Ystävänpäivän runotapahtuma

12/02/2018

Paltan ystävänpäivän runotapahtumassa runoillaan ystävyydestä ja rakkaudesta. Tilaisuus on Lappeenrannan pääkirjaston Tarinasalissa klo 18-19.

Runojaan esittävät Anja Hytti-Oikkonen, Satu Maaret Kuismanen, Liisa Lousa, Anneli Pylkkönen, Jaakko Kaukonen, Pilvi Valtonen, Galina Punkkinen, Terttu Ravi, Sirpa Minkkinen ja Kirsi Komulainen. Illan juontaa Tarja Okkonen.

Tervetuloa!

Hyvää äitienpäivää!

Mainokset

Kutsu vuosikokoukseen

10/02/2018

Paltan vuosikokous pidetään Lappeenrannan pääkirjaston Heili-salissa lauantaina 24.2.2018 klo 13-15.

Tänä vuonna meillä on ohjelmassa myös puolen tunnin esitys, kirjailija Jukka Behm kertoo kirjailijaksi tulostaan & kirjailijana olostaan.

Liitteenä kokouspaperit.

Tervetuloa!

Vuosikokouksen 24.2.2018 esityslista
Toimintakertomus 2017
Toimintasuunnitelma ja talousarvio 2018

Petri Hannulan miniesseitä

08/02/2018

Ismeistä

 

Runoilijan mieli on havaintojen, lainausten, uskomusten ja tuntemusten sammio. Runo on teksti, johon runoilijan idea on tiivistynyt ja siivilöitynyt. Aikakaudet ohjaavat sen ilmaisua. Kaikkien elettyjen aikakausien runot on kirjoitettu tavalla, että lukija voi niitä lähestyä. Lukijalla on mahdollisuus lukea runoa joko hakien kosketuspintaa omaan elämäänsä tai nähdä runo objektiivisemmin eli runossa itsessään on kaikki ymmärtämiseen tarvittava tieto. Runossa yksityiskohdat, havainnot ja kokemus sekoittuvat ainutlaatuiseksi kokemukseksi – joskin niin, että nykyaika on kaikissa aikakausissa rajana, jota on hankala ylittää. Uudenlainen ilmaisu saa lukijan kavahtamaan. Tuskin 1800-luvulla olisi esim. käsiterunous tai jokin muu nykyajan runomuoto saanut ymmärrystä. Sen sijaan luemme sujuvasti 1800-luvun runoja. Nykyajan runous on olemassa edellisten runosukupolvien ansiosta.

Runoilijan ja pöytälaatikkorunoilijan erottaa runoilijan näkemisestä osana suurempaa kokonaisuutta. Hän ei jää pelkäksi omaksi itsekseen. Romantiikan ajan runoilijanerot saivat aiheensa omasta itsestään ja luonnosta sekä ammensivat luomisvoimaansa jumalallisesta lähteestä että kirjoittivat siitä sielukkaasti ja ylevästi ollen uskollisia mitalliselle runolle, modernistit käänsivät selkänsä perinteelle ja ilmaisivat etujoukkona ja koulukuntina taiteen aivan uudella tavalla ja määrittelivät mm. runouden uudelleen, postmodernistit painottivat runojen olevan vaikutteita saaneita tekstikokonaisuuksia ainutkertaisuuden sijasta, tämän päivän kokeellinen runous kiinnittää huomionsa puhtaasti kieleen ja häivyttää tekijän. Tänään runoilija edustaa yksilöllisesti itseään. Nämä kaikki heijastavat osaltaan oman aikakautensa runouskäsityksiä. Kaikilla aikamme suuntauksilla on juurensa historiassa.

 

Runon poetiikasta

 

Jos järki on määriteltävin osa kirjoitusprosessissa, mitä se tarkoittaa? Järki ohjaa toimintaa. Toiminta on tavoitteellista, jossa tavoite on määritelty etukäteen. Näin toimitaan asiakirjoittamisessa. Runous perustuu aisteihin, tunteisiin ja järkeen siten, että ne ovat havaittavissa runokielestä. Runo on lihallistettu elävä sana. Niin konkreettinen se on. Runo koetaan ja eletään. Lisäksi runoilmaisua voi analysoida. Analyysin avulla saadaan vahvistus intuitiolle. Poetiikka on aina läsnä, vaikka siihen ei kiinnitetä huomiota. Kullakin kirjoittajalla on oma poetiikkansa. Poetiikka on jälkijätteistä. Sen avulla kirjoittaja voi tunnistaa oman tapansa kirjoittaa ja oman kehityssuuntansa. On vanhempaa ja uudempaa kirjoittajan poetiikkaa. Poetiikka näyttäytyy kuin avaruus: Kun katsot kauas syvyyteen, näet avaruuden / poetiikan sellaisena kuin se oli kauan sitten. Kun katsot lähelle, näet avaruuden / poetiikan sellaisena kuin se on nyt. Kun katsot syntyvää runoa, näet tulevaisuuteen.

