Haukan uusi antologia on julkaistu

08/04/2021

SYDÄNÄÄNIÄ syntyi poikkeusvuosina 2020 – 21. Kirjoittajapiiri Haukan jäsenet kokoontuivat ”etänä” lähettämällä kuukausittain yhteisestä teemasta kirjoitetut tekstit ryhmän vetäjälle, joka teki niistä koosteen. Antologiaan on poimittu näitä kirjoituksia sekä lisäksi kirjoittajien kirjaa varten tekemiä uusia tekstejä.


Antologiassa on mukana 19 eri-ikäistä kirjoittajaa. Tekstien sävyt vaihtelevat koomisesta traagiseen, mutta aina niissä on mukana vahva elämisen maku. Tarinoiden ja runojen tuottaminen ja toisten tekstien kommentoiminen ovat antaneet paljon iloa ja sisältöä pandemia-aikaan.


Haukka toimii Lappeenrannassa ja sen jäsenet kuuluvat myös Kirjoittajayhdistys Palttaan. Ryhmä on erittäin aktiivinen ja tuottelias. Piiriläiset ovat julkaisseet useita omia teoksia ja mm. yhteisen antologian Miun Lappeenranta (2019) kotikaupunkinsa 370-vuotisjuhlan onnitteluksi.


Antologian on toimittanut Mari Vuento, joka on myös kirjoittajapiirin jäsen. Sen kuvituksesta vastaavat Haukan taiteilijat Maire Pyykkö ja Laila Hietamies.

Kirjaa voi tilata: http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-81-1084-2

tai ostaa Sinikka Vuennolta email: nuppu46@gmail.com


Haminalainen Päivikki Puonti on julkaissut jo neljä runokirjaa

11/01/2021

IRTI

RAPPUSILLA oli raskaita askelia
joten oli hyvä pysähtyä
IKKUNAN ääreen ja pian
kaikki oli TULESSA ja nyt
tuli on IRTI.

Olen 38-vuotias runoilija täältä Haminasta. Runojen kirjoittamisen aloitin jo 15-vuotiaana. Minut runojen pariin innosti luovan kirjoituksen kurssi yläasteella. Olen käynyt Jamilahden kansanopiston runo/kirjoittaja linjan vuosina 2016-2017. Minulta on julkaistu neljä kirjaa, esikoiskirjani RAPPUSILLA (vuonna 2017) IKKUNA (2018) TULESSA (2019) ja uusin on IRTI (2020).

Olen myös käynyt erilaisissa lavarunokilpailuissa ja mm. useana vuonna Meripäivien runoraadissa kisailemassa. Olen myös pitänyt kirjastossa runonäyttelyn. Ja olen useampana vuonna käynyt ahkerasti luovan kirjoituksen kursseilla. Lisäksi kirjoitan useasti mielipidekirjoituksia Kymen Sanomiin. Parhaillaan kirjoitan viidettä kirjaani.

RAPPUSILLA: Kaksikymmentä vuotta runojen kirjoittamista takana. Vihdoin kansien välissä. Runoja eletystä elämästä ja elämän polusta 35-vuotiaalta naiselta. Juuri sinulle. http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-236-706-8

IKKUNA: Rappusilla on nyt kävelty aikansa ja on aika siirtyä eteenpäin. Ja kurkistaa nyt Ikkunaan. http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-81-0315-8

TULESSA: Tuli roihuaa niin ettei sitä saa sammutettua. Rakkaus, elämä, mitä päivät toivat tullessaan. http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-81-0687-6

IRTI on neljäs runokirjani, jossa sukelletaan tunteiden syövereihin, myös pohjaan, ja pohjaa hipoen. http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-81-0911-2

Kirjojen kansikuvat Helmi Levälampi.

Päivikki Puonti

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2021!

