PIKKUJOULUISSA HYVÄÄ TUNNELMAA JA TIETOA KUSTANTAMISESTA

23/11/2015

 

Iloinen joukko palttalaisia kokoontui Lappeenrannan maakuntakirjastossa lauantaina 21.11.2015 hyödyllisen tiedon sekä hauskanpidon merkeissä.

pikkujoulu1

Kirjaston musiikkisali sopii hyvin Paltan tapahtumiin. Kuvassa osa kuulijoista.

Hilkka Mattila kertoi aluksi kokemuksiaan kustantamisen kiemuroista. Niitä hänelle onkin kertynyt laidasta laitaan. Joskus on ollut onnea matkassa ja työtä on helpottanut haettu ja saatu apuraha. Mutta onpa Hilkka myös rohkeasti ottanut lainaa kirjan tekoa varten. Se on kannattanut, sillä Tukkien matkassa, Väliväylällä Karjalasta Kymeenlaaksoon on paitsi myynyt hyvin, saanut myös Möllärimestari-palkinnon. Ja lainakin on maksettu!

Kerran Hilkalle tupsahti kylään ennestään tuntematon mies, jolla oli mukanaan salkullinen materiaalia höyrylaivoista. Näistä lähtökohdista syntyi Höyryjen matkassa Saimaan sisaren Kivijärjen vesillä. Julkaisujuhlat kyseinen mies sentään järjesti. Ja hyvin järjestikin, sillä niihin osallistui peräti 350 ihmistä.

Toisessa projektissa Hilkka sai kirjan lisäksi tehdä itse myös julkaisutilaisuuksien ilmoitukset ja ohjelmat, järjestää tilaisuudet sekä hankkia sopivat haastateltavat. Ja onpa hän myös valmistellut joulukirjaa heinäkuun helteillä. Kun aikataulu niin vaati… Parhaat oppinsa Hilkka kokee saaneensa antologioita kasatessaan.

 

Kaikkien, jotka miettivät tekstiensä kirjaksi saattamista, kannattaa kysyä itseltään seuraavat kysymykset: Ketkä sinun kirjaasi haluavat lukea? Ja miten lukijat tavoittaa? Kun vastaukset näihin kysymyksiin on löydetty ja teksti lopullisesti viimeistelty, ovat ainakin omakustanteen tekijät vasta alussa. Päätettävää on paljon: fontti ja riviväli, kuvat, sivun koko ja paperin laatu. Etukansi sekä takakannen teksti. Painosmäärä ja kirjan hinta. Mahdolliset oheistuotteet. Kirjan markkinointi ja myynti. Kirjaa postitse lähetettäessä tulee valita sekä hankkia pakkausmateriaalit ja tarkistaa postin kulut. Ja kaiken tämän taustalla vaikuttaa budjetti, josta siitäkin on kirjailija itse vastuussa.

Mutta ei kustannussopimuksenkaan saanut kirjailija voi vain lepäillä. Markkinoinnin eteen joutuu yleensä tekemään itsekin paljon työtä.

 

pikkujoulu2

 

Hilkka Mattilan esitys oli kiinnostava. Hauskojen esimerkkien avulla hän avasi kustantamisen maailmaa.

 

Tarja Okkonen selvitti eri kustannustapojen eroja. Saimme tietää, mitä tarkoittavat omakustanne, palvelukustanne ja täyskustanne. Omakustanteen tekijänkään ei tarvitse osata itse kaikkea. Sekä kustannustoimittajan palveluja että taittopalvelua on ostettavissa. Tärkein ohje kaikkien palvelujen kohdalla oli seuraava: Vertaile aina eri toimijoiden hintoja.

 

pikkijoulu4

 

Maire Pyykkö taiteili iloksemme ihanan tontun.

 

pikkujoulu5Ja pöytäkin oli koreana pikkujoulujen kunniaksi.

 

Kahvittelun lomassa pähkäilimme pareittain jouluvisan vihjeitä. Hmm… Millainenhan mahtaa olla vatsa jouluna? Täpötäysi oli väärä vastaus.

 

pikujoulu3 Inka Hytönen ja Leena Morottaja jouluvisan parissa. Leena tuli paikalle Haminasta asti.

 

Lopuksi oli tekstien lukemisen aika. Ne jaettiin nipusta vetämällä siten, ettei kukaan vain ottanut omaansa. Ablodeja saivat sekä lukijat että tekstit. Ja sitten arvuuteltiin kulloistakin kirjoittajaa. Sepä ei ollutkaan aina ihan helppoa.