 

Miten tulla runosta vaikutetuksi?

 

Miten tulla vaikutetuksi ilman, että sitä ymmärtää? Tällöin on vaikutettu lukijan tunteisiin. Voidaan esimerkiksi kirjoittaa upeasti korulauseita höttösanomalla. Ylen sivulla oli juttu voiko tekoäly kirjoittaa runoa. Sillä oli käytössään tietokanta ja se lainasi ja mukaili oikeita runoja omissa säkeissään. Sitten tehtiin yleisötesti. Kysyttiin kumpi koneen tekemä vai A. W. Yrjänän runo tuntui paremmalta. Neljännes piti koneen tekemää runoa parempana. Runo on tässä:

Sinne käypi lumemme, / sinne teidät kuolemme / vellamoisen vierahiksi / ilta kaipuuhan.

Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-9805181

Runon tunne voi sokeuttaa lukijan. Pitäisikö runosta saada jotain tolkkua ja liittää se tunnelman yhteyteen, jolloin se aukeaisi lukijalle vielä vahvemmin? On kuitenkin niin, että tunnelman aistiminen johtaa esitietoon. Omat tuntemukset pitäisi silti sanoittaa ja niistä tulla tietoiseksi. Runo puhuttelee lukijaa monella tavalla samanaikaisesti. Kaikkien tasojen pitäisi pelata yhteen ja tukea toisiaan.

 

 


Kuukauden palttalainen: Aimo Kapiainen

26/01/2018

Palttan jäsenyys oli minulle ratkaiseva virike siihen, että ryhdyin kirjoittamaan. Ratkaisevaa oli myös Kustannusyhtiö BoD:n esittelytiaisuus keväällä. Silloin valitsin kustantajan. Kolmas ratkaiseva apu oli kun lapseni auttoivat asiassa. Tyttäreni Minna hoiti oikoluvun ja auttoi tietokoneyhteyksistä kustantajaan.

Sain kustantajalta hyväksymisen siihen, että kirja voidaan painaa. Siitä ei mennyt montakaan päivää kun sain eteeni oman kirjani. Se tuntui mahtavalta. Ilo oli myös lukea tietokoneelta, että olin saanut kirjatililleni maksut ensimmäisistä myydyistä kirjoista. Tuntui kuin pikkupojasta, joka on saanut karkkirahaa.

Kirjan kirjoittaminen sinänsä oli mukava kokemus. Mitä pitemmälle pääsin, sitä malttamattomammaksi kävin. Korostan sitä, että käsikirjoituksen valmistuttua kannattaa todella vielä kriittisesti lukea teksti. On asennoiduttava lukijan asemaan. Mikä kirjoittajasta tuntuu itsestään selvältä, ei välttämättä ole sitä vieraalle lukijalle. Niin kauan kun teksti on siellä koneella, sitä on helppo hallita. Se suostuu nöyrästi ottamaan vastaan pienetkin korjaukset ja muutokset.

Sitten kun kirja on valmiina edessä voimasuhteet muuttuvat. Kirja alkaa hallita kirjoittajaa. Teos ei ota enää muutoksia vastaan. Se ikään kuin ilkkuu. Tässä minä olen. Et mahda minulle enää mitään. Silloin on vain kirjailijan kovetettava luontonsa ja sanottava itselle; ”minkä kirjoitin sen kirjoitin”.

Minun aihepiirini tuli aika kaukaa menneisyydestä. Sitä hallitsi sota kriittisine hetkineen ja sitä seuraavat poikkeuksellisetkin ajat.

Kirjailija Eeva-Liisa Mannerta mukaillen täytyy sanoa; tuohon ilmapiiriin, tuohon miljööseen sisältyi paljon enemmän kuin minun pieni elämäni ja kotikyläni viihtyisä hämärä.

