Jarmo Haapamäki on julkaissut runokokoelman Maiseman kuvaan

07/09/2018

ISBN: 978-952-81-0168-0Kaukana kukkivat
sielun maisemassa
lootukset.

Joiden ympärillä pyörivät
kielen kaikki
perhot.

Keltaisesta vaaleansiniseen.
Pilkullisesta raidalliseen.

Punaisesta mustaan
kunnes tullaan
aivan lumivalkoisiksi.

Juhannusruusun
kaltaisiksi.

http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-81-0168-0
Mainokset

Maija Hevossaaren runoteos Elämäntie on syntynyt kiitollisuudesta

07/09/2018

Maija Hevossaari on julkaissut kirjan Elämäntie vuonna 2017.

Kirjan runot ovat syntyneet kiitollisuudesta, ne ovat kokemuksia ja tuntemuksia tiestä, joka johdattaa aistimaan ja oppimaan elämää luonnon kautta.

Kirjaa voi tilata mm. täältä: https://www.sskk.fi/elamantie.html

 

 


Palttalaiset Kotkan yössä

05/09/2018

Palttalaiset aloittivat Kotkan yön runoilemalla pääkirjastossa 1. syyskuuta. Runoilemassa olivat Ville Vanhala Pyhtäältä, Paltan Virke-paikallisryhmästä Irja Sinivaara, Tarja Kemppi, Maija Hevossaari ja Petri Pekkola sekä Kirsi Komulainen ja Tarja Okkonen Kouvolasta.

 

Petri2

Petri Pietiläinen, etualalla Ville Vanhala.

Tilaisuuden avasi Petri Pietiläinen.

Irja Sinivaara aloitti ohjelman lukemalla pätkän proosatekstiään. Ville Vanhala luki runoja teoksestaan Konepeltivirta.

Kirsi Komulainen esitti maaseuturunojaan. Petri Pekkola riimitteli rakkaudesta ja sormista.

Tarja Kemppi runoili muun muassa luisesta lukijasta, Maija Hevossaari luki runoja vuonna 2017 julkaistusta kirjastaan Elämäntie.

tarja valoissa

Tarja Okkonen ravintola Vaustissa.

Kirjaston jälkeen runoilut jatkuvat ravintola Vaustin valoissa. Vauhdissa Tarja Okkonen.

Kiitokset  runojen kuuntelijoille ja Kotkan yön järjestäjille!

 

Kuvat: Kirsi Komulainen, Tarja Okkonen.


Palttalaisten kirjailijoiden syksyn uutuuksia

03/09/2018

Mika Hentuselta ilmestyy syyskuussa toinen dekkari Elossa Washingtonissa

 

Elossa Washingtonissa (Mika Hentunen)

Suomalainen NHL-pelaaja Pepe Hukkanen vaihtaa vapaalle ja luistelee saman tien vaikeuksiin Washingtonin yössä. Tapauksen arkaluonteisuuden takia Hukkasen isä pyytää apua Supossa työskentelevältä sukulaiseltaan, joka puolestaan virittää kontaktinsa FBI:ssä. Tehtävän saa korealainen freelance-agentti Rocky Lee, joka on Yhdysvalloissa lomailemassa ja amerikkalaista isäänsä etsimässä.

Rocky Lee jäljittää kansainvälistä kiristäjäliigaa, jonka lonkerot ulottuvat Yhdysvaltain kongressista Venäjän kautta Suomeen. Hänen on selvittävä elossa Washingtonin murhakortteleista, hylätyistä kaivoskäytävistä ja hirmumyrskyn silmästä. Etsivä Hukkanen saapuu Suomesta auttamaan häntä. Vastassa on rikollisjoukko, jolla on tulivoiman lisäksi kyberterrorismin aseet käytössään.

Tapahtumapaikkana on Yhdysvaltain pääkaupunki Washington D.C. maailmankuuluine instituutioineen. Lukija tempaistaan mukaan supervallan politiikan ja median sekä NHL:n maailmaan. Hyytävässä tarinassa käydään myös Montanassa, Louisianassa ja Oklahomassa.

