Sara Sand on julkaissut runokirjan

12/06/2019

3599

Lappeenrantalainen Laila Hietamies, taiteilijanimeltään Sara Sand, on julkaissut keväällä toisen runokokoelmansa Kaupan kupeessa viluiset varikset (Mediapinta).

Ensimmäinen teos Tammikuun vihreät niiityt julkaistiin vuonna 2014.
Sara Sand asuu Lappeenrannassa lähellä Saimaata.
Hän kuvaa runoissaan elämää, usein luonnon inspiroimana, huumoria unohtamatta.

”Tyttö pimeällä tiellä
tapailee laulun sanoja,
tähdet tuikkivat.”

http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-81-0575-6

 

 

 

Mainokset

Galina Punkkisen Silta Siperiasta Suomeen -trilogian ensimmäinen osa, TOMSK Sieluni kehto, on julkaistu

10/06/2019

TOMSK_Sieluni_kehto

Silta Siperiasta Suomeen on rakennettu. Sen teki sibirjatska Tomskista. Galina Punkkisen Silta Siperiasta Suomeen -trilogian ensimmäinen osa TOMSK Sieluni kehto on tilattavana kovakantisena kirjana ja e-kirjana BoD:lta.

Tämä ainutlaatuinen teos, jossa pääsemme kurkistamaan rautaesiripun taakse, syntyi monen vuoden ahkeran kirjoitustyön tuloksena. Galina kertoo avoimesti ja rehellisesti omasta elämästään taianomaisessa, kylmässä Siperiassa. Hän kuvaa monen eri sukupolven elämää aidosti juuri sellaisena kuin se oli. Ihmiset ja ihmismieli ovat aina kiehtoneet Galinaa, minkä selvästi huomaa kirjaa lukiessa. Edes mielikuvituksellisin fiktiivinen romaani ei vedä vertoja Galinan väkevälle kerronnalle ja tapahtumarikkaalle elämälle.

Välillä kovaankin elämään mahtuu iloja ja suruja ja perheyhteisö on tärkeä. Lapsuutta varjostaa isän vakava sairaus. Galina opiskelee ahkerasti, ensin saksan kielen erikoiskoulussa N 6 ja sen jälkeen Tomskin ”keisarillisen” yliopiston erikoisryhmässä mm. kasvatustiedettä, historiaa, psykologiaa, kirjallisuutta, saksaa, ranskaa ja englantia. Opiskeluaikana ja myös valmistuttuaan hän on töissä saksan kielen opettajana Polyteknisessä instituutissa. Valmistuttuaan Tomskin yliopistosta hän opettaa kasvatustiedettä yliopistossa.

Jännitystäkin on luvassa, sillä opiskeluaikana Galina käy yliopiston erikoisryhmän kanssa Itä-Saksassa, missä hän joutuu jännittävään tilanteeseen, jolla on seurauksia vielä kotona Tomskissakin. Galina joutuu myös toimimaan etsivänä, kun hänen käsilaukkunsa varastetaan. Hänet ristitään yliopistolla Sherlock Holmesiksi hänen selvitettyään tapauksen. Moskovan matkansa aikana Galina vierailee sattuman kautta pyramidin huipulla, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen Keskuskomiteassa.

Galina kokee rakkauden ja rakastumisen ja myös valinnan vaikeuden. Perhe on tärkeällä sijalla Galinan elämässä. Mutta mitä sitten, kun sydän rakastaa ja tekee valinnan, vaikka rakkaat äiti ja isä ja muutkin sukulaiset ovat täysin eri mieltä?

Kirjassa on runsaasti valokuvia kirjan henkilöistä ja heidän myöhemmistä vaiheistaan. Lisäksi on kuvia Galinan venäjän kielen oppilaista ja ryhmästä, joka kävi Svinhufvudin karkotuspaikoilla Kolyvanissa ja Tymskojessa.

