tulos. Marjon teos aiheutti vilkasta keskustelua myös muiden kirjailijoiden ja yleisön kesken.

Haminalainen runoilija Päivikki Puonti kertoi runokirjansa Lampunvarjostimen alla tekovaiheesta ja luki muutamia runoja kirjastaan.

Illan juontaja Kirsi Komulainen esitteli lappeenrantalaisen Risto Talkan esikoiskirjan, novellikokoelman Kanavan pohjan tervaaja. Kanavan pohjan tervaaja on kirja työn sankareista. Suurin osa kirjoituksista sijoittuu siirtotyömaille itärajan taakse.

Komulainen kertoi myös lappeenrantalaisen runoilijan Laila Hietamiehen uudesta runokokoelmasta Naapuri soittaa haravaa ja luki sieltä muutamia marraskuisia runoja. Hän kertoi myös toimittamastaan luumäkeläisen ”sibirjatskan”, Galina Punkkisen, syksyllä julkaistusta kirjasta Seinä, joka on päiväkirjan muotoon kirjoitettu kertomus Siperian Tomskista kotoisin olevan venäläisen naisen taistelusta saada apua sairaalle miehelleen ja itselleen omaishoitajana. Seinä on osittain uusintapainos edellisestä Hän ei hoitoa halua -kirjasta, mutta se jatkaa tarinaa vielä koronavuosista maailmaa järisyttävään vuoteen 2022, jolloin venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Kirjassa on myös useita runoja sekä suomeksi että venäjäksi ja ukrainaksi, joissa Galina Punkkinen ottaa kantaa Venäjän toimia kohtaa sekä venäjän ja kaikkien kielten olemassaolon puolesta.

Muutkin palttalaiset kirjailijat ja kirjoittajat ovat ahkeroineet vuoden aikana. Uusia teoksiaan ovat julkaisseet mm. Jukka Behm romaanin Ja Jumala kulki yli maan, Ville Pohjalainen runokokoelman Saimaan takana bookie, Johanna Hasu runokirjan En ole kuolemassa vielä ja Hannu Reipas runokokoelman Lausumattomia.

Juha Mattila on julkaissut scifinomaisen pienoisromaanin Krypto

Esikoiskirjani Krypton julkaisi Kustantamo etc. tämän vuoden kesäkuussa.

Krypto on tyyliltään scifinomainen pienoisromaani.Se tarjoaa trillerimäisen seikkailun pysähtyneessä maailmassa. Tarina etenee näennäisen kronologisesti, mutta tapahtumien ja takautumien kautta se kertoo juonen rinnalla myös päähenkilön elämäntarinan.

Kirjan päähenkilö Juhani, on virkaheitto pappi. Myös hänen parisuhteensa on ajautunut kiville. Masentuneena Juhani tappaa aikaa täyttämällä ristikoita. Yllättäen hän onnistuukin siinä. Aika pysähtyy klo 13.32 totaalisesti. Ainoat irralliset esineet, jotka Juhani löytää kotoaan ovat ristikkolehti ja pyyhekumi.

Arvoitus alkaa ratketa pala kerrallaan. Juhani löytää vihjesanoja purkamalla ristikon ratkaisua. Sanat kuljettavat päähenkilön hänenelämänsä kipupisteiden kautta, pysähtyneen maisemanläpi. Jokaisen kulman takana odottaa uusi yllätys. Lopulta matka vie tuhoisan pandemian jälkeiseen aikaan.

Elämäntarina ja juoni nivoutuvat kirjan lopussa toisiinsa, mikäli ovat siitä erillään ollutkaan. Päähenkilö päätyy pohtimaan, onko hänellä aikaa, mutta ratkeavatko arvoitukset?

Vauhdikkaan pintakerroksin alta löytyy myös syvempiä temaattisia tasoja. Valta ja valtarakenteet sekä aika. Teemojen lisäksi Krypto käsittelee tavanomaisempia aiheita, kuten usko. toivo, rakkaus.

Kustantaja, etc. määrittelee Krypton spekulatiiviseksi fiktioksi, surrealistiseksikin sitä on jossain mainittu. Realismi on kuitenkin kipittänyt niin lujaa perässä, että puhuisin ennakoivasta arkirealismista tai science factionista. Aikamatkailu onnistuu vain ihmisen mielessä, mutta muuten lähes kaikki kirjassa voisi olla totta, osa on jo toteutunutkin. Matka kuilun reunalle on lyhyt.

