Julkaisut 2013 ja 2014

VUODEN 2014 JOULUKALENTERI

1. luukku: Hoosianna

Olin sopinut lasteni kanssa, että menisimme yhdessä adventtina kirkkoon. Aamulla pienemmät olivatkin lähtövalmiina, lukiolainen sen sijaan oli jäänyt riennoista kaverinsa luokse yöksi. Soitin närkästyneenä, kännykkään vastasi uninen ääni:

– Tuun suoraan kirkkoon.

– Ok, perhe on parvella.

Jumalanpalvelus alkoi. Milloin se tulee, veljet kyselivät. Niinpä… Haukankatseeni sumeni, kun vastapäiselle parvelle ilmestyi vastaheränneen näköinen kaveri. Perhe oli koolla, vaikkakin eri puolilla kirkkoa.

Tarja Okkonen

2. luukku: Kaamoskonsertto

Marraskuun

sateenkaari

ihmiset varjon alla (varpaankärjet kastuvat)

eivät huomaa katsoa.

Chopinin satakielet ja ruusuntuoksu

hengitän keveää

joulukuun runoa

pimeässä varjot katoavat.

Kati Kunnaala

3. luukku: Kylmää valoa

Kylmää valoa viivana.

Ensimmäinen rapakko jäässä.

Napitan takkini, etsin taskusta

kesältä jäänyttä lämpöä.

Liisa Lousa

 4. luukku

Huomio!

On taas se aika vuodesta, jolloin pikkujoululaiset ilmestyvät katukuvaan.

He liikkuvat pimeällä ja ryhmissä, erityisesti ravintoloiden, nakkikioskien ja taksitolppien läheisyydessä.

Pikkujoululaiset eivät tunne liikennesääntöjä ja ovat arvaamattomia.

He voivat kaatuilla tai syöksähtää yllättäen ajotielle.

Pikkujoululaiset ovat kovaäänisiä. He saattavat huutaa, laulaa tai itkeä.

He eivät kuitenkaan ole vaarallisia. Ilmeisesti he ovat iloisia.

Pidetään yhdessä pikkujoululaisista huolta.

Pilvi Valtonen

5. luukku

Tuli tummansininen ilta,
kaksi kirjaa vähän yli puolenvälin,
kynttilä pöydällä,
viiniä vielä laseissa.

Ei puhuta nyt paljon.
Vain muutama kesken jäänyt lause,
pari muistoa,
yksi toive huomiselle.

Ei liikaa.

Jos tässä voisi pysyä, pysyisin.

Lege Pajari-Kosonen

6. luukku: ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ

Yleviä puheita,

komeita arvomerkkirivistöjä,

torvisoittoa

tänä juhlapäivänä

joulukuun kuudentena.

Pienen kynttilän liekit

saavat sotamies-isäni

nimen elämään

mustassa graniitissa.

Fanfaarien kuulumattomissa.

Anja Hytti-Oikkonen

 

7. luukku: JOULUTÄTI

Joulut olivat tädin rakkain lapsuusmuisto. Joka vuosi hän eli ne

uudelleen. Jo syyskuussa hän alkoi puhua juhlan valmistelusta.

– Älä vielä puhu joulusta, nythän on vielä kesäistä.

– Mutta jouluhan on ihan kohta. Seuraavan kuukauden viimeinen

päivä on rinnakkain ensimmäisen päivän kanssa sitä kuuta,

jolloin joulukadut avataan.

Kalevi Hako

8. luukku

Neljävuotias lapsenlapseni halusi tehdä joulukortin. Askartelimme kuivatuista kukista ja ruskalehdistä.

”Mamma, tässä on joulupukki lomalla. Se nukkuu suihkulähteen reunalla kukkapenkissä. Sillä on paljon ystäviä. Dinosaurus-Rex ja muita lihansyöjiä, kasviksien syöjiä myös, isoja ja pieniä.”

Liimasimme lehdet ja tyttönen piirsi joulupukin kukkien lomaan pitkällensä. Punainen nuttu, keltaiset housut ja ruskeat saappaat…

”Mie tein lakin, sie saat tehä parran. Tässä lentää perhonen, se surullinen vaipoistaan.”

Tarja Tuulikki Iivonen

9. luukku

Joulu on tunnelma.

Joulu on runo.

Joulu kuin ystävyys –

lujaksi puno.

Jouluna muori puuroa

antaa, lahjojen päälle

kultaista lankaa.

Tontut vahtivat nurkissa,

ei kääröjä vielä aukaista.

