Ritva Kattelus
Hei kaikki, Katteluksen Ritva tässä. Joku ehkä muistaa minut vuodelta 2014, jolloin toimin Paltan puheenjohtajana. Asun nykyään Helsingissä, joten aktiivinen palttalaisuus on pakostakin jäänyt, mutta Paltan jäsenyyden olen halunnut säilyttää. Yritän myös aina päästä Paltan vuosikokoukseen ja osallistua antologioihin ja Joulukalenteriin. Paltan järjestämät kurssit ovat olleet kiinnostavia ja opettavaisia. Itse olen käynyt tv-sarjan käsikirjoittamiskurssin ja raapalekurssin.
Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Viestintä ja tiedottaminen ovat olleet osa työtäni koko työurani ajan. Olen työskennellyt kustantamoissa tietokirjojen parissa puolet työvuosistani. Arvostan kirjoja todella paljon ja haluan aina ostaa kirjat, vaikka Suomessa onkin hyvät kirjastot. Haluan ostaa kirjoja, koska tiedän kuinka paljon työtä kirjoittaja, kustantaja ja kustantamon markkinointiväki ovat tehneet niiden eteen. Luettuani kirjan pistän sen kiertoon, sillä kotiin ei yksinkertaisesti mahdu enää yhtään uutta kirjaa. Kaikki nurkat ovat jo täynnä.
Elän tällä hetkellä ”sitku”-elämää. Aamukampakin on jo käytössä. Lähden helmikuun lopulla pitkälle ylityövapaalle ja sieltä suoraan lomille ja sitten, lokakuun alussa, eläkkeelle. Arvatkaa, mitä aion tehdä eläkkeellä? No, kirjoittaa tietenkin! Minulla on puolivalmiina kaksi romaanikäsikirjoitusta. Toinen niistä sijoittuu Tansaniaan, jossa asuin nuorena jonkin aikaa, ja toinen taas kertoo maalaishotellin tapahtumista Saimaan rannalla. Molemmat ovat mielikuvituksen tuotetta, mutta paikallisväriä olen ammentanut oikeasta ympäristöstä. Toivon hartaasti, että ”sitku” ehdin asiaan kunnolla paneutua, onnistuisin löytämään kässäreilleni kustantajan.
Kustannussopimuksen ihmettä odotellessa teimme mieheni kanssa viime kesänä tietokirjan Uraopas – Työelämän lyhyt oppimäärä. Kirjan kustantaja on Gaudeamus ja se ilmestyi tammikuun loppupuolella. Kirjan teksti valmistui viime kesänä, sillä talomme oli julkisivuremontin takia vuorattuna. Aurinko ei paistanut sisään, joten kesä meni ohi pimennossa, mutta syntyi tietokirja!
Raapalekurssin tekstini on tässä lopussa hieman muokattuna.
Rantasaunassa
Istumme saunassa. Mummo heittää löylyä. Minä katselen haaveillen ulos ikkunasta. Maisema on suoraan oluttölkistä. Taivaanranta hehkuu punaisena, Saimaa lepää tyynenä.
- Kunpa voisin jäädä tänne. Hiiteen kvartaalitulokset ja yteet.
Systeri rymistelee saunaan. Hän on selvästi maistissaan. Pitikö sen nyt tänne tuppautua? Olisi jäänyt tapansa mukaan tissuttelemaan tupaan. Ensin korjaavaa ja päälle kuplivaa. Kyllä päivä niillä lähtee käyntiin. Systerilläkin, joka herää yleensä myöhään.
- Laitoin meille vähän syötävää. Pistin makkaran mikroon, systeri selittää sovittelevasti.
Istun tovin hiljaa. Lämpö alkaa hiipua. Pyydän mummoa heittämään lisää löylyä. Niiden jälkeen minä lähtisin.
Haistan savun jo pukuhuoneessa. Silmiä kirveltää, keuhkoihin sattuu sisään hengittäessä. Jossain palaa. Ryntään kauhuissani mökkiin. Keittiö roihuaa ilmiliekeissä.
Myöhemmin luen poliisiraportista: palo sai alkunsa keittiön mikrosta. Raivostun niin että silmissä sumenee. Saakelin juoppo! Tämän systeri saa maksaa.
Kirjoittaja: Paltta 
Paltta 