Toimittaja Mika Hentunen tunnetaan Yleisradion Yhdysvaltain kirjeenvaihtajana. Elossa Washingtonissa on hänen toinen dekkarinsa. Keväällä 2017 ilmestyneen Attan aarteen keskeisistä henkilöistä mukana ovat jälleen Rocky Lee, FBI:n leipiin palannut Jim Cowell ja Supon Hukkanen.

http://www.crime.fi/elossa-washingtonissa-mika-hentunen.html

Maikku Haapakorva on julkaissut elämänkerrallisia kirjoitelmia ja runoja teoksessaan Punaiset saapikkaat

Punaiset saapikkaat kansi

”Minulta ei kysytty, olenko valmis elämässäni eteen tulleisiin haasteisiin ja rankkoihin kokemuksiin. Ne tulivat eteeni pyytämättä, aikaa katsomatta. Koettelemaan äärirajojani ja henkistä jaksamistani. Hiomaan persoonaani. Elämäni tragediat ovat vaatineet ja opettaneet minua selviytymään.
Lopulta kaikki mikä oli merkityksellistä ja muutti elämäni, pelkistyi kahden ihmisen väliseen vuorovaikutukseen, aitoon kohtaamiseen. Eikä sydämen rauhaan muuta tarvittu, kuin oikeat sanat, lämmin halaus oikeaan hetkeen. Myöhemmin ajattelin, voiko mahdollisuus ihmisen muuttumiseen olla todella niin yksinkertaista. Kyllä se voi. Täytyi minun todeta.
Elämäni tragediat ovat kasvattaneet minusta vahvan ja ihmisläheisen johtajan. En käänny vaatimusten edessä, enkä rakenna vanhan varaan. Niinä hetkinä, kun eteen tulee ylitsepääsemättömiltä näyttäviä esteitä, tarvitaan sydämen nöyryyttä ja hiljaisen valpasta tilanteen hallintaa ja hyvää käytöstä. Menestyminen elämässä mahdollistuu silloin, kun elää täyttä sydämen elämää. Kun tuntee omat tunteensa ja osaa myötäelää myös muiden tunteet. Myötätunto avaa meille ovet rakkauteen. Ihmisyyteen.
Sanon kiitos menneelle ja olen kiitollinen elämäni hämärille ajoille, sillä nyt voin keskittyä olennaiseen. Elämiseen! Kohtaamisiin.”

http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-81-0089-8

 

Leo Laurila on julkaissut tositapahtumiin perustuvan romaanin Jannen ja Elisan kapina

Jannen ja Elisan kapina

Tositapahtumiin perustuvassa romaanissa eletään kapina-aikaa Kuusankoskella. Elisan isä on Kymi-yhtiössä viilarina. Elisa joutuu kaksi kertaa raiskatuksi, ensin asialla on punaisten johtohahmo, kapinan jälkikuulusteluissa valkoisten poliisi. Jälkimmäisestä kerrasta syntyy poika, joka saa nimen Muisto.

Janne on suuren talon nuorin poika, jonka kaksi vanhempaa veljeä alistavat täydellisesti. Janne joutuu pakkovärvätyksi kapinallisten riveihin ja osallistuu Tuohikottin taisteluihin. Hän selviää tuurinsa ansiosta, mutta kokemukset painavat mieltä loppuelämän. Humalassa Janne toistelee hetkeä, jolloin ”vieressä seisovalta kaverilta lähti puoli päätä irti ja verta tuli kuin härän kurkusta”.

Kun Janne ja Elisa laittavat hynttyyt yhteen, alkaa taistelu Jannen sukutalon Mikkolan jakamisesta kolmen veljeksen kesken. Tarina päättyy Elisan lausahdukseen hänen nähdessään uuden kotinsa: ”Vihdoinkin!

https://reunalla.fi/products/jannen-ja-elisan-kapina

 

 Mikko Haaksluodolta ilmestyy neljäs novellikokoelma marraskuussa

Mikko Haaksluodon neljäs novellikokoelma sisältää kolme laajaa kertomusta. Ensimmäisessä kertomuksessa tutustutaan boheemiksi taivaanrannanmaalariksi ajautuneeseen noin kolmekymppiseen Jarkkiin. Monen mutkan kautta hän on onnistunut saamaan ihan hyvän koulutuksen, mutta työ-elämään hän ei ole uskaltanut siirtyä, eikä perheestä tai pari-suhteesta ole hänellä hajuakaan. Kylmien tosiasioitten kohtaaminen on edessä, kun Jarkki saa yllättäen kutsun serkkutyttönsä häihin. Hänen ymmärtäjäkseen ja auttajakseen ilmestyy kuitenkin pelastava enkeli odottamattomalta taholta ja odottamattomin seurauksin.

Toisessa kertomuksessa päähenkilö on nuori psykologi Hanna, joka on tullut Helsingistä viettämään talvilomaansa kotiseudulle Etelä-Savoon. Lapsuuskodissa Hanna joutuu kohtaamaan ne ristiriidat, joita hän on ainakin osittain paennut muuttamalla pääkaupunkiin heti ylioppilaaksi päästyään.

