Mikko Haaksluodon Orikinellit kertoo kymmenen tarinaa hävinneestä maaseudusta

Kymmenen tarinaa pienestä Salokylästä, joka voisi olla mikä tahansa kylä Suomessa. Kymmenen tarinaa kyläläisistä, jotka ovat persoonia, orikinelleja, ja jotka ovat eläneet itsensä näköisen sekä itsensä oloisen elämän. Kymmenen tarinaa kadonneesta maasta, hävinneestä maaseudusta, menneistä maaseudun asukkaista sekä elämäntavasta, jota ei enää ole, jota ei enää koskaan tule.

Kirjailija Mikko Haaksluoto herättää sanoillaan eloon 1970- ja 1980-lukujen maaseudun ja nostaa esille ihmisyyden. Tarinat ovat kuin oikeasti elettyä elämää, henkilöt puhuvat ja toimivat kuten pienessä yhteisössä elävien tuleekin. Kymmenellä henkilökuvallaan Haaksluoto luo romaanin, joka herättää eloon jotain kadonnutta ja kaivattua.

Orikinellit on suurenmoinen ja syvän tragikoominen kunnianosoitus menneen ajan maaseudulle ja sen asukkaille.

Kirjan on kustantanut Kirjokansi.

ISBN: 978-952-7344-79-8
Nidottu, 172 sivua
KL: 84.2

Risto Talkan novellikokoelma on hykerryttävää luettavaa

Risto Talka on julkaissut esikoiskirjansa, novellikokoelman Kanavan pohjan tervaaja.  Lappeenrannan kirjoittajapiiri on saanut jo vuosia nauttia novelleista, joista tulee usein mieleen Decameronen Haukka-tarina, sama, josta kirjoittajapiirikin on lainannut nimensä. Tuota novelliahan pidetään yhtenä tyylilajin kantamuotona.

Kanavan pohjan tervaaja on kirja työn sankareista. Suurin osa kirjoituksista sijoittuu siirtotyömaille itärajan taakse. Miesten arkea kuvataan eleettömästi, mutta ymmärtäen ja myötätunnolla. Teksteistä näkee, että tekijä tuntee kuvattavansa ja olosuhteet, joissa he työskentelevät. Erityisen hyvin toimii henkilöiden välinen dialogi, joka vie tarinaa eteenpäin seikkailukertomuksen tavoin. Jännite säilyy koko kerronnan ajan ja lopussa on usein yllätys klassisen novellin kaavan tavoin. 

Henkilöhahmot on kuvattu tarkasti ja uskottavasti. Näkökulma on miehinen, mutta on työmailla naisillakin tärkeä rooli. Heihin suhtaudutaan kunnioittavasti heidän työtään arvostaen. Miesten ja naisten välisiä romanttisia suhteita on kuvattu melkein ujosti, vaikka porukka ronskia onkin.

Novellien tapa kuvata työmiehiä tuo mieleen Joni Skiftesvikin toteavan tyylin. Molempien novelleissa karun arjen kuvausta pehmennetään veijarihenkisyydellä ja totisella, mutta oivaltavalla huumorilla. Talkan tyylissä on myös huovismaista velmuilua ja tahatonta komiikkaa, joka tuon tuosta vetää lukijankin suun virneeseen.

Risto Talka on kirjoittanut koko ikänsä lehtiin ja julkaissut oman alansa ammattikirjallisuutta. Hän on työsuojeluviranomaisena tutustunut erilaisten työtehtävien nurjiinkin puoliin. Hän on ollut pitkään Kirjoittajayhdistys Paltan aktiivijäsen ja toiminut mm. johtokunnan varapuheenjohtajana. Hän oli myös ollut kirjoittajapiiri Haukan jäsen lähes sen perustamisesta lähtien.

Kirjan jännittävän kannen on tehnyt palttalaisten ikioma taiteilija Maire Pyykkö.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan novelleihin ja ottamaan selvää, miten kanavan pohjaa tervataan.