Päivi Lappalainen

10. luukku

Pidän joulusta ja lumen narskeesta jalkojeni alla.

Pidän iloisista ystävistäni, jotka saavat minut nauramaan ja pakkasesta, joka tuo henkeni esille.

Pidän työstäni, joka tuo iloa muille ja pomostani, joka on varmasti maailman pidetyin mies.

Joulu on vain kerran vuodessa, mutta sen vuoksi jaksan koko vuoden.

Tunnen olevani täysi tonttu!

Janne Kauppi

 11. luukku

Joulu oli tulossa, ensimmäinen jonka muistan. Tätini puuhaili paistosten kanssa, äiti oli navetalla ja sisareni nukkumassa. Eteisestä kuului kolinaa. Ovea kopautettiin. Se raottui. Tulijalla oli nilkkoihin ulottuva turkki, päässä koivistolainen ja kasvoilla naamari, jossa isot silmänreiät, niiden alapuolella pyöreä purkki. Se kysyi: ”Onko täällä kilttejä tyttöjä?” Tätini nosti hehkuvan ranstakan ja huusi: ”Ulos lapsia pelottelemasta.” Tulija veti naamarin kasvoilta. Sieltä paljastui naapurin Osmo.

Risto Talka

12. luukku

Joulu on

jo ovella

ja kuten aina ennenkin,

se on myös ovela.

Se saa minut

tahdonvastaiseen hössötykseen

ja ihmetykseen ”miksi? ”

Se saa kaipaamaan rauhaa, yksinkertaista,

tyyntä hiljaisuutta, jossa

riittää olemassaolon

vapaus.

Vapaus olla vaillinainen,

rakkaudellinen,

armollinen.

Anna-Liisa Remes

13. luukku

Mitä on joulu? Joulu on matkalla oloa. Matkalla oloa minuuteen, matkalla oloa onneen.
Tämän vuoden matka on tuntunut helpommalta ja täydemmältä, kuin viime vuoden räpiköinti ja tarpominen. Saa nähdä, kuinka on ensi vuonna. Varusteet ovat ainakin parhaimmasta päästä: usko, toivo, ja rakkaus. Ja suurin niistä on rakkaus.
Henna Laitinen

14. luukku: Keskeytys

Olen juuri siinä kohdassa, kun melkein itkettää.
Näen isän vanhan takin riippumassa ulkovaraston naulakossa.
                      Ymmärrät tämän.

Ei isä ole siellä, missä hiutaleet sulautuvat hautalyhtyjen muovireunuksiin.
Olet miettinyt samoja asioita.

Istun kuin kirkossa.

Ovi aukeaa. Tehokas ja käytännöllinen ihminen, jonka katse porautuu
kahvinkeittimen lasikannun pohjaan. Se on yllättävän leveä; vielä siellä on,

vaikka ensin näyttää, ettei paljoa olisi.

Minulta jää kertomatta, että isä oli aina iso karhu. Miä olin se pieni.

Katri Niinimäki

15. luukku: Pukki ja kontti

Pukki kaalimaan vartijana. Syntipukki, kantelupukki, sahapukki. Puhu pukille! Takki on pukkimokkaa. Ajuri istahti kuskipukille. Terve kuin pukki.

Katin kontit! Konttiliikenne on hiljentynyt. Hän juoksi minkä konteista lähti. Remontin aikana tavarat ovat pihalla kontissa. Muuttokontti, konttialus. Tuoli mahtui auton peräkonttiin. SPR:n kierrätystavarataloketju on nimeltään Kontti.

Mutta joulun aikaan pukki on joulupukki ja kontti on pukinkontti, lahjakontti.

Leena Aro

16. luukku: Pikkujoulua

”Pappa tykkää, kun tulit”, mummi sanoo.

Nyökkään. Pappa nukkuu rohisten. Vuodeosasto haisee.

Mummi teippaa pahvitontun seinään ja vääntää Sylvian joululauluun volyymia. Hän vilkaisee huonekavereita. Nappaa sitten ikkunalta muovirasian.

”Tortut on eilisiä ja piparit kaupan. Kun ei tässä oikein.”

Tartun käsidesiltä lemahtavilla sormilla joulutortun sakaraan. Mummi kyselee joulusuunnitelmia ja lahjatoiveita.

”Menen iskälle”, sanon nahkealla taikinaäänellä ja hörppään termarin korkista glögiä.