Vuonna 1604 perustettu Tomsk oli pitkään ulkomaalaisilta suljettu kaupunki. Galina kirjoitti vuonna 1989 Raisa Gorbatsovalle saadakseen viisumin miehelleen Pekka Punkkiselle. Pekka oli ensimmäisiä suomalaisia ja ulkomaalaisia, jotka saivat luvan liikkua vapaasti Tomskissa. Puuarkkitehtuuristaan tunnettu yliopistokaupunki Tomsk, jossa nykyään on yli puoli miljoonaa asukasta, ja aito siperialainen elämä tulevat sinulle tutuksi, kun luet tämän kirjan.

https://www.bod.fi/kirjakauppa/tomsk-sieluni-kehto-galina-punkkinen-9789523302525

Trilogian kolmannen osan, Siperian sieluni Suomessa, kolmas, runsaasti uusia valokuvia sisältävä painos on myös saatavissa:

https://www.bod.fi/kirjakauppa/siperian-sieluni-suomessa-galina-punkkinen-9789523300682


Pauli Korppi on julkaissut romaanin 60-luvun maalaiselämästä

15/05/2019

1960-luvun Oriveden Koivuniemessä

Pauli Korpin romaani kertoo 1960-luvun itäisen Suomen maaseudun elämästä. Siellä ympärivuotisissa metsätöissä taistellaan edelleen jokapäiväisestä leivästä.

Kaiken puutteen keskelläkin ihmiset näyttävät jopa onnellisilta.

Maitolavaromantiikka kutsuu iltaisin nuorisoa puoleensa. Vuosikymmenen lopulla maaseudun nuoret joutuvat lähtemään muualle työnhakuun, jolloin monelle niin rakas maalaisidylli särkyy…

Kustantaja: Books on Demand

Kirjaa on saatavana Pauli Korpilta pauli.korppi@gmail.com

sekä kirjakaupoista tilaamalla. Lappeenrannan Suomalaisessa Kirjakaupassa on mallikirja.

Kirjaa voi tilata myös netistä: https://www.bod.fi/kirjakauppa/1960-luvun-oriveden-koivuniemessae-pauli-korppi-9789528055259

 

 


Petri Hannulan miniesseet keväällä 2019

02/05/2019

Kouvolan Paltan kirjoittajaryhmän vetäjä Petri Hannula kirjoittaa aina ryhmäläistensä mietittäväksi miniesseen, josta kokoontumisissa keskustellaan omien tekstien ruotimisen lisäksi. Tässä tämän kevätkauden miniesseet myös muiden palttalaisten luettavaksi:

 

Tammikuu: Runouden ontologia

Lukija asettuu teoksen äärelle. Yhtä lailla onko teos abstrakti taulu vai runo, kumpikin avautuu kokemukselle. Kokemus on subjektiivinen, vaikka teos olisi abstrakti. Teos on sisäinen maisema, lukijan maisema, tulkinta. Teoksesta aistittava tunne on vihje sen merkityksestä. Kuuntele itseäsi teoksen äärellä, silloin teos puhuu sinulle. Teosta voi myös analysoida. Se on toisenlainen tapa lähestyä teosta. Teos ei esitä, se näyttää.

Miten runo / taide eroaa joka paikan tekstistä, puheesta tai kuvasta? Ehkäpä siten, että teos on ainutlaatuinen, tusinatuote ei ole. Teoksesta välittyy tekijän erityinen käden jälki. Tätä ehkä voi kutsua omaksi ääneksi. Toisen omaa ääntä voi jäljitellä, mutta oma ääni tunnistetaan. Teos nousee jollain tavalla aina arkisen yläpuolelle sen erityisyyden vuoksi, vaikka se olisi käytännöllinen, esim. pöytä. Teos myös uudistaa ilmaisua ja traditiota. Näin se kulkee askeleen edellä sen kuluttajia. Teos voidaan nähdä eri tavoin. Kun runoilija määrittelee omia teoksiaan, hän voi avata sitä runouskäsityksensä kautta. Tuskin milloinkaan hän selittää mitä teos tarkoittaa. Teos tuottaa merkityksiä ja parhaimmillaan sitä ei voi selittää loppuun. Arjen jäykkyydessä taas asioilla koetaan olevan usein yksi merkitys.