Kirjoitin ensimmäisen version tarinasta vuonna 2011. Tuolloin ei nykyisenlaisesta pandemiasta ollut kuin kalvakka aavistus. Kun aloimme kustantajan kanssa viimeistellä tekstiä vuonna 2020 kävivät kylmät väreet selkäpiissä, niin lähellä silloista todellisuutta teksti liikkuu.

Vasta kun kaikki on pysähtynyt, voi yrittää löytää oleellisen.

Juha Mattila

Olen Juha Mattila, 68 vuotias syntyperäinen kotkalainen sanataiteen harrastaja. Asun vaimoni ja valkoisen länsiylämaanterrierimme kanssa vanhassa rintamamiestalossa Kotkan Otsolassa. Kaksi aikuista poikaamme ovat jo omillaan. Harrastan musiikin kuuntelua, omakotitalon kunnossapitoa, hauvakävelyä Iina koiramme kanssa. Niin, ja kirjoittamista.

Olen kirjoittanut jollakin tavoin koko aikuisikäni. Kirjailijan urasta en ole kuitenkaan haaveillut sillä lukihäiriö on haitannut harrastustani. Onneksi tietotekniikka on tullut tässä ongelmassa avuksi. Kirjoitan runoja, satuja, pakinoita, laululyriikkaa, novelleja ja pitkää proosaa. Tällä hetkellä olen keskittynyt proosaan.

Olen myös tehnyt laululyriikkaa. Työskentely säveltäjien kanssa alkoi v. 2010. Hedelmällisintä yhteistyö on ollut säveltäjä Timo Leinon kanssa.  Vuodesta 2011 olemme tehneet yhdessä yli kaksikymmentä demoksi asti valmistunutta laulua. Neljä näistä on levytetty. Vuonna 2016 ilmestyi Musta Orkidea yhtyeeltä ensilevy, jolla oli kaksi sanoittamaani laulua.

Kirjoittamisen opiskelun aloitin vuonna 2011 Kotkan opiston luovan kirjoittamisen kurssilla. Seuraavan vuonna pääsin saman oppilaitoksen kaksivuotiselle Kirjoittamisen mestari kurssille. Kurssi jatkuu edelleen käsikirjoitushautomona. 2021 keväällä ylittyi 500 tuntia aikuisten sanataiteen perusopinnoissa.

ETC. -kustantamo

Etc. on 2022 aloittanut kotkalainen yleiskustantamo.”Kustantamo etc. on yleiskustantamo, jolle mikään inhimillinen ei ole vierasta.” (“Tietoa meistä – Kustantamo etc.”)

Alkukesästä kustantamo julkaisi neljä kirjaa mahdollisesta.

Juha Mattila Krypto

Rauni Lintula Kaija

Turkka Kaarto Nuo hetket

Mika Kempas, Vesa Lanki Musta Kotka

Seuraavien vuosien aikana Etc. julkaisee kahdesta neljään mielenkiintoista kirjaa vuodessa. Teokset ovat muun muassa proosaa, runoutta, lastenkirjoja ja tietokirjallisuutta.

Pois pöytälaatikosta

Virke rohkeni, jo toisen kerran, tulla tekstien kanssa ”pois pöytälaatikosta”. Edellisen kerran Virkkeen kirjoittajat esittivät tekstejään itse. Tällä kertaa saimme kumppaniksi Teatteriryhmä Kimaran, jonka esitys nosti tekstit uuteen arvoon. Olemme kiitollisia upeille esiintyjille.

Pois pöytälaatikon käsiohjelmassa Kimaran Esko Junkkari kirjoittaa yhteistyöstä: ”Kirjoittajille tarjoutuu mahdollisuus kokea miltä oma teksti kuulostaa ääneen luettuna ja millaisin keinoin tekstiä voidaan muuntaa kuunneltavammaksi. Kimaralaisille projekti tarjoaa mahdollisuutta kokeilla ääneen vivahteita ja lukuteatterin keinoja. – Arvokasta on myös tuoda kymenlaaksolaisia kirjoittajia ja heidän tekstejään esille. Voidaanpa tälläkin yhteistyöllä saada laajemminkin näytetyksi, millaisessa kirjoittajien ´kultamaassa´ elämme!”

