Petri Hannulan huhtikuun miniessee

05/04/2018

Muna vai kana?

Kumpi on ensin, runo vai runousoppi? Harrastaja kirjoittaa runon kerrallaan inspiraation siivittämänä, omasta elämästään tai havainnostaan. Usein hän jäljittelee tapahtuvaa tai olemassaolevaa. Hänelle runo on väline ilmaista jotain, mutta tietoisuus runoudesta on vielä kehittymättä. Hän ei tunnista omia mahdollisuuksiaan luoda omintakeista. Kehittyäkseen hän osallistuu kirjoittajakoulutuksiin ja saa vertaistukea. Runouden tietoisuuden vahvistuminen käy löyhästi käsikädessä oman runoilijuuden kehittymisen kanssa. Monet kipuilevat sitä, että he pelkäävät menettävänsä aitouden tullessaan tietoiseksi runoudesta. Kirjoittajakoulutuksessa annetaan eväät kohti omaa ilmaisua. Tällöin puhutaan omintakeisesta ilmaisusta sen sijaan, että huomio kohdistuisi oman ilmaisun tunnistamiseen. Jossain vaiheessa käy, että kirjoittaja huomaa oman ilmaisunsa runousopin, vaikka se on ollut hänen ilmaisussaan pitkään. Milloin tämä runousoppi on ilmaisuun ilmaantunut? Ehkäpä silloin kun oma ilmaisutapa on vakiintunut sellaiseksi, että se ei jäljittele kenenkään ilmaisua, se ei hae omaa tapaansa, kun sanat asettuvat luontaisesti runossa paikalleen kerta toisensa jälkeen. Kumpi on ensin, runo vai runousoppi? Runo lienee ensin, mutta sen ideaa ei ole sisäistetty, koska runoudesta on aluksi ulkopuolinen mielikuva. Usein runoksi tunnistetaan ensimmäisenä mitallinen riimiruno. Lopulta pitkään kirjoittaneella harrastajalla tai runoilijalla kehittyy ykseys, runoilijuus, kyky havaita ja kokea maailmaa ja ilmaista se omintakeisesti sekä syvä tuntemus runouden lajista jopa niin, että hän voi tuoda siihen jotain uutta.

 

Petri Hannula

Mainokset

Maaliskuun palttalainen: Harri Kivelä

21/03/2018

Aloitin Skripta-kirjoittajavalmennuksen keväällä 2014. Paltan jäseneksi pääsin samoihin aikoihin. Valmennuksen aikana sain valmiiksi ensimmäiset tarinani. Novelleiksi ne voitaneen luokitella.
Tuo parivuotinen jakso oli hyödyllinen ja sai minut asettamaan ja miettimään omia tavoitteitani. Toisaalta voin myös sanoa, että työ häiritsi harrastusta.

Jäin eläkkeelle viime syksynä ja em. veruketta en siis voi enää käyttää. Haasteena nyt on oppia pois ”virkamiesproosasta” ja asiantuntijan kapulakielestä, jota tuli tuotettua yli 30 vuotta.

Uskaltauduin jättämään pari tekstiäni Paltan arvostelupalveluun. Ilahduin, kun sain kommentit kirjailija Kaiho Niemiseltä. Olen hänelle monta kiitosta velkaa kannustavista sekä rehellisen kriittisistä arvioista. Myös käymämme sähköpostikeskustelut ovat arvokas lisä omien valmiuksien hiomisessa.

Tällä hetkellä ensimmäinen käsikirjoitukseni on Aarnikustannuksen julistaman novellikilpailun tuomariston arvioitavana. Uskon ja toivon, että monet muutkin palttalaiset ovat tekstejään jättäneet ja mukana ylläpitämässä tätä hienoa ja haastavaa kirjoittamisen lajia.