Kirjaa voi tilata tekijältä os, risto.anttijuhana@gmail.com, puh. 050 372 7721.

Tässä linkki kustantajan sivuille:

Mediapinta Oy – Kanavan pohjan tervaaja – Risto Talka

Sinikka Vuento

Pois pöytälaatikosta! Kirjoittajat ja Kimara kohtaavat

Tapahtuma-aika: Ma 26.9.2022 Klo 18:00 – 19:30
Tapahtumapaikka: Kotkan pääkirjasto
Tapahtuman katuosoite: Kirkkokatu 24, 48100 Kotka

Kirjoittajayhdistys Palttan alaryhmänä Kotkassa toimii kirjailija Irja Sinivaaran ohjauksessa VIRKE -ryhmä. Kirjoittajilla on vuosien myötä kertynyt pöytälaatikoihin runsaasti tekstejä – syntyi ajatus saattaa niitä muidenkin tarkasteltaviksi, nimen omaan kuultaviksi. Teatteriryhmä Kimaran ja Irja Sinivaaran vuosia jatkunut hedelmällinen yhteistyö saa jatkoa tässä projektissa, jossa VIRKE -ryhmäläisten valitsemat tekstit ”heräävät” kuunneltaviksi lukuesityksiksi. Kirjoittajille tarjoutuu mahdollisuus kokea, miltä oma teksti
kuulostaa ääneen luettuna ja millaisin keinoin tekstiä voidaan muuntaa kuunneltavammaksi. Kimaralaisille projekti tarjoaa mahdollisuutta kokeilla äänen vivahteita ja lukuteatterin keinoja. Arvokasta on myös tuoda kymenlaaksolaisia kirjoittajia ja heidän tekstejään esille. Voidaanpa tälläkin yhteistyöllä saada
laajemminkin näytetyksi, millainen kirjoittajien ”kultamaa” Kotka on!

POIS PÖYTÄLAATIKOSTA! -tilaisuudessa Kotkan pääkirjaston toisen kerroksen esiintymistilassa maanantaina 26.9.2022 klo 18.00 kuulemme tekstejä seuraavilta kirjoittajilta: Airi Halonen, Tarja Kemppi, Taina Kohopää, Marja Kurki, Päivikki Puonti, Tuula Ruonala, Leena-Riitta Salminen, Maritta Tinkanen, Riitta Waris ja Pentti Viljanen. Teatteriryhmä Kimarasta tekstien esittäjinä ovat Esko Junkkari, Leena-Kaisa
Kivioja, Iiro Lempinen ja Viola Toikka.

TERVETULOA!

Solmuja aukomassa Myllykosken maisemissa 10.-11.2022

Kirjoittaminen ei ole niin helppoa kuin äkkipäätään luulisi, sillä matkaan voi tulla solmu jos toinenkin. Niiden aukomista kannattaa harjoitella vertaistensa kanssa, kun aukojana on Irja Sinivaara. Irjan taidot kirjoittamisen ohjaajana on tunnettu ja tunnustettu. Muistiinpanoistani olen napannut seuraavan totuuden: Kirjoittaminen on täyttymättömien toiveitten laji.

Meitä toiveissamme turhautumattomia oli alun perin 12 innokasta, jotka olimme lähettäneet eritavoin solmiutuneita tekstejämme Irja Sinivaaralle jo etukäteen ja niiden purkaminen täytti lähestulkoon kaksi täyspitkää työpäivää. Ensin kuitenkin esittäydyimme ennalta annettujen ohjeitten mukaan oikeilla nimillämme, mutta kertomalla höysteeksi itsestämme kaksi tositarinaa ja niiden vastapainoksi yhden mehevän valheen. Näiden totuuksien ja valheitten kanssa elimme kurssimme loppuun, jolloin jokainen paljasti itsensä. Kurssilaiset raottivat joitain paljastuksia itsestään, kun esittelimme kotoa tuomamme kolme esinettä tai valokuvaa. Niissä ei enää valehdeltu, niiden kätkemät tarinat ja muistot olivat koskettavia.

