Kotkalaisen kirjailijan Mikko Haaksluodon uusin aluevaltaus on esikoisromaani Laastarisuhteita. Se ilmestyi maaliskuussa Atrain & Nordin kustantamana. Haaksluoto on aikaisemmin julkaissut viisi novellikokoelmaa ja kaksi runokirjaa.
Romaani uppoutuu parisuhteiden kiemuroihin. Hieman alle kolmikymppisen Jounin elämä ei ole sujunut suunnitelmien mukaisesti. Matematiikan opinnot yliopistossa ovat keskeytyneet ja mies on juuttunut kotiseudulleen Etelä-Savoon. Ilman maisterin papereita hän saa kouluista vain tilapäisiä työsuhteita. Nuorena solmittu avioliitto Hennan kanssa on kariutunut tämän lähdettyä toisen miehen matkaan. Ex-vaimo on myös vienyt avioliitossa syntyneen alle kouluikäisen pojan mennessään.
Jouni löytää pian eron jälkeen uuden kumppanin, Kouvolassa asuvan Lean. Jospa tämä uusi suhde pelastaisi rikki menneen elämän? Varsin pian Jouni kuitenkin huomaa olevansa kahden naisen loukussa. Henna oli lähtenyt hänen luotaan ovet paukkuen, mutta Leakaan ei näytä tuovan ratkaisua asioihin. Jouni palaa usein ajatuksissaan entiseen liittoonsa ja pohtii, olisiko kuitenkin tuttu helvetti parempi kuin tuntematon taivas.
Jouni hakee apua ongelmiinsa myös pitkistä istunnoista pikkuveljensä ja parhaan kaverinsa Olli-Pekan kanssa. Miehet pohtivat naisten ja miesten eroja ja avioerojen yleistymisen syitä. Myös Jounin ystävillä on takanaan tuore ero.
Kirjan erikoispiirteenä on mehevä savon murre, joka tekee kirjan henkilöistä lupsakoita ja helposti lähestyttäviä, ainakin sellaiselle, joka on kasvanut samalla murrealueella.
Haaksluoto kertoo, että esikoisromaani ei ole ihan autofiktiota, mutta pohjautuu vahvasti hänen omaan elämäänsä kesällä 2004. Kirjailija oli edellisenä kesänä kokenut täysin yllättävän ja henkisesti hyvin raskaan avioeron. Tässä tilanteessa mukaan tulivat myös uudet suhteet ikään kuin ”laastariksi” repivän eroprosessin jälkeen.
”Ei liene tavatonta, että eronneet ihmiset toimivat tähän tapaan miltei paniikin vallassa. Kun tunne-elämä on hajalla, lähes kuka tahansa kelpaa silloin ainakin hetkelliseksi olkapääksi, entisten traumojen likasankoksi ja itsetunnon pönkittäjäksi. Uusi kumppani voi olla eronneilla ihmisillä myös koston välikappaleena exälle”, Haaksluoto avaa.
Romaani sai alkunsa novellista, mutta kun erosta oli kulunut kymmenen vuotta, aihe oli kypsynyt romaanin pituiseksi. ”Joskus vuonna 2015 hoksasin, että voisin kokeilla romaanin tekemistä. Sytykkeenä toimi muuan naistenlehden juttu, jossa nuori kaunis nainen kertoi, kuinka onnellinen hän oli, kun oli ottanut miehestään eron. Jutun mukaan ko. mies oli tehnyt kiltisti kotitöitä, hoitanut tunnollisesti lapsia jne., mutta silti nainen oli vain ”kyllästynyt siihen niin tavalliseen ja tylsään mieheen”. Haaksluoto myöntääkin, että kirja on kirjoitettu miehen näkökulmasta, se on ollut tietoinen valinta. Vaikka aiheen kypsyttelyyn meni liki 15 vuotta, romaani syntyi alle puolessa vuodessa.
Kirjassa on paljon seksiä, jollekin jopa liikaa. Haaksluoto perustelee sitä sanomalla, että kirjan henkilöt ovat terveitä noin 30-vuotiaita ihmisiä, jotka ovat omaksuneet nykyajan vapaamieliset käsitykset. Suhteen alkuun kuuluva voimakas eroottinen lataus on tietenkin tavattoman kivaa oman aikansa, mutta kuinka pitkälle se voi kantaa pidemmän päälle? Teoksessa pohditaan useaan otteeseen, kuinka suhde kestää arkipäivän tulemisen.
Romaani ei ole tyylilajina kaukana Haaksluodon aikaisemmasta tuotannosta. Monet aikaisempien teosten novelleista ovat melkein pienoisromaaneja. ”Tavallaan vain kirjoitin vieläkin laajemman novellin kuin yleensä ja koetin keskittyä siinä vain yhteen tiheätunnelmaiseen jaksoon luomassani varjotodellisuudessa. Jos käsikirjoitus olisi julkaistu alkuperäisessä laajuudessaan, siinä olisi ollut liki sata sivua enemmän tekstiä. Kustantajan toivomuksesta tiivistin tekstiäni, mutta lopputulos lienee näin parempi.”
Haaksluoto kertoo, että Laastarisuhteille on jo olemassa jatko-osa. ”Itse asiassa kirjoitin sen osittain jo ennen tätä julkaistua kirjaa. Sen lisäksi minulla on myös kolme muuta melko valmista romaanikäsikirjoitusta muista aiheista ja neljäs on valmistumassa parhaillaan.”
Jäämme siis mielenkiinnolla odottamaan tuotteliaan palttalaisen seuraavia teoksia.
Sinikka Vuento