Miksi kirjoitan? Tähän kysymykseen kai jokaisen kirjoittajan pitäisi osata vastata. Olen pohtinut asiaa nöyrän harrastajan näkökulmasta niin, että ( ainakin vielä ) kirjoitan löytääkseni vastauksen. Kirjoittamisen avarassa maailmassa jokainen eteen avautuva maisema tai polun pää voi auttaa vastaamaan.

harri kivelä

Harri Kivelä

 

Oheinen tekstinpätkä ”1855” on harjoitustehtävä Luovan kirjoittajan työkirjaan.

Edward Lloydin kahvila on hieno. Aivan muuta kuin ne kuppilat ja krouvit, joihin olen kotikorttelissani tottunut. Istun täällä ensimmäistä kertaa ja vieläpä ikkunapöydässä. Herraseurueeseen viereisessä pöydässä liittyy knallihattuinen mies uutta Timesia heiluttaen.
”Nyt se Livingstonen heppu on löytänyt Sambesilta jättimäiset putoukset!”
”Iltapäivää vain sinullekin hyvä Worthington, kuinkahan tuo nyt meitä liikuttaa?”
”Se tuo edistystä, mahdollisuuksia. Sinähän olet liikemies Maxwell.”
”Siksipä juuri etsin mahdollisuudet sieltä minne pääsee tietä pitkin, tai junalla.

Käännän hymyni kohti ikkunaa ja kuvittelen, miltä tuntuisi seistä Viktorian putouksilla.

 

Harri Kivelä, Kausala

 

 


Kirjailijayhdistysten Talvipäivät Hyvinkäällä

12/03/2018

Tänä vuonna Talvipäivät pidettiin 9. – 10.3. Hyvinkäällä. Päivien teemana oli ulkopuolisuus.

Uudenmaan Kirjoittajat ry – Nylands Skribenter rf https://www.ukir.info/ oli yhteistyökumppaniensa kanssa saanut aikaan varsinaisen runsaudensarven. Kiitoksia satelikin yhdistyksen Talvipäivät-työryhmän vetäjälle Christine Hammarille, joka oli tehnyt päivien eteen suurimman urakan.
Baba Lybeck, Pauliina Haasjoki ja Taavi Vartia

Baba Lybeck luovuttaa Uudenmaan Kirjoittajien Tommy Tabermann -palkinnon Erkka Filanderille. Vastaanottajana on Kustannus Poesian edustaja Pauliina Haasjoki. Tilannetta seuraa Talvipäivien juontaja Taavi Vartia.

 

Hannu Peltonen ja Sirpa Kähkönen

Kirjailijaliiton puheenjohtaja Sirpa Kähkönen luovuttaa Kirjailijayhdistysten verkoston Suunta-palkinnon tamperelaiselle kirjailijalle ja monitoimivaikuttajalle Hannu Peltoselle.

 

Heikki Mäntymaa ja Lauri Vanhala

Performanssitaitelija Heikki Mäntymaa ojentaa aforismikortin Uudenmaan Kirjoittajien puheenjohtajalle Lauri Vanhalalle.

 

Päivi

Paltan johtokunnasta Talvipäiville osallistuivat Pilvi Valtonen ja Tarja Okkonen.

Kuvat Jorma Hyvönen

 

 


Petri Hannulan maaliskuun miniessee

05/03/2018

VIERUSTALLA

Runoilijan asema ei ole staattinen. Hän voi elää aiheittensa keskellä, mutta olla myös tarkkailija tai vieraantunut. Hän voi edustaa joukkoa tai yksilönä. Että runo on ”melkein-ei-mitään” on jotain vastaavaa kuin yksittäisen elämän henkäys geologisessa mittakaavassa. Tällainen voi olla runoilijan asenne, yksi niistä lukuisista. Runo peilaa elämää valtavaa taustaa vasten. Asioilla on mittasuhteet. Mittajanan ääripäinä ovat hetki ja ajattomuus. Sama asia näyttäytyy hetkeä vasten toisenlaiselta kuin ajattomuutta vasten. On toinenkin mittakaava eli etäisyys kohteeseen: Esim. elämästä on sanottu, että läheltä katsottuna se näyttäytyy tragediana ja kaukaa katsottuna komediana. Asiaa voi ymmärtää niin ikään symbolisesti: elämä ja kuolema. Runoilijan ilmaisu ja kokemus voivat olla kaikkien näiden yhdistelmää. Lisäksi ajan kokeminen vaikuttaa tähän asetelmaan. Aika voi alkaa ja päättyä tai se voi toistua: asiat palaavat takaisin kerta toisensa jälkeen, vaikkakin muuttuneina.

