Erkki Kupari on kirjoittanut vuorovaikutteisen lastenrunokirjan

Erkki Kuparin vuorovaikutteinen lastenrunokirja on ilmestynyt.
Erkki Kuparin lastenrunokirja Keinuuko kummitus? on kirjoitettu lasten ja aikuisten yhteisiin hetkiin. Kirja tarjoaa aiheita keskusteluun ja kokemusten jakamiseen.

Kirjoittajalla on pitkä kokemus vuorovaikutteisesta oppimisesta ja vertaiskeskusteluista. Lapsen kokemukset ja havainnot voivat olla aikuiselle silmiä avaavia ja opettavaisia. Lapsi näkee, kuulee ja ajattelee paljon sellaista, josta aikuisella ei ole hajuakaan. Lasta siis kannattaa kuunnella.

Kirjassa on valmiita apukysymyksiä. Niistä voi aloittaa ja jatkaa sitten keskustelun polkuja vapaasti eteenpäin. Seuraaville kerroille jää vielä paljon aiheita.

Erkki Kupari lukee runoja päiväkodeissa, kouluissa ja kirjastoissa. Hänet tavoittaa puh. 050 536 4318 ja sähköpostilla erkki.kupari@gmail.com. 

https://reunalla.fi/collections/uutuudet/products/runojuttuja-luettavaa-ja-juteltavaa-lapsen-kanssa

Lisätiedot: REUNA-kustantamo, Tarja Tornaeus, puh. 0500 610762, tarja.tornaeus@reunalla.fi

Kyösti Mäkinen on voittanut Lassi Kämäri -aforismipalkinnon

”Napamiehet, katsokaa napoja.”

Tämä Kyösti Mäkisen aforismi katsottiin parhaaksi aforismiksi Lassi Kämäri -kilpailussa 2019.
Paras aforismi palkittiin 10 eurolla ja kunniamaininnalla.

Perustelut:

Kyösti Mäkisen aforismi esittää huolensa siitä, että napamiesten eli niiden, joilla on eniten valtaa, pitäisi katsoa mitä pohjois- ja etelänavalla tapahtuu ja tehdä asialle jotakin. Sitä kautta aforismi laajenee esittämään yleisen huolensa ilmastonmuutoksesta. Suurvaltojen napamiehet eivät edes suostu allekirjoittamaan kansainvälisiä ilmastosopimuksia ja poliittiset puolueiden puheenjohtajat Suomessa puhuvat ”ilmastonmuutos vouhotuksesta” ja kannustavat kansalaisia jatkamaan suorinta tietä helvettiin. Ja samaan aikaan jäätiköt sulavat napamiesten viskilaseissa.

Näkeekö se, joka katsoo? Joskus näkee, joskus ei. Mutta sen tiedän että oman navan kaivelun ja tutkimisen sijaan meistä jokaisen pitää osallistua nyt talkoisiin, jotka voivat ehkä vielä pelastaa maailman, maapallon. Se on päälause, kaikki muu on sivulauseessa, täysin merkityksetöntä.

Lisää aforismikilpailusta ja Lassi Kämäri -palkinnosta oheisesta linkistä:

http://loistavapuhallus.blogspot.com/2019/04/?m=1

Tarja Okkonen on julkaissut pienoisromaanin KRUTS KRATS

Epäonnistunut kirjailija jakaa öisin lehteä ja suunnittelee murhia. Hän aikoo kirjoittaa dekkarin; saada näkyvyyttä kuin verensyöksy valkoisella sohvalla.

Kirjailija käyttää henkilöhahmojaan, luo uusia ja hylkää kylmästi vanhoja. Hahmot taas saattavat alkaa elää omaa elämäänsä vaatien oikeuksiaan.

Tarja Okkosen pienoisromaanissa kuljetaan kirjailijan ja hahmojen matkassa kohti syntyjä syviä.

KRUTS KRATS on kirjailija Tarja Okkosen kymmenes teos.

https://www.bod.fi/kirjakauppa/kruts-krats-tarja-okkonen-9789528008521

Eila Suominen tekee tuntematonta Suomen historiaa tutuksi.

Haminalainen Paltan jäsen Eila Suominen on julkaissut maaliskuun lopussa e-kirjan  ”Suuren Rantatien julma pikkuviha 1741-1743”, kustantajana Bod.

Teos on tietokirja lähdeviitteineen ja lähdeluetteloineen, pitkän työn tulos. Kirjassa tuodaan esille hattujen sodan kokemukset ja vaikutukset Suuren Rantatien alueella Säkkijärveltä Helsinkiin. Tiedot pohjautuvat aikalaisten päiväkirjoihin, esim. saksalaisen lääkäri Lerchen kirjoituksiin. Kirkonkirjoista selvisi myös asioita. Pikkuviha oli rankkaa aikaa Kaakkois-Suomessa.

Kirja löytyy monista e-kirjakaupoista: Bod, Google, Apple, Adlibris, Amazon, Kobo, Aldi Life, Amazon. Google-Playssä on melko laaja esittely.

Eila Suominen opiskeli sekä yleistä että Suomen ja Skandinavian historiaa Helsingin yliopistossa ja opetti historiaa etupäässä lukiossa 38 vuotta. Hän opiskeli luovaa kirjoittamista ja liittyi Paltan jäseneksi.

Eila Suominen tutustuu aiheeseensa kirjoittamalla aluksi fiktiivisiä tekstejä, jatkaa sitten aihepiirin tutkimista ja luo lopulta tietokirjan. Hän kirjoitti synnyinseutunsa historian, joka julkaistiin osana laajaa Okeroisten kyläkirjaa. Suuresta Rantatiestä ja pikkuvihasta hän teki ensin romaanin, jonka pani talteen pilvipalveluun, ja jatkoi aihepiirin tutkimista. Näin syntyi tietokirja Suuren Rantatien julma pikkuviha 1741–1743. Sen sisältö liittyy kirjoittajan kotiseudun historiaan.

 

Tuntematonta Suomen historiaa tutuksi.

Kaakkoisen Suomen rannikko tallautui joukkojen jalkoihin, kun Venäjän sotavoimat seurasivat Ruotsin perääntyvää armeijaa, joka antautui Helsingissä 1742.

Talonpoikien tuvat paloivat ja asukkaat pakenivat piilopirtteihinsä Kummikirkon kiville, Mettimajan harjulle, Rekniskorpeen tai paikkoihin, joilla ei ole enää nimeäkään. Hamina sytytettiin tuleen, ja Porvoossa kaikki ikkunat lyötiin säpäleiksi. Omat joukot korjasivat talonpoikien viljaa hevostensa syötäväksi. Kansa pelkäsi vihollisen etujoukkoja, husaareita, kasakoita ja kalmukkeja.

Venäjän armeijan saksalainen lääkäri Lerche, ruotsalainen pappi Tiburtius, tanskalaiset sotilastarkkailijat Hauch ja Diethardt kertovat päiväkirjoissaan kokemuksista Suurella Rantatiellä. Kirkonkirjojen haudattujen luettelot saavat tutkijan hätkähtämään. Hattujen sotaa ja pikkuvihaa on usein pidetty sivuseikkana Suomen historiassa, mutta joillain alueilla se oli kaikkein julmin viha. Pikkuviha on tässä kirjassa ulotettu vuoteen 1741, vaikka se yleensä ajoitetaan vuosiin 1742 ja 1743.