Maarit Kivimäki

17. luukku: Silikonisauma

Remonttimies viimeistelee kaakeleiden ja kaappien välistä silikonisaumaa. Sen jälkeen kaikki on viimeinkin valmista. He pääsevät jouluksi uuteen kotiin, uutuutta hohtavaan keittiöön ja isoon olohuoneeseen. Voivat sytyttää takan, laittaa kynttilöitä takan reunustalle ja viedä terassille isoja ulkolyhtyjä. Joulunpunaiset verhot odottavat jo ripustamista. Enää ei puutu kuin lumi. Puhdas, pehmeä ensilumi, joka puuteroi pimeyden hohtavaksi valkeudeksi. Joulu voi tulla.

Ritva Kattelus

18. luukku

Ol kuuskytluvun loppupuolen joulu tulleillaa. Mie potkin kovvaa vauhtii rautakauppaa ko olin pillastunt velmiehee joka laiskottel ja pinnas joulusiivouksist. Huijjautin puukengän sitä mokomaa koht ja sehä sattukii särkemää ikkunan. Isä käski miut het hakemaa uuvet ruuvut särkyneihen tilale ja maksamaa ne omist juurikkaaharvennuksen tienesteist. Pakkast ol yl kakskymmentä jote jommose holotnaha meil ois olt.

Kerekesin onneks iha aikanaa, sain lasit ja eiko kottii kiireelä. Isä laitto lasit paikallee eikä assiist ennää virkettu mittää.

Sari Roiha-Turkia

19. luukku: Kulkuset, kulkuset

Puhelinpylväät juoksevat ohi. Hevosen harja hulmuaa, häntä nousee päästääkseen ulos lämpimiä kakkaroita. Isä juoksuttaa hevosta, on jo kiire kansakoulun joulukuuselle. Lapset istuvat vällyjen alla reessä, kohta nähtäisiin enkeleitä ja tonttuja. Joulupukilta saataisiin pussi, jossa oli omena, pipari ja kiiltokuva. Joulukortti, jossa lukee nimi ja ”käteen”. Koulun pihalla on monta hevosta rekineen ja opettajan kuplavolkkari. Juhlasalissa opettaja tapailee harmoonilla enkelitaivasta.

Kirsi Komulainen

20. luukku: Joulukuusi

Ovikello soi. Siellä oli joulukuusi täysissä koristeissa ja se pyysi päästä sisälle. Sanoin, etten vietä
joulua enkä usko lahjoihin. Se halusi silti tulla, sanoi seisovansa hiljaa nurkassa. Lupasin.

Totuin pian kuusen läsnäoloon ja öisiin kolisteluihin, kun se kävi keittiössä juomassa.

Aattona kuusen alla oli lahjapaketteja. Kysyin, ja kuusi tunnusti niiden päässeen siltä, sanoi pidätelleensä kuukauden. Sitä nolotti ja se taitteli havujaan luudaksi. Sanoin, että antaa olla. Voihan sitä jouluna.

Kari Välimäki

21. luukku

Kello jo kuusi lyö.

Tytöt nouskaa, äiti hellästi herättää.

Valmiiksi taikinan, sydämet, voisulan jo tehnyt.

Tytöt silmiään hieroo: Katso, kynttilä hangessa tuikkii!

Kahvi tuoksuu. Tuli uunissa ritisee.

Joko aloitetaan?

Äidin pulikka kolisee ja pyörii.

Kuoret eteen lennättää. Tytöt yhdistelee.

Syö puuroa, sisko kuiskaa.

Isä paistaa.

Ensimmäinen pelti uunista. Maistetaan.

Nam! Sormien välistä sula voi valuu.

Tehdään lisää!

Aamu valkenee, vasut täynnä peruna- ja riisipiirakoita.

Tervetuloa joulu!

Riitta Takkunen

22. luukku: Pukinparta

Joulupukki istui kaikessa komeudessaan nojatuolissa esittäen asiaankuuluvia kysymyksiä kiltteydestä ja odottaen laulua ja piparkakkuja. Kaksi koiraammekin istuivat pukin vieressä odottaen omia pikkupakettejaan. Aattoillan jännitys muuttui raikuvaan nauruun, kun toinen koiristamme yhtäkkiä hyppäsi pukin syliin. Se nappasi pukin hopeisen ja kiharaisen parran suuhunsa ja nykäisi. Kuminauhat antoivat periksi, ja koira lähti riemuissaan juoksemaan ympäri tupaa karvainen saalis suussaan.

Marjo Tyster

 23. luukku

Istun lumilinnassa sylissä lumesta tehty Jeesus-lapsi.

Tätä hetkeä muistan nyt, kun olen jo harmaahapsi.

Äiti iltalypsylle mennessään linnaan kynttilänpätkän antoi.