                                                                 Irja Sinivaara

Kuvat: Esko Junkkari

Mikko Haaksluodon Orikinellit kertoo kymmenen tarinaa hävinneestä maaseudusta

Kymmenen tarinaa pienestä Salokylästä, joka voisi olla mikä tahansa kylä Suomessa. Kymmenen tarinaa kyläläisistä, jotka ovat persoonia, orikinelleja, ja jotka ovat eläneet itsensä näköisen sekä itsensä oloisen elämän. Kymmenen tarinaa kadonneesta maasta, hävinneestä maaseudusta, menneistä maaseudun asukkaista sekä elämäntavasta, jota ei enää ole, jota ei enää koskaan tule.

Kirjailija Mikko Haaksluoto herättää sanoillaan eloon 1970- ja 1980-lukujen maaseudun ja nostaa esille ihmisyyden. Tarinat ovat kuin oikeasti elettyä elämää, henkilöt puhuvat ja toimivat kuten pienessä yhteisössä elävien tuleekin. Kymmenellä henkilökuvallaan Haaksluoto luo romaanin, joka herättää eloon jotain kadonnutta ja kaivattua.

Orikinellit on suurenmoinen ja syvän tragikoominen kunnianosoitus menneen ajan maaseudulle ja sen asukkaille.

Kirjan on kustantanut Kirjokansi.

ISBN: 978-952-7344-79-8
Nidottu, 172 sivua
KL: 84.2

Risto Talkan novellikokoelma on hykerryttävää luettavaa

Risto Talka on julkaissut esikoiskirjansa, novellikokoelman Kanavan pohjan tervaaja.  Lappeenrannan kirjoittajapiiri on saanut jo vuosia nauttia novelleista, joista tulee usein mieleen Decameronen Haukka-tarina, sama, josta kirjoittajapiirikin on lainannut nimensä. Tuota novelliahan pidetään yhtenä tyylilajin kantamuotona.

Kanavan pohjan tervaaja on kirja työn sankareista. Suurin osa kirjoituksista sijoittuu siirtotyömaille itärajan taakse. Miesten arkea kuvataan eleettömästi, mutta ymmärtäen ja myötätunnolla. Teksteistä näkee, että tekijä tuntee kuvattavansa ja olosuhteet, joissa he työskentelevät. Erityisen hyvin toimii henkilöiden välinen dialogi, joka vie tarinaa eteenpäin seikkailukertomuksen tavoin. Jännite säilyy koko kerronnan ajan ja lopussa on usein yllätys klassisen novellin kaavan tavoin. 

Henkilöhahmot on kuvattu tarkasti ja uskottavasti. Näkökulma on miehinen, mutta on työmailla naisillakin tärkeä rooli. Heihin suhtaudutaan kunnioittavasti heidän työtään arvostaen. Miesten ja naisten välisiä romanttisia suhteita on kuvattu melkein ujosti, vaikka porukka ronskia onkin.

Novellien tapa kuvata työmiehiä tuo mieleen Joni Skiftesvikin toteavan tyylin. Molempien novelleissa karun arjen kuvausta pehmennetään veijarihenkisyydellä ja totisella, mutta oivaltavalla huumorilla. Talkan tyylissä on myös huovismaista velmuilua ja tahatonta komiikkaa, joka tuon tuosta vetää lukijankin suun virneeseen.

Risto Talka on kirjoittanut koko ikänsä lehtiin ja julkaissut oman alansa ammattikirjallisuutta. Hän on työsuojeluviranomaisena tutustunut erilaisten työtehtävien nurjiinkin puoliin. Hän on ollut pitkään Kirjoittajayhdistys Paltan aktiivijäsen ja toiminut mm. johtokunnan varapuheenjohtajana. Hän oli myös ollut kirjoittajapiiri Haukan jäsen lähes sen perustamisesta lähtien.

Kirjan jännittävän kannen on tehnyt palttalaisten ikioma taiteilija Maire Pyykkö.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan novelleihin ja ottamaan selvää, miten kanavan pohjaa tervataan.

Kirjaa voi tilata tekijältä os, risto.anttijuhana@gmail.com, puh. 050 372 7721.

Tässä linkki kustantajan sivuille:

Mediapinta Oy – Kanavan pohjan tervaaja – Risto Talka

Sinikka Vuento