Anja Hytti-Oikkonen on koonnut Rikkilän kylän historiikkikansion

15/07/2018

Rikkilän pieni kylä sijaitsee noin parikymmentä kilometriä Lappeenrannasta etelään. Se on minun kotikyläni ja erittäin rakas vieläkin, vaikka olen muuttanut sieltä vakituisesti asumasta pois jo yli 50 vuotta sitten. Me, kylän nykyiset ja entiset asukkaat, tapaamme toisemme kolme kertaa vuodessa. Yhdessä tapaamisessa meidän entisen Nuorisoseuran voimistelijatyttöjen kesken sukeutui ajatus laittaa Nuorisoseura kansien väliin. No, sen lisäksi on laitettu historiikkikansiomme sivuille yleisen kyläselostuksen lisäksi mm. talot, Rikkilän Leipä, Ikosen Tilateurastamo, kansakoulu, Martat, VPK, Erämiehet ja tietysti jo toimintansa lopettanut, erittäin mielenkiintoinen, Sonniosuuskunta. Unohtaa ei voi kylälle aikaisemmin tärkeää rautatietä ja uutta, kylää halkovaa asfalttitietä, jonka rakentamista EU tuki muutamalla miljoonalla eurolla. Selitykseksi, että Vainikkalasta haluttiin suora, hyvä tieyhteys Vaalimaantielle ja Rikkilä jäi siihen väliin.

Kylähulluna ja kirjoittavana ihmisenä otin kokonaisvastuun harteilleni. Matti-mieheni ”erehtyi” lupaamaan skannaamaan kuvat ja tekemään sivujen taiton. Noin vuoden päivät ahersimme (loppuajasta jo öitäkin) aineiston parissa, jota valmiissa kansiossa on 321 sivua ja ne pitävät sisällään yhtä monta arvokasta valokuvaa.

Kyläläiset jakaantuivat kahtia. Toiset olivat innolla mukana, hankkivat valokuvia, kirjoittivat omia muistojaan sekä antoivat auliisti haastatteluja. Toiset eivät olleet mukana ollenkaan. Mutta. Mikä mielenkiintoista. Hekin halusivat ehdottomasti valmiin kansion itselleen!

Kaupungin arkistossa istuin yhden kauniin kesäpäivän penkaamassa jo vuonna 1967 lakkautetun Rikkilän kansakoulun opettajat ja muitakin koulun asioita kohdalleen. Hautausmailla kiersi lisäkseni muitakin kyläläisiä tarkistamassa menneiden sukupolviemme elonkaaria.

Näin jälkeen päin ajatellen se oli aikamoinen matka. Välillä innostava, kiehtova, loistava matka menneisyyteen, välillä taas kaikkeen ehti jo väsyä. Kansiossa ei ole yhtään sanaa, jota en olisi lukenut tekovaiheessa monta kertaa. Tunteitani tällä hetkellä kuvaa parhaiten se, etten koskaan ota kansiota käteeni selaillakseni sitä. Vielä ei ole sen aika.

Muuten. Alkuidean antanut  voimistelijaryhmämme esiintyi kansion jakotilaisuudessa yli 50 vuoden jälkeen esittäen ensimmäisen ohjelmanumeronsa. Saavutus sekin!

Rikkilän pieni_voim 5

Maineikas naisvoimisteluryhmä esiintymässä Lappeenrannan Maatalousnäyttelyissä v. 1962.

Anja Hytti-Oikkonen

 

 

Mainokset

Eino Leino päivän viettoa Lappeenrannassa

13/07/2018

Eino Leinon päivänä 6.7. palttalaiset esiintyivät jälleen Lappeenrannan pääkirjaston Heili-salissa. Esiintymässä oli kymmenen palttalaista, joista jokainen esitti ennen omia runojaan jonkun itselleen tärkeän Eino Leinon runon. Yleisöäkin oli salin täydeltä ja tunnelma kesäisen leppeä.

Yleisö 2

 

Jes siunatkoon!

Jes siunatkoon, miten sievä hän on,
kun näin häntä katselen!
Miten silmänsä säihky on sammumaton,
miten kaulansa valkea, kaareva on,
ja alla sen kaarevan kaulan
povi aaltoo armahinen…

Tällä Eino Leinon runolla aloitti  Anneli Pylkkönen runoillan.