Jostakin pihanlaidalta vielä kuusenhavuja kantoi.

Havun ja lumen tuoksu, valona kynttilänliekki,

polvilla Kristus-lapsi jäinen.

Jäi sydämeen muisto Joulun sanomasta iäinen.

Terttu Ravi

24. luukku: Joulusaunas

Mie loikoile

jalat seinämil

rentouvu lautehil

unohuta joka solu

olemise olemattomuutee

sit kynttilä hämys vastal ropsuttele pintaa

viimei jouhiharjal perusteellisest

herättele pintaveret

vettä valuta valtoimennaa

lopuks pellavaisel

pisarat pyyhkäse

tuo kaike koettuai

laskeuvu loikomaa

vuoteellei

enkä liikahuta

vähhää aikaa silmääkää

ja muut en ennää kaipais

ku kunno hierontaa

loppupehmittelyks

ja nii mie oisi ehta jouluilla viettoo.

Anneli Pylkkönen


Vuoden 2014 kirjallista satoa

  • Ilona Kuokkanen: Irma ja Toivo, Sodan kirjeet 1939 –1944  Irma_Toivo_kansi

”Irma ja Toivo Herralan sodanaikaisen kirjeenvaihdon kokoelma on muhkea teos. Se on karhulalaisen nuorenparin sukujen historiaa, Kotkan seudun sota-ajan kuvausta ja koko maamme talvi- ja jatkosodan kronologiaa. Pitkät sairaalajaksot valottavat myös monen sotasairaalan tasoa ja hoitometodeja…” Salli Huotilainen Kymen sanomat 10.12.2013.

Yli 700 kirjeen lisäksi kirja sisältää toimittajan laatimia sodan tapahtumiin ja kodin elämään liittyviä taustatietoja ja kuvia. Kirjan taittaja Vinkeä Design Oy – Petri Hurme on piirtänyt kartat. Kirjan on toimittanut Irman ja Toivon tytär Ilona Kuokkanen. Kirjassa on 781 sivua.

Kirjaa voi ostaa netti- ja kirjakaupoista sekä kirjan toimittajalta: ilona.kuokkanen@pp.inet.fi

  •  Sirkka Laine: Lasihelmet – ja muita väärennöksiä (Robustos)

    Lasihelmet_kansi

    Kansi: Johanna Lumme

Lasihelmet on romaani sotavammaisen isän tyttärestä ja hänen serkustaan aikana, jolloin asioista ei puhuttu ja vaikeneminenkin oli vääristelyä. Arkista sotaa käydään vieläkin monella rintamalla, mutta uusi aikakausi väijyy edessä.

Valtion kirjallisuuspalkinnon 1982 saanut Sirkka Laine on pitkän kirjailijanuransa aikana julkaissut mm. useita romaaneja, novellikokoelmia ja kuunnelmia. Hänet tunnetaan mm. Radioteatterin Kantolan perhe -kuunnelmasarjan käsikirjoittajana.

  • Hilkka Mattila: Tukkien matkassa, Väliväylällä Karjalasta Kymenlaaksoon.

Kansi_tukkien matkassa

Kirja-arvio: Rampoja, pylkkäreitä ja pölöjä 

  • Tarja Okkonen: ”Vuosisadan rallaustarina” -runoteos (Kustannuskynnys)

Vuosisadan rallaustarina on kertomus viinasta, viinanviemästä ja viinanviemän naisesta. Kolmiodraamassa ei ole sankareita eikä voittajia. Onneksi sentään musta huumori ja rakkauden hälveet putoilevat rivien välistä lukijaa vastaan katkoasemille, kapakoihin ja nakkikioskijonoihin.Vuosisadan rallaustarinan voi lukea runokokoelmana tai runomuotoisena rakkausromaanina. Kirjailijana novelleistaan tuttu Tarja Okkonen tiivistää edelleen ilmaisuaan ja runoilijan mielivallalla karsii viina-arjen ympäriltä viimeisenkin tavun.

Tarja Okkonen,Vuosisadan rallaustarina. Etelä-Saimaa 3.5.2014

  •  Kari Välimäki: ”Todensanat” (Osuuskumma-kustannus)

Lyhytproosaa. Absurdeja tarinoita, jotka töytäisevät lukijan ajatuksesta kummastukseen.