Kirjan nimikkonovellissa kohdataan avovaimonsa jättämä Jaakko Mahonen. Nainen on löytänyt uuden rakkauden ja on vienyt yhteisen lapsen mennessään, entinen kotitalo on siirtynyt uusille omistajille. Jaakolla ei ole työpaikkaa, hänen hermonsa ovat riekaleina, unettomuus vaivaa ja repsahtaminen ryyppäyskierteeseen kummittelee kaiken aikaa mielen pohjalla. Seuraukset ovat kohtalokkaat, kun mies kohtaa riittävästi epäonnistumisia lyhyessä ajassa. Niin oikeusvaltiossa kuin elämmekin, isän oikeus lapseensa on käytännössä usein vähintään kyseenalainen.

Kustantaja Atrain & Nord.

https://www.prisma.fi/fi/prisma/laseista-lapi-kovakantinen-kirja


21/08/2018
 
kotkan yö 2018
Kotkan yössä 1.9. pääkirjastossa klo 13-14 palttalaiset runoilevat! Mukana Virke-paikallisryhmästä Irja Sinivaara, Tarja Kemppi, Maija Hevossaari ja Petri Pekkola sekä Kouvolasta Kirsi Komulainen ja Tarja Okkonen. Kirjaston jälkeen runoilut jatkuvat ravintola Vaustissa. Tulkaa runolle!

Palttalaiset runoilivat Lappeenrannan Taideyhdistys ry:n ryhmänäyttelyn maalauksista

17/08/2018

Sunnuntaina 12.8. palttalaiset runoilijat osallistuivat Vanhan kaupungin Linnoituksen päivään runoilemalla Lappeenrannan Taideyhdistyksen ryhmänäyttelyn joistakin teoksista. Runoja taideteoksista rustailivat Anneli Pylkkönen ja Pilvi Valtonen Lappeenrannasta ja Tarja Okkonen ja Kirsi Komulainen Kouvolasta. Yleisöä tilaisuudessa oli runsaasti ja tunnelma lämmin ja innostunut.

WP_20180812_14_18_33_Pro

Anneli Pylkkönen ja Tarja Okkonen runoilivat Marko Taimelan Muovineidosta. Tässä Annelin tulkinta:

 Muovineito

Kuori päällä
tässä seison
näet minut
etkä kuitenkaan
muovi suojaa päältä
sisin voi olla vaikka jäätä
taikka lempeyttä
pehmeyttä täynnä
ilman suojaa murrun
rikkinäinen minä
rikkoo sinutkin
muovista pintaani kun hivelet
ei se tunnu sisälläin
se rikottu on jo aiemmin
säröjä nyt liimailen
kuorella itseäni
varjelen
muistathan
muovi sulaa lämmössä
sinä olet siinä lähellä.

Anneli Pylkkönen

 

taulu Pilvi rajattu

Nina-Maria Hyppänen-Al-Saedin teos Minkä Jumala on yhdistänyt sitä ihminen ei saa eroittaa.

Pilvi Valtonen runoili Nina-Maria Hyppänen-Ah-Saedin öljy- ja sekatekniikalla tekemästä teoksesta ”Minkä jumala on yhdistänyt sitä ihminen ei saa eroittaa”.

niin monta alkua
niin monta loppua

uskoa, toivoa, rakkautta
itkua, raivoa, huutoa

tulevaisuuksia
enemmän, kuin kykenemme muistamaan

heitän pois
          vaatteesi ja tavarasi
          haaveeni ja unelmani

hajotan ja hajoan
revin meidät kappaleiksi
            vielä yhden kerran

viimeisen kerran
ennen seuraavaa

Pilvi Valtonen

 

anneli kuuma tuuli

Anneli Pylkkösen tulkinta Leena Lukan teoksesta Kuuma tuuli.

Kuuma tuuli

Helle jatkuu
puiston puiden suojaan
minut ohjaat
varjoisalla penkillä
kätesi harteilleni kuin eksyy
huulesi korvallani
rakkaudesta puhuu, kuiskaa

suojaa helteeltä etsii moni muukin
askelten alla hiekka rahisee
tällä rakkautemme tiellä
joku pysähtyy
äkkiä kätesi irtoaa ympäriltäni
vetäydyt kauemmaksi

nainen seisoo edessäsi vatsa pystyssä
sanoo rauhallisesti
” laitokselle lähdettävä, se syntyy nyt”
nouset kuin minua ei olisi ollutkaan
kävelet naisen perässä
näkymättömässä narussa

Kultasateen ihanat
keltaiset kukinnot
jatkavat tuulen kanssa leikkiään
myrkyllisiä ne ovat
kuten sinäkin

minulle.

Anneli Pylkkönen

 

kirsi rajattuKirsi Komulaista inspiroi Tuula Väistön akryylityöstä Paratiisin puutarha.