 

Kieli kippuralla, mutta hymy huulilla luettiin esimerkiksi tämä Anja Hytti-Oikkosen kirjoittama jouluinen teksti:

 

 

PARAHIN PUKKI

Pahainen pihahduskaan pukin poissaolosta pikkujouluna puistattaa päitämme.

Pukki – pehmeä, puhelias, pulska, porokas, pulkikas, pakettikas, pikkujoulukortikas, punapipoinen, puolueeton plus ( krhöm ) punanenäinen.

Pikkujoulussa pukkia palvelevat pikkujoulutontut paketit plus pikkujoulukortit pikaisesti piipahduttaen paikoilleen.

Pukkiin palataksemme. Pikkujouluksi pulpahdat pohjoisesta pariimme porhaltaen porolla pulkkasi pehmusteisiin pakaroitasi painaen

Parahin pukki. Pahoja piiskaat, parhaat palkitset. Pahoja piiskatessasi pyyhi pehmoisella päällimmäiset pahat pois. Parhaita palkitessasi pidä puolueettomuus päämääränäsi.

Pukki! Palaa parinkymmenen päivän päästä perheittemme pariin.

Pienen puheeni päätteeksi – parhainta pikkujoulua pukille plus paluumatkaa pohjoiseen.

 

Kiitos Hilkalle hyvin valmistellusta esityksestä, Tarjalle tietopaketista ja kaikille osallistuneille lämpimän tunnelman luomisesta!

– Teksti ja kuvat: Pilvi Valtonen –


Kuukauden palttalainen: Anu Partanen

13/11/2015
Anu Partanen

Anu Partanen

Tällä hetkellä Tommi Kinnunen, vähän niin kuin kollega (äidinkielen lehtori) Turusta, on vahva vaikuttajani. Ehkei tämä äikänopen työ olekaan huonompi juttu kirjoittamisen kannalta, jos vaan raivaan jostakin lisää aikaa kirjoittamiselle… Hänkin teki päivätyötään ja yötyönään kirjoitti. Ja pirun hyvin kirjoittikin esikoisensa, ikäihmisenä (s.1973) jo. Toivoa siis on.

Edelleen vaikutun hyvistä kirjoittajista ja kirjoittamisen ajattelusta. Edelleen poimin aiheita mieleeni talteen. Edelleen olen se sama haaveilija, jonka pitäisi tehdä JOTAIN kirjoittamisensa suhteen. Oikeastaan tämä kaikki siksi, että olen elämälle vain niin pirun utelias.

Kouluikäisenä vietin lomiani usein tätini luona Pohjois-Savossa. Hänen äkäisen koiransa uhallakin nautin olostani siellä, koska sain viettää päiväni kirjastossa, jossa täti oli töissä. Siellä minä aloin kirjoittaa oikealla kirjoituskoneella suurta romaania. Se kertoi kaukaisesta Company-saaresta. Setä irvaili asiasta usein jälkeenpäin.

Lukioikäisenä olin nuorin kirjoittaja Sirkka Laineen vetämällä luovan kirjoittamisen kurssilla, jossa kirjoitin novelleja ja tarinoita Paavo Entisestä. Tarinoissa oli vaikutteita Hannu Mäkelän Herra Huu –kirjojen tyylistä. Mikään ei ole outoa tai kaikki on outoa –periaate toimii kyllä mielessäni edelleen. Olin tuolla lukuvuoden mittaisella kurssilla ainoa, joka halusi kirjoittaa vain ja ainoastaan tavoitteenaan julkaista jonain päivänä. Nyttemmin pöytälaatikko on alkanut tuntua jo tästä kirjoittajasta paljon houkuttelevammalta ja sallivammalta vaihtoehdolta…

Opiskeluvuodet venyivät Tampereella, pääaineenani kotimainen kirjallisuus. Kirjoitin satunnaisesti, haaveilin siitä sitäkin enemmän. Kunnes kerran päätin, että haaveilu saa loppua. Olisi edes yritettävä astetta vakavampaa kirjoittamista. Sirkka Laineen vinkkaamana hain Suomen Nuoriso-opistoon Mikkeliin, jossa Torsti Lehtinen jätti kierkegaardilaisittain filosofiset kirjanmerkkinsä kirjoittajan sieluuni. Hämeessä läänintaiteilijana toimiva Tuomisen Taija oli paitsi ystäväni, myös hyvä ja salliva kirjoittamisen ohjaajani. Hänen kannustamanaan sain sittemmin kunniamaininnan Pirkanmaan maakuntakirjaston järjestämässä kirjoituskilpailussa. Novellini käsitteli itäsuomalaisia lapsuudenmaisemia ja siellä asuvia vinksahtaneita ihmisiä. Pienen tytön näkökulmalla höystetyn novellin aiheena oli leijan lennättäminen. Myöhemmin syntyi vielä muutama novelli lisää tuosta maailmasta ja naapurista saaduista vaikutteista, Sulo-Perkeleestä.