Ulkopuolelta tarkasteltuna runo näyttää itsestäänselvältä. Sillä on tietyt säännöt. Niiden avulla se eroaa muista teksteistä. Se vastaa mielikuvaa perinteisestä runosta, ja jos muuta runoutta ei tiedetä, päätelmä tyydyttää. Kun perehdytään runouteen, aikaisemmat uskomukset joudutaan kyseenalaistamaan. Runouden ensimmäinen oppi on muutos. Toinen on liike. Kolmas on laajentuminen. Runo(us) kaataa rajoja. Neljäs oppi on tyhjentymättömyys. Viides on vaikuttavuus. Kuudes on traditio ja seitsemäs kaanon. Kahdeksas on uusiutuminen. Yhdeksäs ajattomuus. Kymmenes avaa sen, jolle ei ole sanoja. Tätä on runous.

 

Helmikuu: Runon dialogisuus – runo syntyy lukiessa

Runo käyttää kieltä, jota lukija ymmärtää. Se on riittävän samankaltainen lukijan käyttämän kielen kanssa, muuten jännitettä ei muodostu. Vaikka täysin yhteistä kieltä ei olisikaan, runo on läpinäkyvä, jossa pieni ero tuottaa runoon jännitteen.

Runo pyrkii vaikuttamaan toiseen. Vuorovaikutus syntyy, kun toinen reagoi siihen, hänessä tapahtuu liikahdus. Näin kirjoitetaan toiselle. Runo muuttaa mielentilaa ja tuottaa kokemuksen. Kuluneissa ilmaisuissa ja plagiaatioissa teksti ei kuitenkaan liiku: jos kieltä ei uudistettaisi joka hetki, jos omaa ilmaisua ei uudistettaisi, tarkoittaisi se vastaavaa kuin kulttuuri toistaisi koko ajan itseään. Silti kuu on hopeinen kaikkina aikoina, sillä aistihavaintoa voi uskoa.

 

Maaliskuu: Runoudesta isosti

Laajassa merkityksessä runous on kirjallisuuden synonyymi, suppeassa merkityksessä se tarkoittaa lyriikkaa. Lajit lainaavat toisilta lajeilta, esim. runo saa vaikutteita draamasta, mutta runo ei muutu silloin draamaksi. Runouden kenttä on hyvin laaja, laajin kaikista kirjallisuuden lajeista. Ja se on totta.

Lyriikka kuten proosa, aforismi tai draama ovat jälkikäteen luotuja käsitteitä, jolla tunnistetaan teksti sen tyypillisistä lajipiirteistä käsin, mutta aina tekstiä kirjoittaessa ei ajatella sen lajia. Teksti voi muotoutua sellaiseksi kuin se kirjoitetaan tai asettuu. Silloin kirjoitushetkellä laji voi olla määrittelemätön, uinuva. Se voi asettua kahden tai useamman lajin rajalle.

Painettu runo vaikuttaa eri tavalla kuin suullinen. Esitetty runo voi muuntua eri kertoina, kun painettu runo säilyy ennallaan. Kumpaankin esitykseen liittyy vastaanottajan kokemus, joka muodostaa runoon yksilöllisen merkityksen, jossa lukija ei esitä kysymyksiä runolle, vaan itselle. Runon eräs ominaisuus on jaettavuus. Ilman sitä runosta tulee lopulta kasa tunnistamattomia merkityksiä ja aikanaan kasan rippeetkin katoavat.

Voidaan kysyä, onko internetissä julkaistu runo erilainen kuin kirjaan painettu ja jos kirjassa painettu runo tuodaan internetiin, muuttuuko sen tulkinta jollain lailla. Ainakin kokeellinen runous saa ymmärtävämpää vastakaikua digitaalisessa ympäristössä kuin paperille painetussa (kirja, sanomalehti), joka on tyypillinen alusta valtavirran konservatiiviselle runoudelle.