Kenties parhaita menneisyyden tulkitsijoita ovat ne, joiden elämästä eilinen päivä on jo kadonnut. Ne jotka eivät enää tiedä mitä söimme lounaalla. Ne jotka eivät enää muista mistä juuri äsken keskustelimme.

AikoKapiainen-1

Aimo Kapiainen

 

Sodan jälkeen

Kansi.indd

Ote kirjasta:

Nuorelle parille päivä tulee olemaan suuri ja ikimuistoinen. Erityisesti Helvi, joka on hyvin tunneihminen, on aivan onnensa kukkuloilla. Kun hän näkee kaiken tämän ympärillään, onnen kyyneleet eivät ole kaukana.
Puolilta päivin ja vähän ennenkin, väkeä alkaa tulla juhlataloon. Hääpari on vastaanottamassa ja toivottamassa vieraat tervetulleeksi. Kaikille tarjotaan tulokahvit.
Vanhan rovastin saapuminen tietysti huomataan. Hänet ohjataan pieneen erilliseen kahvipöytään. Hääpari tulee hänen seurakseen kahville. Näin he voivat tutustua toisiinsa jo ennen vihkimistä.
Helvi on rovastille tuttu jo rippikouluajalta. Tapio tietenkin on hänelle vielä vieras.
Vieraat enimmäkseen viihtyvät pihalla. Jotkut vanhat ihmiset sentään hakeutuvat mielellään sisätiloihin.
Aika kuluu nopeasti. Ihmiset muodostavat pieniä keskusteluryhmiä. Tuttujen kesken
puhetta kyllä riittää ja vieraammatkin tulevat äkkiä tutuiksi.
Kellon tullessa kaksi, rovasti ottaa juhlamenot hoitoonsa. Vihkijä ja vihittävät siirtyvät suuren sireenipensaan edessä olevan pienen kukkapöydän taakse. Morsiamen kauniin valkoinen hääpuku saa ihastuneita kommentteja. Komea pari, sanoo joku. Väki pihalla asettuu lankkupenkeille. Ne jotka eivät mahdu istumaan seuraavat tilaisuutta seisten. Nuorin väki istuskelee pihanurmikolla.
Rovasti on uransa aikana varmasti suorittanut lukemattoman määrän vihkimisiä. Tottuneesti hän vie läpi laulut, lukemiset ja rukoukset. Hän pitää myös hyvin tunteikkaan puheen. Rovasti osoittaa aluksi sanat erityisesti Helville. Hän tuntee tämän kotitaustan ja tietää Helvin erityisen kunnolliseksi nuoreksi, joka on ollut mukana myös seurakunta työssä. Rovasti puhuu myös sulhaselle, Tapiolle
miten tämä on joutunut uhraamaan nuoruudestaan monia vuosia sotarintamalla. Siellä hän on niin monen muun sotilaan kanssa puolustanut tämän maan itsenäisyyttä. Siellä he ovat joutuneet laittamaan henkensä alttiiksi isänmaan puolesta. Miten paljon sota aiheuttaakaan kuolemaa ja inhimillistä kärsimystä ja hätää.
Vanha rovasti muistuttaa, että raamatun mukaan ihmisen tehtäväksi on annettu luoda elämää, ei tuhota sitä. Luomiskertomuksessakin kerrotaan, miten Jumala siunasi miehen ja naisen sekä sanoi; ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa”.
Pappi puhuu myös siitä, miten tämä rintaman läheisyydessä ollut kunta on joutunut kokemaan evakkotaipaleen. Kaikkivaltias kohtalo on kuitenkin johdattanut meidät takaisin tutuille asuin sijoille.
Jumalan johdatuksesta olemme nyt itsenäinen ja vapaa maa. Nuoret voivat aloittaa toivorikkaina maan rakentamisen. Perustaa perheitä ja viettää normaalia siviilielämää.
Parille, samoin kuin tietysti myös heidän vanhemmilleen, tunteikkain hetki on, kun vanha rovasti julistaa nuoret aviopariksi, mieheksi ja vaimoksi.
Varsinkin vanhempi naisväki on hyvin liikuttunut. Moni pyyhkii enemmän tai vähemmän salaa kyyneliä silmistään. Onhan sodan muistotkin vielä niin tuoreessa muistissa. Nuo muistot luovat ikään kuin taustaa tälle tilaisuudelle.