Muutin takaisin Etelä-Karjalaan, ja hupaisaa kyllä, Palttaan minut johdatteli petroskoilainen ystäväni ja kirjailija Arvi Perttu, joka oli muuttanut hieman aiemmin Lappeenrantaan. Häneen olin tutustunut omassa työssäni Pentinkulman päivillä. Minun ansiota puolestaan oli se, että hän oli löytänyt uuden elämän Suomesta. Arvi kuului Paltan johtokuntaan. Minäkin kuuluin siihen Martin Staffanin, Marja Huuhtasen sekä Anna-Maria Länsimiehen puheenjohtajakausina. Nyt kuulun Parikkalan-Rautjärven paikallisryhmään Uilokurpposiin, jota vetää Sirkka.

Päiväkirjani ovat sallineet, mutta sittemmin myös kieltäneet minua kirjoittamasta. Joskus on tuntunut, että elämäni on muuttunut Erno Paasilinnan ohjeen mukaisesti kirjailijan elämäksi. Enkä enää voikaan kirjoittaa päiväkirjaa, koska tapahtumat eivät aina kestäisi päivänvaloa – minne siis piilottaa tuo salaisuuksien kirja? Olen joutunut miettimään, mitä ja mistä voin kirjoittaa. Ketä mahdollisesti haavoittaisin tai loukkaisin, vaikka kuinka yrittäisin tekstiä etäännyttää? Pitäisikö tabuille antaa kunnon taideläimäytyksiä, jotta niistä saattaisi vapautua? Taiteen tehtävä on kyseenalaistaa tai paljastaa yhteisön hiljaa hyväksymiä normeja, kuten käsitykseni taiteesta edelleen toimii. Miksi onkin vaikea kirjoittaa siitä, mitä pitäisi paljastaa? Kirjoita siitä, mikä on vaikeinta, sanoi Taija. Tekstini on viimeinkin julkaistu, Paltan viimekesäisessä antologiassa Kirja kuljettaa. Mieltä lämmitti, kun maakuntalehden arvostelija piti lukemastaan.

Viime kesänä jälleen aloin kirjoittaa, nyt sillä verukkeella, että edes lomalla minulla pitää olla kirjoittamisaikaa, etenkin kun lapset ovat jo hieman kasvaneet. Motivoidakseni itseäni päätin tehdä harrastuksestani astetta julkisemman, päivitin vanhan blogin (anupar.wordpress.com) ja lisäsin sinne tekstejä harvakseltaan, noin pari kertaa kuussa. Samalla tein blogista kirjoitus- ja harjoitusalustan mahdollista sanataideohjaajien koulutusta silmällä pitäen, sillä minua pyydettiin yhdeksi kouluttajaksi Savonlinnan kesäyliopistoon. Osallistujien määrä jäi kuitenkin vielä liian pieneksi eikä koulutus vielä toteutunut, tammikuussa uusi haku. Sirkka oli tämänkin jutun takana, sillä hän oli esittänyt minua kouluttajaksi.

Sirkalle olen hyvin paljosta kiitollinen: sinun kanssasi olen saanut nauraa ja itkeä ja päästää sielua myöten itseni valloilleen. Olen ylpeästi Sirkan yksi opetuslapsista.

 

HISTORIAN KUVIA (Muttelinmäki I)

Kun naiset kerääntyvät kuvaan

on miehetkin läsnä

heidän unelmissaan, haluissaan

peloissaan

Ei kukaan heistä tiennyt, että

seuraavana vuonna sota

veisi miehet niin kuin hevosetkin

kuin hirret he jäivät uupumaan

noista kivijaloistaan

Henkeä nostatettiin

ja helmojakin

sunnuntaiseuroissa

jotka myöhemmin vaihtuivat

maanläheisempiin aiheisiin

Taloihin saatiin uusi asukasluku

kun sotavangit ja rengit

astuttivat kotirintamilla

noita sitkeitä tammoja

Oli ihme, että talot säilyivät

edes jotenkin

Oli ihme, että naisissa selvittiin

edes jotenkin

En ole vielä vanhakaan

mutta aika on nielaissut jo jotain

Hirret hirnahtelevat,

kivijalka ruopii lähtökuopissa.

Minä ja tyttäreni

me mahdumme samaan kuvaan,

vielä.

