Kari Välimäeltä on ilmestynyt uusi kirja

Kari Välimäeltä on ilmestynyt uusi kirja Naavakuusikon tarinoita: isopeikko kertoo ikimetsän asukkaista. Kirjan lempeät tarinat avaavat ajattelua ja ihmettelyä. Ikärajattomina ne sopivat kaikille, erityisen hyviä ne ovat lastenlapsille ääneen luettuina.

Kirjan saa painettuna Suomalaisesta kirjakaupasta ja Ellibsiltä e-kirjana.

Suomalainen: https://www.suomalainen.com/products/naavakuusikon-tarinoita

Ellibs: https://www.ellibs.com/fi/book/9789528038382/naavakuusikon-tarinoita-isopeikko-kertoo-ikimetsan-asukkaista

2000 – LUUMÄEN KURSIIVI – 2020

Paltta onnittelee tammikuussa 20 vuotta täyttänyttä Kursiivia!

Galina Punkkisen onnittelukirjoitus:

MITEN ”KURSIIVI” SYNTYI?

Tammikuu 2000

Päivä on kylmä ja valoisa, kuten aina kunnon pakkaspäivänä. Pakkanen koskettaa poskiani ja sormenpäitäni. Se piristää ja muistuttaa minua siitä, että elän ja olen terve. En muista nyt tarkasti päivämäärää. Onko tärkeää? Kyllä, minulle on.

Muistan vain, että se oli minulle ainutlaatuinen tapahtuma, kun päätin liittyä suomalaisten seuraan…

Jännittävää on. Kun olin yhtenä päivänä Paavo ja Marja Naumasen kaupassa, keskustelin siellä Eila Hurskaisen kanssa, joka kertoi, että Luumäellä, Taavetissa, perustetaan Kirjoittajapiiri. Ja nimenomaan hän sanoi, että minunkin pitää tulla.

– Mutta riittääkö suomen kielen taitoni? Minä olen asunut Suomessa vain 12 vuotta.
– Kyllä, pärjäät, Galina, miksi et?

Ja tämän keskustelun jälkeen tein päätöksen mennä Kirjoittajapiirin ensimmäiselle tapaamiselle.

Muistan, että se oli Osuuspankin kodikkaassa huoneessa toisessa kerroksessa. Kuten aina, kun ihmiset tapaavat toisensa ensimmäisen kerran, on tapana ensin esittäytyä, siis tutustua. Mutta näin kävi, lienee ennen kuin tuli vuoroni kertoa itsestäni, joku ehti puheessaan ryssitellä venäläisiä… Silloin en ollut vielä niin immuuni ryssittelyjä vastaan, kuten nyt 32 vuoden asumisen jälkeen. Ja heikkouteni seurauksena annoin kyyneleiden virrata kasvojani pitkin…

Se on siis kirkkain muisto ensimmäisestä ”KURSIIVIN” kokoontumisesta. Silloinen ajatus lähteä tapahtumasta pois olisi anteeksiantamatonta nykypäiväni näkökulmasta. Kirjoittajapiirin perustajan Anja Romun käytös ja Eila Hurskaisen läsnäolo auttoivat minua kestämään epäoikeudenmukaisuutta.

ANJA ROMU

Anja ”synnytti” meidän ryhmän melkein 20 vuotta sitten.
Meillä, hyvin erilaisilla naisilla oli yksi yhteinen piirre – halu kirjoittaa – ja me tulimme Anjan kutsusta. Se riitti samasta asiasta kiinnostuneille. Mielestäni Anja Romu on poikkeuksellinen suomalainen. Joskus Luumäen Lehden haastattelussa hän sanoi olevansa METSÄN SIELU… Anja itse totta kai osaa parhaiten kertoa omasta sielustaan, mutta hänen sydämestään puhun minä. ANJAN SYDÄN ON PUHDASTA KULTAA.