21/12/2020

Kuva: Maire Pyykkö


Ritvan blogissa palttalaisten jouluaiheisia tekstejä

02/12/2020

Joulukuussa – 1.12 ja 7.12, 14.12 sekä viimeisen kerran 21.12 – Ritva Kattelus julkaisee blogissaan Kirjoittajayhdistys Paltta ry:n jäsenten kirjoittamia jouluaiheisia tekstejä.

Joulurunot löytyvät täältä: https://hopeasurffari.blogspot.com/

Lämmintä joulun odotusta kaikille!


RUNOISTA VALOA KAAMOKSEEN

02/12/2020

Marraskuun viimeisen päivän iltana järjestettiin Lappeenrannan pääkirjastossa runomatinea Sanat saapuvat. Runon ääni -ryhmä lausui otteita lappeenrantalaisten runoilijoiden tuotannosta. Suuri osa sekä lausujista että runoilijoista oli Paltan jäseniä. Ryhmää on ohjannut Auli Taina.

Kasvomaskein sonnustautunut yleisö sai nauttia vuoroin lystikkäistä vuoroin surumielisistä säkeistä. Lea Lignell lausui runoja uudesta kokoelmastaan. Alla Sipanova-Taskinen tulkitsi Sinikka Vuennon aforismeja ja omia runojaan, Tuula Järvinen esitti omia runojaan, Marja-Leena Tanskanen lausui Tuula Järvisen ja Lea Lignellin runoja, Anneli Lappalaisen ohjelmistossa oli Lean, Alla Sipanova-Taskisen ja Tuula Järvisen runoja, Sirkka Haverinen ja Auli Taina tulkitsivat Heli Pukin hauskoja runoelmia. Osa teksteistä esitettiin yhteisesityksinä koreografian elävöittämänä.

Ilta oli todellinen piristysruiske pandemian ja kaamoksen keskellä. Runojen nimet kertovat ohjelmiston monipuolisuudesta: Vuonna 2020, Kenen valta, Hunnutettu nainen, Harmaana valuu, Arjen onni, Hässäkkä, Elämä on rock and roll ja Tee-se-itse-jooga, jonka tahdissa yleisökin pääsi taukojumppaamaan.

Toivottavasti saamme pian kuulla uudestaan taitavan lausujaryhmän esityksiä.

Ryhmän ohjaaja Auli Taina

Teksti ja kuvat Sinikka Vuento


Luumäen opinahjojen historiaa pitäjänkoulusta peruskouluun

27/11/2020

Annikki Hyytiäinen on tehnyt suuren työn ja koonnut Luumäen opinahjojen historiaa pitäjänkoulusta peruskouluun kirjaksi. Kirjassa on sivuja on noin 600 ja kuvia parisataa, henkilöhakemistossa noin neljä tuhatta nimeä. Teoksen arkistofaktaa värittävät reilun kahdeksankymmenen entisen koululaisen muistelut ja haastattelut.

TAKAKANNEN TEKSTI:
Ja vaikka vuodet vierivät, opin, kuinka paljon minulla on vielä opittavaa.
Kirja vie koulumatkalle rippi- ja pyhäkouluun, pitäjänkouluun, kylille kiertokouluihin ja kuljettaa ensimmäisestä kansakoulusta kaikkiin koulupiireihin. Koulutien kuvaus jatkuu kansalais- ja keskikoulussa ja lukiossa. Kaikille yhteinen peruskoulu onkin jo nykyaikaa.

Kirja on kattava selvitys Luumäen kunnan alueella toimineiden koulujen elinkaaresta ja samalla katsaus koululaitoksen kehittymiseen 1800-luvun lopusta tähän päivään. Mukana teoksessa on paljon eläviä koulumuistoja ja kuvia, jotka herättävät nostalgisia ja kipeitäkin muistoja.