 

Anu Partanen, Parikkala


Kirjailijamatinea Lappeenrannassa

11/11/2015

kirjailijamatinea 09112015

Paltta ja Lappeenrannan maakuntakirjasto järjestivät maanantaina 9.11. kirjailijamatinean. Matineassa kertoivat kirjoittamisesta ja kirjoistaan eteläkarjalaiset kirjailijat Sirkka Laine, Sari Pullinen, Kristiina Bruun ja Annamari Marttinen.

Pitkän kirjailijanuran tehnyt Sirkka Laine oli ajatellut viime vuonna ilmestyneen Lasihelmet-romaaninsa (Robustos 2014) olevan viimeisensä. Uutta tekstiä alkoi kuitenkin syntyä, ja Sirkalla on jälleen romaanikäsikirjoitus työn alla.

Sari Pullinen, jonka esikoisromaani Kohta kaikki alkaa (Gummerus) ilmestyi niin ikään 2014, kirjoittaa apurahan turvin seuraavaa romaaniaan. Puolivuotisensa ajan Sari voi uppoutua kirjoittamiseen täysipäiväisesti eikä 15 minuutin pätkissä, kuten usein päivätyön ohella kirjoittaessaan.

Kristiina Bruun (Mirka Rahman) on tämän vuoden esikoiskirjailija romaanillaan Kaikki mikä on sinun (Schildts & Söderströms 2015). Romaanin jatko-osat muhivat kirjailijan mielessä, Kristiina on kirjoittanut teoksensa myös englanniksi. Parhaillaan työn alla on romaanikäsikirjoitus, jonka tapahtumat sijoittuvat itärajalle.

Annamari Marttisen teos, Vapaa (Tammi 2015), on hänen seitsemäs romaaninsa. Annamari kertoi kirjoittaneensa kaikki romaaninsa kotonaan Lappeenrannassa, mutta nyt siihen tulee muutos. Annamari on lähdössä kirjoittamaan Suomen Kirjailijaliiton residensseihin Pietariin ja Ateenaan.

Kirjailijamatinean juonsivat Pilvi Valtonen ja Tarja Okkonen.

Sirkka Laine, Sari Pullinen, Kristiina Bruun ja Anna-Mari Marttinen.

Sirkka Laine, Sari Pullinen, Kristiina Bruun ja Annamari Marttinen.

Kuvat Jenni Santaholma.


Paltan runoklubi Kouvolassa

04/11/2015

Palttalaiset pitivät toisen runoklubinsa Kouvolassa 2. marraskuuta Holvi Bar&Cafessa.
Esiintymään olivat saapuneet Anna-Liisa Remes Imatralta, Kati Kunnaala, Tarja Okkonen ja Kirsi Komulainen Kouvolasta.

Kati Kunnaala, Kirsi Komulainen Märepalloineen, Anna-Liisa Remes ja Tarja Okkonen.

Kati Kunnaala, Kirsi Komulainen Märepalloineen, Anna-Liisa Remes ja Tarja Okkonen.

 

Anna-Liisa Remes.

Anna-Liisa Remes.

Illan aloitti Anna-Liisa Remes rempseillä runoillaan.

Kati Kunnaala.

Kati Kunnaala.

Kati Kunnaala luki runoja julkaisemastaan lastenkirjasta Täti Tattarin Taikakassi (2012), johon hän on tehnyt myös kuvat sekä vuonna 2015 julkaistusta Vavahtelee -runokokoelmastaan.

Tarja Okkonen.

Tarja Okkonen.

Illan juonsi Tarja Okkonen reippaaseen tyyliinsä. Hän esitti myös uusia runojaan.

Lea Nieminen.

Lea Nieminen.

Anna-Liisa Remes lukee runoja Lea Niemisen runokirjasta.

Anna-Liisa Remes lukee runoja Lea Niemisen runokirjasta.

Illan aikana palttalaiset esittivät myös runoja yleisössä istuneen Lea Niemisen uudesta runokokoelmasta Tulisi jo tässä elämässä (Mediapinta 2015).

Kirsi Komulainen kirjoittaa omistuskirjoitusta.

Kirsi Komulainen kirjoittaa omistuskirjoitusta.

Kirsi Komulainen julkaisi uunituoreen Märepallo -runoteoksensa (BoD 2015). Kirjaa voi tilata verkkokaupoista, esim. Adlibris: http://www.adlibris.com/fi/kirja/marepallo-9789523300248

Illan aikana kuultiin myös Anna-Liisa Remeksen ja Kirsi Komulaisen kirjoittamat tilausrunot sanapareista, joita heille oli aikaisemmin annettu.

Suuret kiitokset Holvi Bar&Cafen henkilökunnalle!

Kuvat: Jukka Hirvonen