Hän on jo 20 vuoden ajan ollut Kursiivimme heikomman jäsenen tuki ja käytännössä auttaja. Hän suhtautuu meihin kuin olisi jokaiselle sukua…Välillä hän oli jonkun asemesta tekstin lukijana, välillä jonkun kuskina, välillä henkisenä tukena kirjeen muodossa tai visiitillä, välillä polttopuiden tuojana, joskus oven ketjun purkajanakin… Ja sellaiseen kykenee ja pystyy melkein vain meidän Anja Romu.

Sellaiset ihmiset kuin Luumäen Kursiivin perustaja Anja Romu kuuluvat joka maassa ”AARREPANKKIIN”…

Kun kesällä Anja sai tiedon minun vyöruusustani, hän löysi minulle tiedon tästä sairaudesta, lääkitysmenetelmistä ja lähetti sähköpostia. Pohdin, että olisinko minä tehnyt kuten Anja, auttaakseni tuttavaani. Uskallan sanoa, että vain maahanmuuttaja kuten minä, parhaiten tajuaa toisen sydämen hyvyyden. Kun joku Luumäen viranomainen ei auttanut minua, löysin vastauksen kylän suomalaiselta – siltä, jolta uskalsin kysyä.

Esimerkiksi en unohda koskaan, kun joskus meidän kunnanjohtajamme Anne Ukkonen pelasti minut, kun eräs virkailija loukkasi minua ja toimi röyhkeästi… Annen salamannopea ja tehokas apu hämmästytti minua. Ja nimenomaan kunnanjohtaja antoi minulle luvan pitää venäjän kielen tunnit Taavetti-hallissa. Silloin en uskaltanut vielä kertoa hänelle syytä, miksi en voinut pitää tunteja kaksien suljettujen ovien takana koulussa…

Usein viranomainen pitää oikeana toisen virkailijan jopa väärää päätöstä ja tekoa. Puhun vain oman perheeni asioiden hoitamisen pohjalta.

Kun mietin, että jos yöllä tapahtuisi jotakin kauheaa, kenelle uskallan soittaa ja pyytää apua. Viranomaiselle? Tuskin. Kokemus näytti, että se joissakin asioissa olisi vain ajan hukkaa… Ei viranomaiselle, vaan Anjalle olisin uskaltanut soittaa… Siinä on mielestäni aidon hyvyyden kriteeri. Muut kunnioitetut Kursiivin jäsenet tajuavat mitä tarkoitan ja antavat minulle anteeksi minun puheeni Kursiivin perustajasta Anja Romusta.

Siis, ilmaisen kiitokseni jokaiselle meidän kirjoittajapiirin jäsenelle näistä 20 vuodesta. Erityisen kiitoksen esitän kaikille ryhmämme jäsenille, että he (ja viime kerran melkein kaikki) toivat minulle tänä vuonna kopion heidän kirjoitetusta tekstistään. Miksi? Näin minun on paljon helpompi kuunnella tapaamisen aikana luettuja tekstejä.

MIKÄ ON HYVÄÄ TAPAAMISISSA?

Ehkä minun ”hyvä” on aivan erilainen kuin muiden.

Minulle suomen kielen lisäopiskelu oli alussa ensimmäisellä sijalla. Siis, hyvä oli ja on, että voin kuunnella suomea ja aina oppia jotakin uutta, edes yhden sanan. On mielenkiintoista myös vaihtaa mielipiteitä. Maahanmuuttajalla, kuten minulla, tämä mahdollisuus on rajoitettu…

On hyvä joskus kuulla rohkaisevaa palautetta. Hyvä palaute merkitsee aina paljon. Se on kuin siipieni vahvistamista. Jos vielä ottaa huomioon, etten kirjoita äidinkielelläni.

Ja loppujen lopuksi oli aina ilo nähdä vanhoja tuttavia, joiden seurassa on eletty monia kaksituntisia tapaamisia kerran kuukaudessa.