Kirjaa voi tilata: Verkkokauppa reunalla.fi


Leo Laurilalta on ilmestynyt jatkoa Jannen ja Elisan tarinaan

09/11/2020

PAKO MAALTA (Reuna 2020)

Pako maalta

Kirjasta Jannen ja Elisan kapina tuttu Matti, Elisan nuorin poika, joutuu lähtemään kotikylästään Koivulan Kustin ajamana. Matti rakastui Kustin kasvattityttäreen Leenaan, ja tyttö vietiin kiireesti pois kylästä. Matti kosti sen käräyttämällä Kustin pontikankeitosta poliisille, eikä enää uskaltanut jäädä kotiin. Hänen olikin syytä lähteä ulottumattomiin, sillä Kustin viha oli sammumaton.

Kuusitoistavuotias pojankoltiainen etsi Helsingistä työtä ja toimeentuloa, välillä onnistui sinnittelemään kaidalla tiellä ja välillä sortui kaupungin viettelyksiin. Kuva nuoruudenrakkaudesta Leenasta haalistui, mutta ei kadonnut kokonaan mielestä. Kirjassa on osuvaa ajankuvaa 50-luvun Helsingistä, työelämästä, majoitusoloista ja ravintolaelämästä.

Leo Laurilan tositapahtumiin perustuvan romaanisarjan maalaiskylä muistuttaa kovasti kirjailijan lapsuuden kotikylää Valkealan Kansikasta.


Lea Lignell: Historian murusia

08/11/2020

Asiat, jotka ovat meille jokapäiväisiä, ovat lapsillemme menneisyyttä. Lastenlapsille ne ovat suorastaan historiaa. Erityisesti heitä olen ajatellut kertoessani runoilla ja tarinoilla menneestä elämästä. En ole löytänyt vastausta siihen, miksi menneen sukupolven ihmiset elivät niinkuin elivät. Sen sijaan löytyi runsaasti kysymyksiä, jotka synnyttivät nämä tekstit.

Kirjan kansikuva on jo suuri kysymys: Milloin ja mistä isäni oli hankkinut tämän kirjoituskoneen, joka kuului lapsuuskotini esineistöön? Mitä mahtoikaan liittyä sormukseen, joka löytyi äitini jäämistöstä? Entä miksei äiti puhunut ruotsia, vaikka olisi aivan hyvin osannut? Näihin kysymyksiin en löytänyt vastauksia, siksi annan tarinoiden kertoa.

Mukana on aitoja välähdyksiä lapsuudesta Kaukaan tehtaan kupeessa. Ne ovat muistoja 50-luvun arkisesta elämästä, joka näin jälkeen päin katsoen tuntuu kovin leppoisalta. Uudistuksen ja muutoksen aika tosin alkoi jo silloin. Enemmän keskityn muutoksiin oman avioliittomme aikana, jota olemme tähän asti eläneet 55 vuotta. Puhelin, kirjoittaminen ja pyykinpesu ovat tarkasteluni kohteita. Kerron myös niistä muutoksista, joita sairaus tuo mukanaan.

Suurempiin muutoksiin joudun paneutumaan niissä tarinoissa, joita olen kirjoittanut vanhempieni ikäluokan ihmisten vanhuudesta.Vaikka nämä muruset ovat kovin yksityisiä, on monilla ihmisillä saman kaltaisia kokemuksia omasta tai omien vanhempien elämästä.

Varsinainen historiaosuus on siinä. Olin jo lopettelemassa kirjaani, kun korona-pandemia levisi Suomeen. Vaikka tämä aika ei ole vielä historiaa, koska elämme sen keskellä, niin myöhemmin näilläkin tarinoilla on historiallista merkitystä. Korona aiheutti minussakin melkoisen kirjoitusvimman. Ei sairaus sinänsä, vaan kaikki ne ohjeet ja määräykset, joilla meitä suojellaan.

Lea Lignell

http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-81-0894-8


Kimmo Hyvärisen esikoisromaani iloittelee kovaksikeitetyn amerikkalaisen dekkarin perinteellä

06/11/2020

KADONNEEN NAISEN ARVOITUS

Yksityisetsivä H.C. Huiskosen toimistoon Kouvolan Salpausselänkadulla ilmestyy huolestunut nuori nainen. Naisen äiti on kadonnut edellisenä perjantaina kesken juoksulenkin kuin maa olisi niellyt. Tyttären poistuessa etsivä havaitsee, että pitkätukkainen mies lähtee seuraamaan tätä.