Anneli 1

 

Jaana Kuokka aloitti sanojensa mukaan ensimmäisen runoesiintymisensä Leinon runolla Taide, jonka jälkeen hän esitti muutaman oman runonsa. Terttu Ravi lausui Leinon Kansa kalliolla ennen omia Karjalan kaipuusta kertovia runojaan.

 

Maija Hevossaari lausui Leinon Kaks joutsenta virralla vierekkäin, hyvinkääläinen Päivi Lappalainen puolestaan lauloi Leinon runoista säveltämänsä sikermän.

 

Galina Punkkinen esitti Leinon runon Toinen – toinen ja sen jälkeen omansa samaa aihetta käsittelevän 1970-luvulla Leningradissa kirjoittamansa runon Holiday.  Kotkalainen Ulla Aronen lausui Leinon Hymyilevän Apollon ja luki sen jälkeen runoja uusimmista runoteoksistaan.

Kirsi Komulainen luki myös Leinoa, tällä kertaa Nocturnen, ja päälle mummorunoja uusimmasta kokoelmastaan Suusokerilla.

 

Lopuksi Pilvi Valtonen esitti tuoreita Balkanin matkalla syntyneitä kriittisiä runojaan. Illan juonsi Tarja Okkonen.

Galina Punkkinen lausui myös erään oman runonsa sekä suomeksi että venäjäksi. Tässä runo kolmella eri kielellä, suomeksi ja venäjäksi Galina Punkkinen. Käännös englanniksi  Anne Vanha –Similä.

Galina 1

VAIN  SANA ( Galina Punkkinen)

Vain sana-
ja sammunut katse. 

Vain sana-
ja pistänyt tanssiksi.

Vain sana-
ja kyynel silmissä.

Vain sana-
ja ajatus taivaassa.

Vain sana-
ja sinä kiidät minun luo.

Vain sana-
ja maailma hämärässä.

 —

ТОЛЬКО СЛОВО

Только слово –
и взгляд погас.

Только слово –
пустилась в пляс.

Только слово –
слеза в глазах.

Только слово –
и мысль в небесах.

Только слово –
Ты мчишь ко мне.

Только слово –
И мир во тьме.

JUST A WORD (käännös Anne Vanha –Similä)

Just a word –
and the eyes turn sad.

Just a word –
and the dancing begins.

Just a word –
and the eyes are filled with tears.

Just a word  –
and thoughts reach heaven.

Just a word –
and you hurry to me.

Just a word –
and the world becomes dark.

 

Kuvat: Kirsi Komulainen

 

 


Paltan kirjoittajakursseja syksyllä 2018 Kotkassa ja Simpeleellä

22/05/2018

KIRJOITA ELÄMÄSI TAI SUKUSI FAKTAKSI TAI FIKTIOKSI – PALTAN KIRJOITUSKURSSI KOTKASSA SYKSYLLÄ 2018

Paltan syksyn kirjoituskurssi on teemoitettu. Kurssin aikana kirjoitetaan niin oman, suvun tai muistamisen kohteen elämän tapahtumista. Kurssi toimii hyvin kahdenlaisille kirjoittajille – heille, jotka haluavat kirjoittaa omia, sukunsa tai jonkun muun muisteluksia, sekä heille, jotka haluavat käyttää elämäänsä fiktion pohjana.

Kurssitapaamiset järjestetään Kotkan pääkirjaston Einon kammarissa tiistaisin kello 17.30–19. Kurssissa on kymmenen tapaamista, jotka järjestetään kahden viikon välein 21.8.; 4.9.; 18.9.; 2.10.; 16.10.; 30.10.; 13.11., 27.11.; 11.12. Viimeinen kymmenes kerta sovitaan kurssilaisten kanssa yhdessä.

Kurssin aikataulu on mietitty myös niitä varten, jotka haluavat osallistua julkisen liikenteen avulla kurssille. Esimerkiksi viimeinen juna Kouvolaan lähtee Kotkasta kello 19.23.

Joustavuus on muutenkin kurssin perusajatuksessa. Kurssiin voi osallistua kerran, monta kertaa tai koko kurssin ajan.