Tämän kaiken lisäksi minä vietin Kursiivilaisten seurassa kaksi elämäni merkkipäivää: syntymäpäivääni ja ”SILTA SIPERIASTA SUOMEEN” -trilogiani julkaisun. Viimeinen juhlatapaaminen oli tänä vuonna 2019.

MITÄ OLEN ”KURSIIVIN ” KOULUTIELLÄ OPPINUT:

1. Kirjoittajalla on ajatus.
2. Jokainen kirjoittaja on laulun arvoinen.
3. Toinen ei koskaan ole huonompi kuin minä, hänellä on oma ainutlaatuinen ääni.
4. Minäkään en ole huonompi kuin he, vaan minä kirjoitan minulle vieraalla suomen kielellä,
he kaikki kirjoittavat äidinkielellään.
5. Kavereita he ovat, joku heistä on melkein ystävä …
6. Me olemme hyvin erilaisia. Ja se onkin ihana asia.
7. Kaikki ”kursiivilaiset” osaavat kirjoittaa hyvin. Jokaisella heistä on oma kieli, eri aihe, eri sävel, eri sanasto…

MUOTOKUVIEN VIIVAT

Anja Romu: Kursiivimme sydän ja sielu. Auttaa, ilahduttaa, tukee. Kirjoittaa runoja ja proosaa.

Anneli Hyyrynen: Viisauden HAMMAS. Huumoria täynnä. Aina hyvätuulinen. Sodan ja rauhan tapahtumista kertoja. Muistissani on yksi hänen arvokas avun eleensä minulle… Kiitos.

Eija Mättö: Eija on hyvin lämmin ja auttavainen nainen. Osaa kuunnella, kirjoittaa elävästi ja auttaa.

Tuula Uro: Käsityö ja kirjoittaminen elävät hyvässä sovussa. Hän ilmaisee ajatuksia kuin japanilaisissa runoissa.
Liisa Pukki: Yhteiskunnan probleemat ovat hänen lempiaiheensa. Myötätuntoinen.

Riitta Pukki: Oman suvun, läheisten ”kuvaaja”. Lämmin ihminen.

Tarja Pesonen: Lämmin, avulias, tunteellinen ihminen. Kuvailee kauhun ja ilon tapahtumia.

Pirjo Wengler: Hän osallistuu tapaamisiin Ben-koiran ja tulkin kanssa. Pitää keskusteluista, ruisriisipiirakoista. Kirjoittaa tarkasti, yksityiskohtaisesti.

Erkki Santapukki: Ystävällinen, huomaavainen ihminen. Rakastaa paljon läheisiä, ystäviä ja koiria. Viihtyy meidän naisten seurassa.

Minä. Galina Punkkinen: Siperian Tomskista kotoisin. Sieluni on siperialainen. Kirjoitan proosaa ja runoja. Eniten tykkään ensin yrittää avata ja sitten kuvailla jonkun sielua…

ME MUISTAMME JA KIITÄMME IKUISUUTEEN LÄHTENEITÄ

He ovat: Eila Hurskainen, Hilkka Mattila, Anne Epilä, Irma Notkonen (tänään, 29.11. sain Anjalta viestin Irman lähdöstä). Me emme unohda heitä koskaan. He ovat meissä.

RISUT (2000 -2020)

– Luulisin, että kursiivilaiset voisivat ”ryssä”-sanan asemesta käyttää synonyymiä ”venäläinen”. Nyt kuulin (24.11.2019) ”vihollinen”-sanan. En muista, milloin venäläinen olisi saksalaista sanonut ”fasistiksi”. Mutta sitäkin olen jonkin verran oppinut sietämään.
– Olkoon muut risut paljastamatta. Koska sittenkin hyvää, positiivista, iloista, rikastuttavaa oli todella paljon.