Kadonneen naisen arvoitus on rikosromaani, jonka rikosten vyyhden ratkaisemiseksi Hopa Huiskosen ja hänen monenkirjavan ystäväpiiriinsä on laitettava koko osaamisensa. Nopeasti mukaan joutuu myös Huiskosen entiset kollegat Kouvolan rikospoliisista.

KIMMO HYVÄRISEN esikoisromaani iloittelee kovaksikeitetyn amerikkalaisen dekkarin perinteellä, uudistaen samalla lajityyppiä lähes karnevalistisella otteella. Femme fatalet, Voikkaan taparikolliset, kansainvälinen huumekauppa ja roskakalavarkaat solahtavat sujuvasti samaan dekkariin. Samalla Kadonneen naisen arvoitus esittelee Suomelle dekkarin pääkaupungin Kouvolan aidoilla paikannimillään ja ihmisten kirjollaan.

Kimmo Hyvärinen on entinen poliisi, joka on tehnyt työuransa Lappeenrannassa ja Kouvolassa. Eläkkeelle Hyvärinen jäi vuonna 2007 Kouvolan apulaispoliisipäällikön virasta.

Juttu kirjailijasta Kouvolan sanomissa 19-4-2020 (vain tilaajille)


Eila Suominen on kirjoittanut romaanin pikkuvihan ajoilta

05/11/2020

PIKKUVIHAN SOTAORPO

Haminalainen Paltan jäsen Eila Suominen julkaisee tänä syksynä historiallisen romaanin ”Pikkuvihan sotaorpo”, kustantajana BoD. Kirja ilmestyy sekä painettuna että e-kirjana.

Koronarajoitteet saivat Eila Suomisen muokkaamaan romaania, jonka historiallinen tausta oli tullut tutuksi hänen vuonna 2019 julkaisemansa tietokirjan kautta. Orpopoika Johanneksesta kertova romaani oli aloitettu kauan sitten ja jäänyt talteen pilvipalveluun, ja nyt koitti sen aika.

Eila Suominen syntyi Hollolan Okeroisissa ja opiskeli Helsingin yliopistossa historiaa, jota opetti sitten 38 vuotta Kotkassa sekä Vehkalahdella ja Haminassa. Kotiseudun historia alkoi kiinnostaa niin paljon, että hän tutki sitä ja löysi oman aiheensa 1700-luvulta.

Sotaorpo Johannes kohtasi ankarina rajan kirot.

Romaanissa kymmenvuotias poika menetti Säkkijärvellä 1742 Venäjän etujoukkojen hyökkäyksessä kotinsa ja perheensä. Hän jäi selviytymään yksin poltettujen rakennusten ja surmattujen läheisten vierelle. Kun Venäjän pääarmeija läheni rantatiellä, Johannes sai pari auttajaa, mutta joutui myös vakaviin vaaroihin.

Johanneksen elämästä tuli pelottavaa seikkailua. Hänen auttajiaan olivat ensin tallimies Anton ja sitten lääkäri Lerche, mutta heillä ei aina riittänyt aikaa pojalle. Yksikseen kuljeskeleva lapsi herätti vaarallisten orjakauppiaiden kiinnostuksen. Yllättävintä oli, että Johannes joutui vangiksi Haminaan, joka pian sytytettiin tuleen.

Kirja kuvaa vaikeaa selviytymistä vieraitten ihmisten ja outojen kielten keskellä. Johanneksessa paljastui erilaisia taitoja sekä kykyä voittaa ihmisiä puolelleen, mutta hän sai myös vaarallisen vihamiehen. Romaanin perustana on tarkkaan tietoon pohjautuva ajankuva.