 

https://www.bod.fi/kirja/aimo-kapiainen/sodan-jaelkeen/9789515684127.html


Satu Maaret Kuismanen on julkaissut ensimmäisen runokirjansa

18/01/2018

Paltan tuore Kuusankoskella asuva jäsen Satu Maaret Kuismanen on julkaissut ensimmäisen runokirjansa Elämän vinossa oleva puntari (Mediapinta 2018).

satu kuismasen kirja

”Näen unta kesäpäivästä. Tai ainakin se on tunne jostakin hyvästä. Ajasta jolloin kaikki hymyilivät. Havahdun ovien kolinaan ja huomaan, että oletkin pukeutumassa. Katselen sinua hetken ja huomaan, että olet hermostuneen oloinen. Toisin sanoen teet lähtöä. Äännähdän, jotta ymmärtäisit minun olevan jo hereillä. Pyydän sinut viereeni, ja tuletkin. Saan suudelman. Kerrot, että olet valvonut koko yön miettien tätä kaikkea. Sinua ahdistaa. Haluat ulos. Minua alkaa itkettää. Miksi haluat lähteä näin pian pois luotani? Lupaat kuitenkin jäädä kanssani aamukahville. Ja jäätkin. Itkuissasi katselet ympärillesi. Olihan tämä kerran kotisi, etkä osaa enää olla. Keskustelemme hetken, sanon sinulle jotain mikä saa sinut hermostumaan vielä lisää. Yritän ilmaista itseäni eri tavoin, mutta et kuuntele enää. Koska olisitkaan kuunnellut. En voi muuta kuin päästää irti. Jään olemaan pahoillani.”

Kirjaa voi tilata täältä: http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-236-676-4



Sinikka Vuento on julkaissut aforismiteoksen

18/01/2018

Sinikka Vuento on julkaissut aforismiteoksen Elämä on (Mediapinta 2018).

”Ihmisen suhde työhön, perheeseen, muihin ihmisiin ja itseensä muuttuu iän karttuessa.Vaikka meidän on melkein mahdoton nähdä koko totuutta itsestämme, aina sitä voi yrittää. Itsesäälistä on sääli luopua, mutta kun sen tekee, voi yllättäen huomata olevansa lähes onnellinen.

Kirja on tekijän ensimmäinen aforismiteos. Aikaisemmin hän on julkaissut novellikokoelman Rytmihäiriöitä (2016) ja elämäkertateoksen Marja Tellervo – Suomen ikäinen (2017) yhdessä Aimo ja Mari Vuennon kanssa.”

sinikka vuento kirja

Kirjaa voi tilata täältä: http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-236-844-7

 

 


Paltan alueryhmät kokoontuvat keväällä 2018

08/01/2018

Imatran tuore paikallisryhmä, Kimatra, kokoontuu kevätkaudella Imatran pääkirjastossa joka kuukauden ensimmäinen maanantai klo 17.30 -19.00. Kokoontumiset 8.1., 5.2., 5.3., 9.4. ja 7.5. Ryhmää vetää Aira Vesivalo.

Paltta on saanut paikallisryhmän myös Kotkaan. Kotkan paikallisryhmä kokoontuu Kotkan kaupunginkirjastossa Einon kammarissa maanantaisin kello 17.30 – 20.00 seuraavasti: 22.1. (Irja on matkoilla, Tarja tulee tervehtimään ryhmää), 26.2., 26.3., 23.4. ja 14.5. Vetäjänä Irja Sinivaara.

Kouvolan Paltta kokoontuu Kouvolan pääkirjaston alakerrassa kuukauden toisena maanantaina klo 17-19 seuraavasti: 8.1., 12.2., 12.3., 9.4. ja 14.5. Tapaamisissa ruoditaan mukana tuotuja tekstejä. Vetäjänä Petri Hannula.

Kirjoittajapiiri Kursiivi kokoontuu kevätkaudella 2018 Luumäen kirjastossa kuun toinen perjantai klo 18 eli 12.1, 9.2, 9.3, 13.4 ja 11.5. Vetäjänä Riitta Pukki.

Lappeenrannan paikallisryhmä, Haukka, kokoontuu Lappeenrannan pääkirjaston aulan kokoustilassa kuun toisena tiistaina klo 17.30 – 19.30. Eli 9.1., 13.2., 13.3., * 10.4. poikkeuksellisesti Heili-salissa * ja 8.5. Ryhmä kokoontuu kevätkauden ilman vetäjää, syksyllä vetovastuun ottaa Sinikka Vuento.