 

Ranskalais-irlantilainen Samuel Beckett oli näytelmäkirjailija, prosaisti ja runoilija. Hetki ja ajattomuus sekä fragmenttimaisuus yhdistyvät hänen seuraavassa mm. kuolemanpelkoa kuvaavassa runossaan. Runo sisältää pelkän käänteen:

 

vastapäätä
pahin
kunnes pää
nauruun repeää

Samuel Beckett: Miten sanoa. Runoja vuosilta 1930–1988.

 

Onko tämä runo kielestä nauttivassa tilassa? Kuva, josta välittyy vahvaa tunnetta? ”Pahin” voi eri lukijoille symboloida eri asioita. Yksityiskohdat avaavat runon kokonaismerkitystä, eikä runossa ole kuin kuusi sanaa ja neljä säettä. Säkeet rytmittävät ja annostelevat runoa, jolloin tietyssä sanajärjestyksessä esitetty dramatiikka huipentuu runon lopussa.

 

 

 

 

 


Tarja Okkonen jatkaa Paltan puheenjohtajana

02/03/2018

Paltan vuosikokous pidettiin lauantaina 24.2. Lappeenrannassa. Kokouksessa valittiin Paltta ry:n puheenjohtajaksi Tarja Okkonen, kausi on Okkoselle jo kolmas puheenjohtajana.  Varapuheenjohtajana ja sihteerinä jatkaa Kirsi Komulainen. Molemmat asuvat Kouvolassa.

Muut johtokunnan jäsenet ovat Pilvi Valtonen ja Maire Pyykkö Lappeenrannasta, Jukka Behm ja Marjo Mattila Kouvolasta ja Katri Niinimäki Savitaipaleelta.

Tällä hetkellä Paltassa on 149 jäsentä.

Ennen kokousta kirjailija Jukka Behm kertoi kokousväelle kirjailijan urastaan.

Jukka Behm2

Jukka Behm kertoo kirjailijanurastaan. Eturivillä Tarja Okkonen ja Anja Hytti-Oikkonen.


Ystävänpäivän runoilua Lappeenrannassa

20/02/2018
anja 2

Anja Hyttinen-Oikkonen

PARAS YSTÄVÄ

Mä pidän päiväkirjaa,
kylvän kynän jäljen viljaa.
Tää vihko paras ystäväni on
aivan yliveto, verraton!
Surut, ilot tälle kannan
taakkain kirjalleni annan.
Tää kantaa ne mun puolestain,
mä kuljen auringon tietä vain.
En koskaan toivo unhottavain
tät ystävääni, jonka sain.
Se on vain kynä sekä paperi,
silti kaikkein parhain kaveri!

Anja Hytti-Oikkonen
(kirjoitettu 14-vuotiaana)

 

anneli_rajattu

Anneli Pylkkönen

KUULTU 

Sydämellä kuultu
kuulee sydämellään
sanomattomat sanatkin
kuultu sydän
soittaa
Kesäillan valssia
aamuun avautuessaan.

Anneli Pylkkönen

 