 

Huhtikuu: Aito runo

Runoutta pidetään henkilökohtaisimpana kirjallisuuden lajina. Se välittää tunnetta, nimenomaan henkilökohtaista tunnetta kaikista voimakkaimmin niin kirjoittajalla kuin lukijalla. Runo tuntuu aidolta. Aitoudessa runo sekä lukija kohtaavat. Mutta miten tunnistaa aitous oikein, jos sitä jäljennetään onnistuen siinä täysin? Aito vaikutelma on kirjoittajan tuottama, siltikään tunne ei välttämättä ole totta. Asetelma on vastaava ihmisten kesken. Riittääkö, että on rehellinen itselle? Kirjallisuuden lukeminen on eräänlaista itsensä peilaamista. Teos vaikuttaa lukijan tunteisiin. Itsereflektion avulla lukija pääsee jyvälle omasta itsestään ja tunteittensa syistä. Kirjoittajana lukija voi näin välittää tekstissään puhtaita tunteita (ilo, suru, viha, rakkaus ja pelko) ja löytää niille oikeat sanat (flow). Näistä välittyy vahva voima. Sen sijaan jätetunteiden, kuten kateellisuuden tai häpeän voima on heikkoa siksi, että se on ristiriitainen, puhtaiden tunteiden sekasotku. Puhtaat tunteet ovat aitoja ja vahvoja. Autenttisuus on tunteiden selkeyttä. Jos luettu runo vetoaa lukijan puhtaisiin tunteisiin, on runo aito, vaikka se olisi täydellinen jäljitelmä, sillä runon vaikuttavuus on kaikki kaikessa. Sen pitää vakuuttaa lukija.

 

Toukokuu: Kevään sanoja

Runoutta ymmärtää kun oma runoilijuus on herännyt. Tässä en tarkoita kirjoittamista, vaan runokielen tajua. Kun runo on viesti tai siinä oleva viesti on runokääntein kerrottu, sen kokee niin kuin vierasta kieltä ymmärtää sitä osaava. Runo on lakannut olemasta vieras. Pitää olla halu ymmärtää. On mietittävä henkilökohtaista motiivia, miksi halutaan tätä taitoa. Miksi runous on itselle tärkeä? Viime kädessä asiat palautuvat omaan itseen. Kuka olen aidosti? Miten välitän itseäni ympärilleni sellaisena kuin olen? Mikä on asentoni suhteessa kaikkeen? Silloin sisäinen puhe muodostuu runoksi. Kohosteinen kieli on väkevämpi kuin puhekieli. Se ei tarvitse esim. hymiöitä, mutta voi käyttää niitä. Se ei tarvitse ilmeitä eikä eleitä, sillä lukija kokee runon kokonaisvaltaisesti. Runo viestittää kaikilla keinoillaan. Puhuttu kieli on tässä kyvyttömämpi, löysempi, epätarkempi. Runo voi jopa puhutella lukijaa ilman sanoja pelkällä rytmillä. Runokieli on monimerkityksistä. Siksi eri tulkinnat voivat olla yhtä oikeita, kunhan perustelut nojautuvat itse runoon. Runokieli voi olla moniäänistä, monen puhujan kokonaisuus ja erityisesti monen näkökulman kokonaisuus. Proosa on runoon nähden staattinen. 

Omaa elämänkokemusta kuvaava runo on elämäntarinaa, vaikka muoto voi olla runon. Siitä voi nousta yleistä ja laajempaa elämänviisautta. Viisaus nousee syvästi ymmärretystä elämänkokemuksesta. Ja on runoutta, jolla on idea, jota runo välittää konkreettisin säkein. Lyyrinen minä ei ole kirjoittaja, vaan runon näkökulma ja ääni. Runo on viesti kaikille lukijoille. Siksi on oivallista nähdä lyyrinen minä kirjoittajansa luomana ja objektiivisena. Runo välittää asioita, jotka ovat mahdollisia jokaisen kokea joko tuttuuden tai vertauskuvallisuuden kautta. Runolla on monta tapaa etääntyä kirjoittajasta. Silloin sanoma nousee tekijää tärkeämmäksi.

Jokainen määrittää runoilijuutensa itse. Siksi jokaisella on runoilijan elämä. Usealla kirjoittajalla päivät ovat tapahtumaköyhiä, koska tärkeintä on päänsisäinen. On elettävä siten, että se tuo voimaa, on tehtävä työtä ja levättävä. Jokaisella on omat selviytymiskeinonsa, tapansa toimia, kokea ja kirjoittaa. Kirjoittamisessa tärkeää on jatkuvuus kaikilla tasoilla ja tavoilla sekä oman itsensä tunteminen kaikin tavoin, niin valoisan kuin pimeän puolensa sekä oltava rehellinen itselleen.