Teosta saa: http://osuuskumma.fi/julkaisut/   Saatavilla sekä painettuna että ekirjana.
Pieniä tarinoita voit lukea osoitteesta http://isopeikonsanavarat.blogspot.fi/

Vuoden 2013 kirjallista satoa

  • Lauri Hinkkanen: ”Vuoden sumuisimpana päivänä” -runoteos (Solver Palvelut oy)
  • Päivi Lappalainen (toim.):” Kulkisitko kanssani ” –runoteos (Books On Demand)

– Toinen osa vuonna 2010 ilmestyneelle Facebook-ystävien mietelmäteokselle.Tekijöinä 31 enemmän tai vähemmän aktiivista runoilijaa. Kirjan sisältö on vaihdellut valmistumisprosessin aikana melkoisesti, ja siihen on jäänyt vahvimmat ja koskettavimmat runot. Mukana myös muutama sävelletty teksti.Tekijöinä monipuolisia eri alojen taitajia kuten esimerkiksi tangoista ja iskelmistään tunnettu Jarmo Jylhä Keravalta, songwriter Kari Pesonen Järvenpäästä, ja laulaja ja monitoiminainen Anne Taskinen (Heinäsirkka) Helsingistä vain muutamia mainitakseni. Jokaisella on persoonallinen ääni, ja oma erikoinen tapansa kirjoittaa.

  • Martti Linna: ”Niobe” –romaani (T:mi Martti Linna, 2014)
  • Marjo Mattila: ”KaukaNa KotoNa” –kaunokirjallisuus/tietokirja (Mediapinta Oy)
  • Martin Staffan: 60+5 –kokoelmateos aiemmista kuudesta runokirjasta (VM-kustannus)

– Kirja on tarina August Augustin pojasta, kirjailijan isästä. Punikin pojan köyhä ja värikäs elämä on mielenkiintoista luettavaa.Tarina keskittyy v.1918 kapina-aikaan, sekä talvi- ja jatkosodan melskeisiin. Isä Augustin elämä aukeaa todellisuudessa poika Augustille vasta isän kuoleman jälkeen erikoisten, jopa historiallisten löytöjen jälkeen. Millainen punikki isä oli?

  • Helena Viisanen: ”Purot heräävät ilkkuen” –runoteos (Solver palvelut)

_________________________________________________________

Kirjoittajayhdistyksemme jäsenten kirjoittama joulukalenteri julkaistiin alueemme maakuntalehdissä joulukuussa 2013 Etelä-Saimaassa (Etelä-Karjala), Kouvolan Sanomissa ja Kymen Sanomissa (Kotkan alue). Tässä kaikki luukut luettavana.

1. luukku

VALOMERKKI

Syksy sammuttaa värivalot, paljastaa riisutut puut,

nurinkynnetyn pellon, peittää maan mustalla katolla.

Marraskuun viisto valo horisontissa, korkeimmillaan

matalalla, sen tulinen läikkä sokaisee niin kuin vain

pilven raosta tuleva vastakohtainen kirkkaus sokaista voi.

Syksy on rakastellut lehtimetsässä, levittänyt mättäille kirjavat

rypistyneet hameet. Nyt se lepää ja odottaa talven valkoista peittoa,

jouluvaloja.

– Laila Seppä

2. luukku

Nainen ripustaa pyöreän joulukranssin oveen. Mies tuhahtaa ja kysyy, luuleeko nainen tekevänsä joulun moisella krääsällä. Nainen on vaiti, painaa päänsä.

Aamulla kranssin sisältä loistaa valo. Nainen kurkistaa sinne ja näkee oikean joulun, juuri sellaisen kuin hän tietää sen olevan. Nainen nostaa kranssin ovesta, vilkaisee vielä miehen mestaroimaa kotia ja tekee päätöksensä. Hän pujottautuu kranssin kautta omaan jouluunsa ja jää sinne.

– Kari Välimäki

3. luukku

SANAHELINÄÄ

Kuuma coctail jäätyy ripsiini –
ritisee ja rätisee
tumma aurinko.

Suutele ripseni kuiviksi
kuin sulattaisit jäiset ajatukseni
yksinäiset mietteeni.
Anna joulun tulla jo tänään.
Meri polttaa lumeeni renkaan.

– Päivi Lappalainen

4. luukku

JOULUNTAPPAJAISET

(Sävel: Kello löi jo viisi)

Jouluntappajaiset

kohta eessä on,

kaikki miehet, naiset

käykää taistohon.

Kasvaa leluvuori

lastenkamarin,

tietokoneen nuori

tahtoo tietenkin.

Äiskä laittaa ruokaa

vadit pullolleen.

Samariini tuokaa

iskän vuoteeseen.

Tilit tyhjää näyttää,

joulu mennyt taas.