Jokaisella kurssitapaamisella on teema. Ensimmäisellä ja toisella kerralla keskitytään tarinan totuuteen ja valheeseen eli juonen rakentamiseen sekä juonen sisältämiin elementteihin. Kolmannella ja neljännellä kerralla tarkastellaan tarinan vaatimia taustatöitä esimerkiksi henkilöhistorian, tapahtumapaikkojen, historiallisen maailman yksityiskohtien suhteen. Viidennellä ja kuudennella kerralla analysoidaan muun muassa henkilöhahmojen rakentamista, juonen ja henkilöiden vaatimia kärjistyksiä. Seitsemännellä ja kahdeksannella kerralla viedään aiemmilla tapaamiskerroilla esiin nostettuja seikkoja käytäntöön kerronnan näkökulmien pohtimiseksi. Näin käsitellään erilaisia kerrontapoja. Kahdella viimeisellä kerralla keskitytään tarinan maustamiseen ja höystämiseen eli kaikkeen sellaiseen, mitä kannattaa kertoa ja korostaa tai mitä kannattaa leikata tarinasta pois.

Koko kurssin ajatuksena on saada aikaan tehokas, tunteikas, vetävä tarina, joka voi olla totta tai tarua.

Jokaisella kerralla tehdään erilaisia pieniä tekstiharjoituksia, joiden avulla omaa kirjoittamista viedään eteenpäin.

Kurssia vetää kirjailija Petri Pietiläinen.

Kurssi on osallistujille ilmainen. Kaikki voivat ilmoittautua mukaan ovat he sitten Paltan jäseniä tai eivät.

Kurssille otetaan noin 15 henkilöä.

Lisätietoa ja ilmoittautumiset suoraan kurssin vetäjälle Petri Pietiläiselle, petri.pietilainen@outlook.com ja 050 3007012

Kurssin järjestäjä Kirjoittajayhdistys Paltta ry kiittää sekä Kulttuurirahaston Kymenlaakson rahastoa tuesta kurssille että Kotkan kirjastoa ilmaisesta tapaamistilasta.

 

 

MIELIKUVISTA KIELIKUVIKSI!

Lyhytproosan ja lyriikan kirjoittajakurssi, joka on ilmainen ja avoin niin Paltan jäsenille kuin muillekin tiiviin tekstin tuottamisesta kiinnostuneille.

Kurssi käsittää 20 opetustuntia ja se pidetään 13.-14. ja 20.- 21.10. 2018 pääkirjastossa Simpeleellä; kaikkina päivinä klo 9.00-15.15. Kurssille mahtuu 12 ensiksi ilmoittautunutta.

Vetäjänä kirjailija/kouluttaja ja Paltan alueryhmän vetäjä Sirkka Laine-Sirén, jolta tiedustelut ja jolle ilmoittautumiset syyskuun loppuun mennessä.

sirkkalaine3@gmail.com

tai postitse Sorvalinniement. 90, 56800 Simpele

 

 

 

 


Petri Hannulan toukokuun miniesseet

21/05/2018

TUNNETTA KARUSSA

 

Persoonallinen taide välittää persoonallista eli henkilökohtaista tunnetta sitä suoremmin, mitä vaikuttavammin sen kokee. Toisaalta eikö ole niin, että hitaasti vaikuttava tunne teoksen jäädessä vaivaamaan voi yllättäen avata tulkitsijan sisäiset ovet ja äkkiä tunne onkin voimakasta tai tunne vaikuttaa yhä vahvemmin ikään kuin hitaasti kertyvän ”painolastin” aikana. Jossain vaiheessa etäisyyttä ylläpitävät muurit murtuvat kun tunnetta ei pysty enää pidättelemään.

 

Persoonattomassa taiteessa tunne on persoonaton eli yleinen, mutta mitä se tarkoittaa? Tunnetta, jolla ei ole kasvoja, joka tekisi sen ainutlaatuiseksi? (Nykyään tekoäly voi tuottaa kuvia kasvoista, joiden kantajia ei ole olemassa. Se perustuu satojen tietokannassa olevien kasvokuvien eri piirteiden uudelleenluomiseen ja yhdistämiseen.) Tunnistetaanko sellaista lainkaan? Miten sellainen tunne vaikuttaa tulkitsijaan? Kuin katsoisi tuntemattoman kasvoihin? Oma tunne herää.