Koska olimme hykerryttävässä Reuna-kirjakaupan ja ennen kaikkea kustantamon hoteissa ja saimme nauttia täysihoidosta sekä kirjakissan Napin viihdytyksestä, solmutkin alkoivat aueta melkein itsestään. Moni meistä sai vastauksia mieltään askaroittaneisiin kirjoituskupruihin. Puhuimme etäännyttämisestä, liian pitkistä tai liian lyhyistä lauseista, lauseenvastikkeista sekä aina niin hankalasta dialogista ja myös murteiden merkityksestä tekstimme autenttisuuden dokumenttina. Ja tietenkin myös monesta muusta asiasta niin luentotunneilla kuin päiväkahveillakin. Faktasta ja fiktiosta voi solmiutua joskus faktio.

Toki on myönnettävä, että koolla oli jo kokenutta porukkaa. Monet olivat käyneet erilaisia kirjoituskursseja ja tuttuja kasvoja muistui mieleen Paltan viime kevään Pulsan kurssiltakin. Ehkäpä innokkaimmat vielä suuntaavat kulkunsa Hiitolanjoen mystisiksi mainostettuihin maisemiin marraskuussa Anu Partasen pitämälle kurssille.

Olli Sarpo kertoo kurssilaisille Reunan kustannustoiminnasta. Oik. Kalevi Hako.

Hauskin ja odottamattomin kurssitehtävä paljastui suuressa kirjavarastossa, jossa on lattiasta melkein taivaaseen ulottuvaan kattoon asti, noin 40 000 kirjaa – runoista taiteeseen ja lastenkirjoihin, sodasta rauhaan ja rakkauteen ja kaikkea tietenkin vielä niiden välistä. Saimme jokainen etsiä kolme kirjaa, joiden ensimmäiset lauseet koukuttivat nappaamaan sen omaksemme. Kaikkihan me toki tiedämme ensimmäisen lauseen taianomaisen merkityksen, sillä sen mukana kirja nousee bestselleriksi tai vajoaa unohduksen suohon (hiukan liioitellen).Ryhmän valinnat olivat moninaiset, vaikka kaikki harmittelivat niukkaa aikataulua. Varastossa olisi viihdytty pidempäänkin.

Kurssilaiset Reunan kirjakaupan galleriassa, jossa nähtävillä Sanna-m
Marja Suojasen Myötätunnolla näyttely 9.10. asti. Kuva: Kirsi Komulainen

Ryhmän kokona 10-12 henkeä oli sopiva. Kaikki saivat äänensä kuuluville ja Irjalta riitti aikaa kaikkien kysymyksille. Osasimme keskittyä ja antaa tilaa toisillemme. Tästä kurssista jäi rauhallinen ja hyvä mieli, kun suuntasimme kotikonnuillemme, missä vielä on saatava valmiiksi viimeinen tehtävä.

Kiitokset Irjalle olivat lämpimät ja tulivat sydämistämme.

Soile Rinno

P.S.

Tapaamisiin Hiitolanjoella19.-20.11.2022.

Irja Sinivaara sai kurssilaisilta kiitokseksi Soile Rinnon kirjoittaman kirjan Afrikkalainen matkapuhelinjumala.

Alma Ärmänen edusti nuorempaa Paltan sukupolvea.

Irja Sinivaara.

Väsynyt kurssilainen.

Kirjakaupan Ilmapiirijohtaja Nappi.

Kuvat Kirsi Komulainen.

Alma Ärmänen, Riitta Komi ja Soile Rinno kahvilan pöydässä.

Kirja-arvostelu: Jukka Behm, Ja Jumala kulki yli maan

JA JUMALA KULKI YLI MAAN

Jukka Behmin (s. 1973) uusin romaani Ja Jumala kulki yli maan (Docendo 2022) on mielenkiintoinen lukukokemus. Kirjassaan uudistumiskykyinen kouvolalainen kirjailija on päästänyt mielikuvituksensa valloilleen, ja lopputulos poikkeaa ilmeisesti melko paljon hänen aikaisemmasta tuotannostaan.