Sirkusteltasta aidan takaa
suden kuono kurkistaa
valpas hymy
huulen päällä
kulmahammas vilahtaa

kieli, mieli märkänä
suupieliin kuola kohoaa
nälkäisenä rietas hukka
minut perii, saalistaa

suden hymy, arvaamaton
minut saa jo valloittaa

Kirsi Komulainen

 

anneli ja wladimir

Anneli Pylkkönen runoili naapurin Vladimirista. Maalaus Leena Pullin.

”Vladimir”

Näkkööhä sen jo naamastaa
jot naapur nauruu yritellöö.
Kujjeet ne voip olla miehe mieles
vaik virka ois iso valtio päämieskii.
Perimpii aatoksiisa ei arvaa kukkaa
ku hää suutaa virneesee rukkaa.
Välil ilma paitaa ratsastelloo
Afrika tiikereit pyyvystellöö
ja tok
pöytäsä takankii joskus
tärkeen istuskelloo.

Mut toisinnaa
valla nauruukii hää remahtelloo
vaik sillo ku Trumpi kans
hassui haasteloo.
Semmone Hää o
mei naapur, Vladimir.

Anneli Pylkkönen

 


Anja Hytti-Oikkonen on koonnut Rikkilän kylän historiikkikansion

15/07/2018

Rikkilän pieni kylä sijaitsee noin parikymmentä kilometriä Lappeenrannasta etelään. Se on minun kotikyläni ja erittäin rakas vieläkin, vaikka olen muuttanut sieltä vakituisesti asumasta pois jo yli 50 vuotta sitten. Me, kylän nykyiset ja entiset asukkaat, tapaamme toisemme kolme kertaa vuodessa. Yhdessä tapaamisessa meidän entisen Nuorisoseuran voimistelijatyttöjen kesken sukeutui ajatus laittaa Nuorisoseura kansien väliin. No, sen lisäksi on laitettu historiikkikansiomme sivuille yleisen kyläselostuksen lisäksi mm. talot, Rikkilän Leipä, Ikosen Tilateurastamo, kansakoulu, Martat, VPK, Erämiehet ja tietysti jo toimintansa lopettanut, erittäin mielenkiintoinen, Sonniosuuskunta. Unohtaa ei voi kylälle aikaisemmin tärkeää rautatietä ja uutta, kylää halkovaa asfalttitietä, jonka rakentamista EU tuki muutamalla miljoonalla eurolla. Selitykseksi, että Vainikkalasta haluttiin suora, hyvä tieyhteys Vaalimaantielle ja Rikkilä jäi siihen väliin.

Kylähulluna ja kirjoittavana ihmisenä otin kokonaisvastuun harteilleni. Matti-mieheni ”erehtyi” lupaamaan skannaamaan kuvat ja tekemään sivujen taiton. Noin vuoden päivät ahersimme (loppuajasta jo öitäkin) aineiston parissa, jota valmiissa kansiossa on 321 sivua ja ne pitävät sisällään yhtä monta arvokasta valokuvaa.

Kyläläiset jakaantuivat kahtia. Toiset olivat innolla mukana, hankkivat valokuvia, kirjoittivat omia muistojaan sekä antoivat auliisti haastatteluja. Toiset eivät olleet mukana ollenkaan. Mutta. Mikä mielenkiintoista. Hekin halusivat ehdottomasti valmiin kansion itselleen!

Kaupungin arkistossa istuin yhden kauniin kesäpäivän penkaamassa jo vuonna 1967 lakkautetun Rikkilän kansakoulun opettajat ja muitakin koulun asioita kohdalleen. Hautausmailla kiersi lisäkseni muitakin kyläläisiä tarkistamassa menneiden sukupolviemme elonkaaria.

Näin jälkeen päin ajatellen se oli aikamoinen matka. Välillä innostava, kiehtova, loistava matka menneisyyteen, välillä taas kaikkeen ehti jo väsyä. Kansiossa ei ole yhtään sanaa, jota en olisi lukenut tekovaiheessa monta kertaa. Tunteitani tällä hetkellä kuvaa parhaiten se, etten koskaan ota kansiota käteeni selaillakseni sitä. Vielä ei ole sen aika.

Muuten. Alkuidean antanut  voimistelijaryhmämme esiintyi kansion jakotilaisuudessa yli 50 vuoden jälkeen esittäen ensimmäisen ohjelmanumeronsa. Saavutus sekin!

Rikkilän pieni_voim 5

Maineikas naisvoimisteluryhmä esiintymässä Lappeenrannan Maatalousnäyttelyissä v. 1962.

Anja Hytti-Oikkonen