 

Myös tapahtumat välittävät tunnetta. Eleettömyys tai viileys tuottaa tunnetta. Kuvat tuottavat tunnetta. Tunnelma tuottaa tunnetta. Jos persoonattoman (jollaisena esim. abstrakti taide joskus koetaan) taiteen ei aistita tuottavan tunnetta, onko kyse tulkitsijan riittämättömästä herkkyydestä? Toisaalta tekijän oma ääni, olkoonpa se tulkittu yleiseksi, viileäksi tai etäiseksi, on hänelle omintakeinen, se välittää tunnetta.

 

Mutta tarkoittaako teoksen tunteen kokeminen sitä, että tekijän ote välittyy ilmaisusta? Jos tekijä on ilmaisussaan etäännyttänyt itsensä taka-alalle, on ilmaisu edelleen esillä. Joskus tunteen olemattomuus paljastaa teoksen tunteen.

 

Ja on niin, että tunteen välttäminen suojaa tekijää. Jos tunne pääsee ihon alle, se voi lamauttaa tekijän koko uran.

 

 

PUHUTAAN RUNOSTA

 

Lukijan ja runon tai minkä tahansa tekstin suhde on haastava. Lasten runot ovat kevyempiä ja yksinkertaisempia kuin aikuisille kirjoitetut. Aikuinen voi nauttia lasten runoista, mutta ei varmaan toisin päin. Mitä enemmän ja pidempään lukija lukee runoutta, sitä vaativampia runoja hän voi lukea; mitä vähemmän, sitä yksinkertaisempia runoja. Runouteen kasvetaan. Myös runoilija kasvaa runouteen niin lukijana, kirjoittajana kuin runotraditioiden tuntijana. Runous on kieltä, jossa ei tehdä kompromisseja, sanovat eräät kirjoittajaohjaajat. Vaatimus karsii lukijoiden määrää. Aiheet ja tyyli karsivat niin ikään. Myös lukijoiden maku karsii. Runo on usein taloudellisesti kirjoitettu. Se sisältää vain ne sanat, joita tarvitaan sanoman välittämiseen vaikuttavasti. Yhtä lailla runo voi olla tyyliltään runsas. Silloin tunne on keskeinen sanoman kantaja. Lukutapoja on useita. Joku lukee runoa omasta elämänkokemuksestaan käsin ja hakee runosta vastinetta omille tunteilleen, joku toinen on analyyttisempi ja haluaa tunnistaa runosta nousevan sanoman. Kukin tulkinta on oikein, sillä runo merkitsee eri lukijoille erilaisia asioita.

 

Proosakirjoittamiselle on tutumpaa kirjoittaa teemalähtöisesti. Runo voi muodostaa merkityksiä toisella tavalla. Aina runoilijan ei tarvitse olla tietoinen eikä tavoitteellinen. Säkeet ja sanoma rakentuvat prosessissa, jossa kieltä ei käytetä lineaarisesti, jollaista on proosakieli eli sitä luetaan alusta loppuun. Runoa kirjoitetaan kuten luetaan, jos yleistän asiaa. Runosta muodostetaan kokonaisvaltainen mielikuva sen joka puolelta niin lukiessa kuin kirjoitettaessa. Tämä mielikuva, jota kutsutaan teemaksi, hahmottuu vähitellen useiden lukukertojen jälkeen.

 

Runo on monin tavoin ristiriitainen. Se ei ole yksiselitteinen, se ei pitäydy turvallisuudessa ja totunnaisuudessa, se ei puhu yhdellä kielellä eikä yhdellä totuudella, vaan jokaisella runolla on oma kielioppinsa ja totuutensa. Ristiriita on runon edellytys jopa niin, että liian hiottu runo on vajaampi kuin särön sisältävä runo. Pitkällä aikavälillä runon kirjoittaminen (kuten kirjoittaminen sinänsä) eheyttää ja vahvistaa epävarmuuden sietokykyä.