Romaanin nimi on juhlavan uskonnollinen. Teoksen runkona toimiikin Toisessa Mooseksen kirjassa kuvatut Jumalan langettamat vitsaukset Egyptin kansalle ennen Israelin lasten vapautumista orjuuden ikeestä. Kyseessä on nykyaikaan ja toisenlaiseen ympäristöön vapaasti soviteltu Exodus-kertomus.

Romaanin tapahtumapaikkana on kuvitteellinen Jaakonkylän kaupunki, joka muuttuu yhtäkkiä koko maailman mielenkiinnon kohteeksi, kun kaupungin läpi virtaavan joen vesi muuttuu vereksi. Kirjailijalla on tainnut olla pilkettä silmäkulmassa, sillä muutoin niin lennokkaasti kirjoitetun romaanin päähenkilö on nimeltään tylsästi Jaakko Jaakkola, joka työskentelee toimittajana yhtä tylsän tuntuisissa Jokilaakson Uutisissa. Kirjassa on monta tarinaa päällekkäin; yksi niistä on toimittaja Jaakkolan työstämä romaanikäsikirjoitus kotikaupunkinsa kovista koettelemuksista.

Monet muutkin Jaakonkylän asukkaat pääsevät esiintymään romaanissa ikään kuin omalla äänellään. Pastori Micky Hurmevaaralla on kaupungissa oma seurakuntansa, Pyhä Lasaruksen Ylösnousemuksen Kirkko, jolla on käytössään Lasarus-Keskukseksi ristitty temppeli. Kirjailija kuvailee lempeällä ironialla ja toisinaan terävällä sarkasmillakin äärikarismaattisen sananjulistajan ja hänen fanaattisten seuraajiensa puheita ja edesottamuksia.

Kiinnostavia hahmoja ovat myös Jokilaakson Uutisia omatekoisilla runoillaan ahdisteleva pöytälaatikkokirjailija Salzabar Mokka, lukihäiriöinen huonoa suomea kirjoittava somevaikuttaja Nelli Juvonen sekä totinen ja kuivakiskoinen ylikonstaapeli Aarne Haukka. Lyhyilläkin kuvauksilla kirjailija on onnistunut luomaan heistä eläviä ja muista erottuvia persoonia.

Romaanin tyyli ja näkökulmat vaihtuvat koko ajan. Mukaan mahtuu mm. tiukkaa poliisikuulustelua, koomista rakkauskertomusta ja virallisen näköisiä loppuliitteitäkin. Monet kohdat voi varmaan tulkita mustaksi huumoriksi ja parodiaksi nykyajan uutisoinnista.

Kenties kirjailijan pohjimmaisena tarkoituksena on ollutkin heitellä osuvia piikkejä median ja netin keskustelupalstojen suuntaan romaaninsa takaa? Pääministerin tyhjänpäiväisiin seurapiirijuttuihin ja hatusta heitettyihin lausuntoihin viitataan romaanissa tuon tuostakin. Rivien välistä voi myös lukea kriittisiä kannanottoja koronapandemiasta seuranneeseen ylireagointiin.

Suora lainaus kuvannee parhaiten kirjan ydinsanomaa: ”… mutta toisaalta elimme suvaitsevaista aikaa, jossa kukin sai julistautua kirjailijaksi, taiteilijaksi, terapeutiksi, elämänhallinnan ohjaajaksi tai sisustussuunnittelijaksi, jos koki sydämessään olevansa sellainen.” Ja Jumala kulki yli maan on kokeellinen ja hieman vaikea teos, mutta jos sen malttaa lukea ajan kanssa, sen voi ymmärtää syvemmällä tasolla.

Mikko Haaksluoto,

Kotka

Katso myös traileri kirjasta: https://www.youtube.com/watch?v=bfwTBeOURWU