Arki elon täyttää,

jälleen rauha maas.

– Anja Hytti-Oikkonen

5. luukku

Vasta äsken syksyn

surulliset, hitaasti kävelleet päivät ja

harmaantunut nurmikko, kuin kuolleen miehen takki.

Ja nyt häikäisevä valo ja lumi, pehmeä kuin lapsen kämmen.

Ja nopeasti täyttyvä, runsas päivä, jonka lämpö jää,

ja säilyy.

– Lege Pajari-Kosonen

6. luukku

6.12.2005 Villa Karossa Beninissä

Kynttilät painan pehmeään hiekkaan

kuin kotona painaisin märkään lumeen.

Muovipullon suojassa sytytän ystävien kanssa

ja kerron maastani

missä pimeys tulee jo päivällä

syttyvät kynttilät ikkunaan kello kuusi

ja sammuvat kun avataan televisio

että nähdään kuka on kutsuttu ja kuka ei

mitä sillä on päällään

ja kenen kanssa se tänä vuonna

Niin kuin se olisi tärkeää

Tärkeämpää on jakaa tämä ateria

koko ilta ystävien kanssa

kunnes jutut alkavat uutta kierrosta

eikä televisiosta tule mitään –

Ei tänäänkään. Onneksi

– Soile Rinno

7. luukku

Meijä äit kuol ko oltii pienijä. Onneks saatii jouluks omasta mehästä joulupuu. Nuattoiltan, ko oltii lääväs käyty, ovelt kuulu koputus. Iha tuntemattomat miehet  kantovat issoo pahvilaatikkoo ja toivottiit  hyvvää jouluu ko läksvät. Paketistha löyty kaik, mitä jouluu tarvittii, voi herkiimätö ihme sitä riemuu! Ol kynttelii, omenii, suklaatii ja jokahisele paketti. Isilekkii iha oma. Hyvä miel ol käyvvä ommaa sänkyy nukkumaa. Suklaa sul tyyny alla, paketist tul kiiltokuvvii, vihko ja kynä.

– Sari Roiha-Turkia

8. luukku

TALVIPÄIVÄN SEISAUS

Pakkasta kuusi astetta.

Horisontissa

orastavaa oranssia.

Lintulaudalla

aamun avaus.

– Hilkka Mattila

9. luukku

Koiran joulurukous

Rakas Taivaan Isä,

kuule,

minä olen nuori

ja minulla on innokas nenä.

Hamuan niin mielelläni suuhuni

sukkia ja kenkiä,

sinähän ymmärrät.

Ihmislaumani ei ymmärrä.

Valaise sinä heille tätä asiaa.

Auta sinä heitä oivaltamaan,

että joulu on rauhan juhla,

hännän huiskuttamisen aikaa,

lihaisan luun rouskuttamisen aikaa.

Anna heille ymmärrystä

ja huomaavaisuutta,

sillä ihan ensiksi olet sinä,

sitten valitettavasti he

ja minä ihan viimeiseksi.

– Helinä Leminen

10. luukku

Kuusi
Kerttu toi salaa kuusen sisälle ja ikkunat peitettiin mustalla paksulla kankaalla. Sen piti olla salaisuus naapurilta ja Stalinilta. Äiti sanoi, että se on vaarallista ja ettei Kerttu ajattele järjellä. Kerttu pisti kuusen oksille pumpulia ja jotain kiiltävää ja vastasi, että kaikki hänen pelot jäivät sinne mistä hän tuli. Sanat ”Iosif Stalin” molemmat lausuivat vihaisesti kuiskaten. Kerttu sytytti kynttilät ja lauloi hiljaa: ”Joulu – puu – on – raken – nettu – Joulu – on – jo – o – vella.

– Maire Pyykkö

11. luukku

Siltarumpu

Viimeiset lehdet putoaa,

sammuu kajo päivän varhain.

On musta viitta syksyn

saanut pinnan valkoisen

ja aamun siltaa tonttu harmaa sipsuttaa,

rumpua lyö.

Saa vahvan otteen sielustaan,

korjaa vihdoin saumat saappaan.

Se vettä sisäänsä ei enää sieppaakaan

ja siltarummun äänet iltaan katoaa,

on jouluyö.