 

Missä määrin oma ääni kuuluu tekstissä on huima kysymys. Postmodernissa ajattelussa kaikki teksti on lainaa. Se voi silti olla omintakeista, kunhan se ei kopioi toista. Ollessaan itselleen rehellinen tunnistetaan varkaus. On niinkin, että jokin ilmaisu on jäänyt takaraivoon ja sattumalta se pulpahtaa esiin vuosien päästä. Jos se muistuttaa liikaa siihen verrattavaa vanhempaa tekstiä, tulkitaan se silloin plagiaatiksi. Oma ääni on uskollinen omalle ilmaisulle. Tyyliä voi vaihtaa, mutta tekstiin jää silti tunnistettavia, muuttumattomia tekijöitä, jotka ovat tyypillisiä kirjoittajalle. Toisen omaa ääntä voi jäljitellä, mutta sitä ei saa omia. Oma ääni hioutuu omintakeiseksi kirjoittamalla paljon. Oma ääni on vahva (ei heiveröinen eikä häilyvä).

 

Myös sapluunaan kirjoittava voi olla omaääninen. Eino Leino eroaa Kaarlo Sarkiasta. Oman äänen muotoutuminen ei poikkea tästä vapaarytmisessä runoudessa. Omaäänisyys on jotain muuta kuin runon mitallisuutta ja riimejä. Omaäänisyyteen mielletään mm. se, miten niitä käytetään persoonallisella tavalla.

 


Runoja Imatran pääkirjastossa

24/04/2018

Imatran pääkirjastossa 17.4. omien runojen illassa kirjaston henkilökunta oli valmiina lukemaan yleisön runoja. Runot olivat yleisöltä jääneet tällä kertaa kotiin, saimme kuulla ainoastaan Sulon kauniita rakkausrunoja.

Paikalla oli myös Paltan Imatran paikallisryhmä Kimatran jäseniä, ja Lappeenrannasta Pilvi Valtonen. Paltan puheenjohtaja Tarja Okkonen juonsi illan.
Aira VesivaloAira Vesivalo toimii Kimatran vetäjänä kevätkauden.
 

Mirka LempiäinenMirka Lempiäinen Kimatra-ryhmästä.
 

Kirsi HolstiKirsi Holsti Kimatrasta.
 

Marja HuuhtanenKirjastonjohtaja Marja Huuhtanen ensiesitti opettavaisen satunsa.

 

 


Kotkan Kritiikkipäivä 2018 – Mitä ihminen tarvitsee?

24/04/2018


Paltta oli mukana mahdollistamassa tämän vuoden Kotkan Kritiikkipäivää. Kritiikkipäivän ystävät -ryhmä Petri Pietiläisen ja Marita Hauhian vetämänä sekä Kotkan kaupunginkirjasto olivat tapahtuman päätoimijat. Kritiikkipäivä järjestettiin Kotkan pääkirjaston auditoriossa lauantaina 14.4. teemalla Mitä ihminen tarvitsee?

Yleisöä oli paikalla runsaasti, sali oli täyden tuntuinen, esiintyjät mielenkiintoisia ja keskustelu kiivasta.

Kopio juontaja
Marita Hauhia juonsi tapahtuman.

 

tarja.jpg
Tarja Okkonen sanoi tervetuloa ja esitti runon:

Ihminen tarvitsee muovipusseja
joilla hän voi pussittaa
kaikki maailman kalat ja meret
kaikki maailman elimistöt, veret
lapset ja aikuiset, eläimet
kaikki kevätkukkaset ja -kakkaset
ihminen pus pus pussittaa.

 

proffa.jpg
Tarvitsemmeko tiedettä ja totuutta -kysymyksen pohjalta luennoi professori Karl-Erik Michelsen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta.

 

väestoliiton tohtoriMitä digi-elämä tekee tunteillemme? Kysymykseen vastasi tutkimusprofessori Anna Rotkirch Väestöliitosta.

 

jari-korkki.jpg
Toimittaja Jari Korkki luennoi aiheesta Tarvitseeko ihminen politiikkaa vai jalkapalloa?

 

panelistit
Mika Arola, Jukka Behm, Arja Hämäläinen ja Aleksi Rantanen. Paneelikeskustelussa pohdittiin ihmisen tarpeita liikunnan, kirjallisuuden, työn ja tulevaisuudenuskon suhteen.


Mikko Haaksluodolta runokokoelma

23/04/2018

ISBN: 978-952-81-0007-2

Kotkalainen kolme novellikokoelmaa julkaissut kirjailija Mikko Haaksluoto on julkaissut runokokoelman Kirveellä veistetyt, Mediapinta 2018.

http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-81-0007-2