 


Erkki Kupari on kirjoittanut vuorovaikutteisen lastenrunokirjan

25/04/2019

Kuvahaun tulos haulle Reuna kustannus Erkki Kupari

Erkki Kuparin vuorovaikutteinen lastenrunokirja on ilmestynyt.
Erkki Kuparin lastenrunokirja Keinuuko kummitus? on kirjoitettu lasten ja aikuisten yhteisiin hetkiin. Kirja tarjoaa aiheita keskusteluun ja kokemusten jakamiseen.

Kirjoittajalla on pitkä kokemus vuorovaikutteisesta oppimisesta ja vertaiskeskusteluista. Lapsen kokemukset ja havainnot voivat olla aikuiselle silmiä avaavia ja opettavaisia. Lapsi näkee, kuulee ja ajattelee paljon sellaista, josta aikuisella ei ole hajuakaan. Lasta siis kannattaa kuunnella.

Kirjassa on valmiita apukysymyksiä. Niistä voi aloittaa ja jatkaa sitten keskustelun polkuja vapaasti eteenpäin. Seuraaville kerroille jää vielä paljon aiheita.

Erkki Kupari lukee runoja päiväkodeissa, kouluissa ja kirjastoissa. Hänet tavoittaa puh. 050 536 4318 ja sähköpostilla erkki.kupari@gmail.com. 

https://reunalla.fi/collections/uutuudet/products/runojuttuja-luettavaa-ja-juteltavaa-lapsen-kanssa

Lisätiedot: REUNA-kustantamo, Tarja Tornaeus, puh. 0500 610762, tarja.tornaeus@reunalla.fi


Kyösti Mäkinen on voittanut Lassi Kämäri -aforismipalkinnon

24/04/2019

”Napamiehet, katsokaa napoja.”

Tämä Kyösti Mäkisen aforismi katsottiin parhaaksi aforismiksi Lassi Kämäri -kilpailussa 2019.
Paras aforismi palkittiin 10 eurolla ja kunniamaininnalla.

Perustelut:

Kyösti Mäkisen aforismi esittää huolensa siitä, että napamiesten eli niiden, joilla on eniten valtaa, pitäisi katsoa mitä pohjois- ja etelänavalla tapahtuu ja tehdä asialle jotakin. Sitä kautta aforismi laajenee esittämään yleisen huolensa ilmastonmuutoksesta. Suurvaltojen napamiehet eivät edes suostu allekirjoittamaan kansainvälisiä ilmastosopimuksia ja poliittiset puolueiden puheenjohtajat Suomessa puhuvat ”ilmastonmuutos vouhotuksesta” ja kannustavat kansalaisia jatkamaan suorinta tietä helvettiin. Ja samaan aikaan jäätiköt sulavat napamiesten viskilaseissa.

Näkeekö se, joka katsoo? Joskus näkee, joskus ei. Mutta sen tiedän että oman navan kaivelun ja tutkimisen sijaan meistä jokaisen pitää osallistua nyt talkoisiin, jotka voivat ehkä vielä pelastaa maailman, maapallon. Se on päälause, kaikki muu on sivulauseessa, täysin merkityksetöntä.

Lisää aforismikilpailusta ja Lassi Kämäri -palkinnosta oheisesta linkistä:

http://loistavapuhallus.blogspot.com/2019/04/?m=1


Tarja Okkonen on julkaissut pienoisromaanin KRUTS KRATS

05/04/2019
Kruts_krats
Epäonnistunut kirjailija jakaa öisin lehteä ja suunnittelee murhia. Hän aikoo kirjoittaa dekkarin; saada näkyvyyttä kuin verensyöksy valkoisella sohvalla.

Kirjailija käyttää henkilöhahmojaan, luo uusia ja hylkää kylmästi vanhoja. Hahmot taas saattavat alkaa elää omaa elämäänsä vaatien oikeuksiaan.

Tarja Okkosen pienoisromaanissa kuljetaan kirjailijan ja hahmojen matkassa kohti syntyjä syviä.

KRUTS KRATS on kirjailija Tarja Okkosen kymmenes teos.

https://www.bod.fi/kirjakauppa/kruts-krats-tarja-okkonen-9789528008521