– Kati Kunnaala

12. luukku

Luovuus kuin lumihiutale, hauras ja herkkä. Lentää tuulessa minne vaan, helposti sakara katkeaa.  Kumpikin on helppo talloa ja ainutlaatuisuutensa tuhota, tantan tajuamatta tekonsa tulosta. Muottiin kun näitä kahta tantat pakottaa,  hiutaleesta sakara katkeaa ja luovuus lopahtaa.  Ei lennä enää Luovuus ei Lumihiutale, ulkoisen uhan alla ja tanttain tallattuna…

– JAn Ansa

13. luukku

Kuusijuhla

Juhlasalissa käy kuhina. Voimistelurenkaat on köytetty seinää vasten, puolapuut koristeltu hopeisilla ja punaisilla köynnöksillä. Ikkunoilla palaa kolmihaaraiset kyntteliköt. Opettaja aloittaa enkelitaivaan, johon yleisö yhtyy. Tyttöjen rusettipäät kääntyilevät, pojat kiemurtelevat tuoleissaan. Ensimmäinen penkkirivi on tyhjä, pukuhuoneesta kuuluu kiherrystä. Virren aikana esiintyjät sipsuttavat lavalle enkeliasuissaan. Salin perältä kuuluu pienen pojan huuto: Isi, joutsen. Ammu se!

– Kirsi Komulainen

14. luukku

Niissä pikkujouluissa ei käynyt pukkia.

Pukki oli jättänyt säkin kellarikomeroon.

Oli arvottu, kuka kellekin lahjan antaa.

Opettaja jakoi paketit eikä viimeinenkään ollut tytölle.

Leuka alkoi väpättää, eikä auttanut, vaikka toivat

hätäpäissään lahjapaperiin kääräistyn omenan.

Kuusen kynttilät himmenivät.

Onneksi oikea joulupukki toi aattona sen

nuken, jonka tyttö joulun alla oli

komeron ylimmältä hyllyltä löytänyt.

– Anna-Liisa Remes

15. luukku

Joulusaunassa

Kiuas puhkuu pehmeää lämpöä. Lyhty antaa niukkaa valoa. Haudutettu vasta tuoksuu kesälle. Pesuvadissa istuva sisko pärskyttää vettä. Isä pesee hiuksiani. Saippua kirvelee silmissäni. Tiedän, nyt ei saa itkeä. Pitää olla puhdas ja kiltti. Tonttu saattaa olla ikkunan takana. Jos kiukuttelee, se kertoo pukille, enkä saa sitä kelkkaa. Äiti sanoi, että pukki on hyvin vanha. Paljon vanhempi kuin Vaari. Tuleekohan Vaarista joulupukki, kun se tulee vielä vanhemmaksi. Se toisi minulle varmasti paljon lahjoja.

– Risto Talka

16. luukku

JOULUDIALOGIA

 –  Aah, joulun tuoksuja! Mie niin tykkään!

– Ai? Meillä syödään jouluna lanttua ja muuta haisevaa.

– Mie aattelin pipareita ja glögii ja kanelii ja kynttilöitä ja hedelmii…

– Jaa, minä ajattelen kärähtänyttä uunia, tikkuista lanttusurvosta ja silliltä haisevia käsiä. Punajuurta kynsinauhoissa. Piparkakkutaloa, joka sortuu, kun käsi palaa sokerimöhnässä.

– Mut kaikkeeha saa nykyään valmiina. Ei tarvii ite tehä, jos ei taho.

– Mutta jos ei itse tee, ei tule oikeaa joulun tunnelmaa. Ja joulun hajuja.

– Maarit Kivimäki

17. luukku 

PAKETTI

Pikkuinen hiiri, paketti suuri,

eteenpäin liikkuvat juuri ja juuri.

Kapenee polku, lunta viskoo,

hiiri ähisee, puhisee, työntää ja kiskoo.

Vihdoin kotiinsa palaa, paketin avaa,

kutsukortteihin kirjaimet piirtää ja tavaa.

Vieraat hienoina saapuvat, juhla voi alkaa,

pikkuruisimmat hypähtävät tasajalkaa.

Piparkakuista suurin kuin ihmeeltä näyttää,

valossa kynttilän tunnelman täyttää.

Herkku jaetaan tasan, ystävyydessä taikaa,

onnellisin se hiiri, joka joulun sai aikaan.

– Pilvi Valtonen

18. luukku

Joulukuusessa kynttilät palavat läpi yön.

Radiossa soi Puer natus in Bethlehem.

Isäntä asettanut pilkkisaaliin

keittiön pöydälle sanomalehden päälle.

Hauki kidukset revittyinä, sikin sokin ahvenia.

Pimeä syksy, ikävää piti torjua kellon ympäri.

Vilja saatiin puitua ennen sateiden tuloa.

Sitten traktori juuttui savipeltoon, kaatui juurikaslastissa.