Kursiivin Kouluntien 20. vuosipäivänä haluaisin sanoa kaikille ”SPASIBO BOLSHOJE”, siis teidän äidinkielellä ”SUURKIITOS”.

JOKAINEN TEISTÄ ON EI VAIN LAULUN VAAN OODIN ARVOINEN.

OLKAA TERVEITÄ!

PS. ”Sana on tärkeä, mutta teko on tärkeämpi!” (minä)

Teidän
Siperian Tomskista kotoisin oleva Galina
Taavetista tammikuussa 2020

 

Anja Romun palaute (kolmella kielellä):

HEI Galina!
Kiitos, kiitos, kiitos, hieno kirjoitus.

Ennenkaikkea se on osoitus sinun rohkeudesta, sitkeydestä ja sielunpalosta, unelmista, jotka voivat toteutua, kun oikein jaksaa uskoa, jaksaa sinnikkäästi tehdä töitä ja elää. Siis se kaikki, mitä olet saanut aikaan kirjoittamisen saralla. Meille muille hyvä esimerkki, miten suurten vaikeuksienkin keskellä voi toteuttaa omia haaveita. Suurteko, kun ajattelee että suomenkieli ei ole sinun alkuperäinen kieli..

Ilman sinua ei olisi Kursiivia.

Perustamispäivä oli sunnuntai  30.1.2000

Hyvää Juhlapäivää siis Sinulle. Liehukoon unelmiesi lippu korkealla tänään ja kaikkina tulevina päivinä.

Anja

Привет Галина!

Спасибо, спасибо, спасибо, замечательная статья.

Прежде всего, это свидетельство твоей смелости, настойчивости и горения души, мечтаний, которые могут осуществиться, если по-настоящему продолжать верить и продолжать настойчиво работать и жить. И всего этого ты достигла на писательской ниве. Нам другим хороший пример того, как при наличии больших трудностей, можно осуществить свои мечты. Большое дело, если подумать, что финский язык не твой родной язык…

Без тебя не было бы Курсива.

День основания 30.1.2000

Желаю тебе хорошего ПРАЗДНИЧНОГО дня.

Пусть флаг твоих мечтаний развевается высоко, как сегодня, так и во все будущие дни.

Аня Рому

30.01.2020 Тааветти Финляндия

Dear Galina!

Many thanks, this is a great article.

First of all, it is a testimony of your courage, persistence and the fire of your soul, the dreams that can come true if you truly believe in them, continue to work hard and to live your life. And you’ve achieved all this in the field of writing. You are a good example for others, that despite of great difficulties, you could realize your dreams. It’s really a big deal, especially if we know that Finnish isn’t your native language…

Without you, there wouldn’t be Cursive.
Founded on 30.1.2000

I wish you a good and festive day.
Let’s the flag of your dreams flying high, both today and in all future days.

Anya Romu

30.01.2020 Taavetti Finland

Tarja Okkosen uuden runokirjan julkkarit Klaukkalassa

Tarja Okkosen runokirjan Äiti kuoli marraskuussa
julkistamistilaisuus on Klaukkalan kirjastossa
torstaina 13.2.2020 klo 18.

Runoillassa esiintyvät Tarjan lisäksi
Kirsi Komulainen Kouvolasta,
Päivi Sihvola Hyvinkäältä ja
Jorma Hyvönen Helsingistä.

Tervetuloa!

Runokokoelma, Äiti kuoli marraskuussa, on kirjailija Tarja Okkosen 11. teos.

VANHAT ÄIDIT KUOLEVAT

Vanhat äidit kuolevat,
näyttävät esimerkkiä
kuolemisesta.

Vanhat äidit kuolevat,
se on luonnollista
kuin syksyn tulo,
maatuvat lehdet.

Vanhat äidit lähtevät
kuin muuttolinnut
palaamatta enää,

jättävät jälkeensä
eletyn kudelman,
siipien suojan,
marrassuudelman.