terttu_rajattu

Terttu Ravi

RAKKAUVESTAHA MIE HAASTAN

Kuuleha sie, ko rakkauvestai haastan siul:
Mie sinnuu rakastan, sie annat voimii miul.
Mie ko jo luuli, jot oon ko Looti vaimo,
tai iha niiko jäästä.
Mut jottai syvämessäi käi,
alko iha hikikii valluu päästä.
Mie ko sinnuu kohi tulin,
nii iha mie niiko sulin.
Ja ehä siin vissii mittää pahhaa,
et sylissäs oon pelkkää vahhaa!
Jalatkii nii lope huteralt tuntuut.
Syän läpättää ko porsaa saparo,
ja muutekii on olo ihan hapero.
Sie oot nii vahvakii et oikee.
Miut ko sylliis koppajaat,
ni miekii iso ihimine tunnen issein nii pieneks ja hennoks.
Ja ko sie pussaat, ni miu silimiis vaa tähtöset vilistellööt!
Kauaha mie jo oon sinnuu rakastant,
en vaa oo virkkant mittää.
Yritin asjan näät piilos pittää.
Eikä sil mittää vällii jos et sie miust huoli,
asjal on näät toineki puoli.
Sie ootkii siit miu SALARAKAS!

Terttu Ravi

 

galina3

Galina Punkkinen

MINÄ ELIN YSTÄVÄN SANALLA

Minä elin ystävän sanalla,
kuin sotilas sodassa puurolla.
Minä elin hyvällä sanalla,
meidän sanalla, teidän sanalla.

Minä elin ystävän sanalla,
mikä vahvisti voimiani.
Minä elin hyvällä sanalla,
mikä suojeli haudalta.

Muistan kaikkia teitä,
jotka sanoja lahjoititte.
Elossa olevia ja edesmenneitä.
Minä elin hyvällä sanalla,
auringon laskusta auringon laskuun.
Minä elin ystävän sanalla,
mikä oli veljeänikin läheisempi.

Muistan teitä kaikkia, jotka sanoja lahjoititte:
Elossa olevia ja edesmenneitä.
Olen teille kaikille velkaa.
Kun olitte pelastamassa – velkani maksan.

Galina Punkkinen Taavetti 6.2.2016

 

 

jaakko_rajattu

Jaakko Kaukonen

SINULLE

Rakastan Sinua
jos minulla ei olisi tätä
tunnetta
en voisi sanoa, että
on monta tapaa kertoa
miten rakastaa.
Minä sekoitan tuoksuvat
hiuksesi.

Jaakko Kaukonen

 

liisa3

Liisa Lousa

VIEREKKÄIN

Siinä he ovat – parisängyssä.
Kaksi elämää vierekkäin,
yhdessä ja erikseen.
Hampaaton suu raollaan,
tohvelin kärki rikki .
Kukkamekko luopuu kuin päivä
ja permanentti on enää muisto.
Siinä he ovat –
parisängyssä vierekkäin .
Kihti ja ruusu.

Liisa Lousa

 

satu_rajattu

Satu Maaret Kuismanen

Satu Maaret Kuismanen luki runojaan esikoiskokoelmastaan Elämän vinossa oleva puntari (Mediapinta 2017).

 

 

jarmo2

Jarmo Haapamäki.

Illan yllätysvieras Jarmo Haapamäki lukee runojaan.

 

yleisöä

Runoillan juonsi Paltan puheenjohtaja Tarja Okkonen. Illassa runoili myös Kirsi Komulainen.

 

AKATON MIES

Akaton mies
aamutaivas iliman pilivee
tuulilla käy
tai kuin kukko tunkiotta
mihin kiekaista huomenen
hyvän tai huonon.

Elä sinä sure
multa toksuu, pelto kasvaa
asfalttiin ei kukka juurru
piä pelto pehmeänä
avoimena ai’an haka
jo on akka aitassasi
suun marja sultzina.

Kirsi Komulainen

 

Kuvat: Kirsi Komulainen


Ystävänpäivän runotapahtuma

12/02/2018

Paltan ystävänpäivän runotapahtumassa runoillaan ystävyydestä ja rakkaudesta. Tilaisuus on Lappeenrannan pääkirjaston Tarinasalissa klo 18-19.

Runojaan esittävät Anja Hytti-Oikkonen, Satu Maaret Kuismanen, Liisa Lousa, Anneli Pylkkönen, Jaakko Kaukonen, Pilvi Valtonen, Galina Punkkinen, Terttu Ravi, Sirpa Minkkinen ja Kirsi Komulainen. Illan juontaa Tarja Okkonen.

Tervetuloa!

Hyvää äitienpäivää!