Siihen sisu loppui, kuoli

usko, toivo ja rakkaus.

Joulupäivänä saunalla

makaa mies lumessa liikkumatta,

hänen ympärillään on nyt

joulurauha.

– Lauri Hinkkanen

19. luukku

Kenialainen kinkku 

Aurinko paistaa lämpimästi. Matti nostaa porsaan potkan pöydälle. Terävällä veitsellä hän viiltää kamarapuolelle viivoja niin, että potka on kohta täynnä ruudukoita. Hän heittää karkeaa suolaa ämpäriin ja kaataa päälle keitettyä vettä.  Hän kaivaa laatikosta suuren injektioruiskun ja täyttää sen suolavedellä. Hän ruiskuttaa vettä potkan sisään ruudukko kerrallaan. Kun työ on tehty, hän nostaa hyllyvän potkan uuniin. Vesi herahtaa Matin kielelle. Hänen viimeinen joulunsa Keniassa on alkanut.

– Ritva Kattelus

20. luukku

HAUDALLA

– Hyvää joulua, pappa, sanon sytytettyäni kynttilän. Muistelen taas åkeroa, joka odotti minua mummolan ikkunalaudalla kauan sitten; pappa oli sen siihen varannut. Hän ei montaa sanaa minulle eläessään sanonut, mutta se pienen sadon täydellinen omena! Ja lämmin hymy kerran, kun sitä kipeästi tarvitsin. Papassa oli sodan ja ajan arpia. Hänen viimeisenä joulunaan vein arkaillen sairaalaan suuren sydämen muotoisen joulupiparin. Pappa mursi kahvin kanssa siitä pitkään säästeliään murenan.

– Tarja Okkonen

21. luukku 

Joulusalaisuus

– Missä sä oot, täällä ootetaan pukkia! sisko huusi puhelimeen.

Olin juuri saanut hieman chillattua itseäni ja lemmenleikkiäni Venlan kanssa, kun

puhelinkin alkoi jytistä taskussa. Venla kiskaisi paitansa alas ja mutisi epämiellyttäviä sanoja minusta. Juoksin jo.

– Onkos täällä kilttejä lapsia, puuskutin pukin kuteissa etsien hämärästä huoneesta siskonpoikia.

– Äiti, toi on Jere, sanoi Pietu vakavana.

– Riisutaan se, nauroi nuorempi ja hyppäsi kimppuuni niin kuin se aina tekee.

– Anu Partanen

22. luukku

Ja tapahtui sinä aattona, että näytin sukulaisille miten raketti sytytetään poltamatta muita koristeita.

Tikku rapsahti, raketti syttyi, ja kas, niin kuusessa roikkuvat jäähileen näköiset sellofaanitkin. Koko kuusi loisti, ei se kärysi, se piti kaataa olohuoneen lattialle. Se piti peittää matolla. Isä huusi ja kirosi, me menimme saunaan loppuillaksi, mutta käry tunki sinnekin. Imin polviani lauteilla, tuli itku ja nauru. Eipä tullut pukki.

– Sirkka Laine

23. luukku

MARTIN  JOULU

 Sata vuotta sitten asui Jaalassa perhe, jonka isä ilahdutti jouluna lapsiaan, isommat saivat kirjat, pienemmät joululehden. Aattona oli saunottu, syöty ja saatu lahjat. Vietettiin iloista iltaa. Antti-poika pistäytyi ulkona ja näki kamarin ikkunan takana hahmon. Hän tunnisti sen: Mökin-Martti katseli sisälle.

– Älä suutu, halusin nähdä joulun, meillä on vain nokare lihaa, äiti sai sen pyykkäyspalkkana, hetken katselen kuusta. Älä kerro, että näit minut.

Antti antoi sanansa. Tapauksen hän kertoi sisarelleen vasta lähes seitsemänkymmenen vuoden kuluttua.

– Kalevi Hako

24. luukku

Älä kerää suuria

joululahjavuoria

ei tyhjiä suklaasydänten kuoria.

Ota vastaan joulu lapsen lailla

iloiten – odottaen huolta vailla.

Joulu on tullut jo oven taa

joulukuusen kanssa tupaan tulla saa.

Joulun Tähti valaisee ja näyttää sulle tien

sen valo sinut suureen pyhään

joulunjuhlaan vie.

Sydämessä lämpö pysyy

ystävyyttä joulu meiltä kysyy.

– Irma K. Notkola

______________________________________________________________________________________

VUONNA 2012 JULKAISTUJA YKSITTÄISTEN JÄSENTEN TEOKSIA:

Tässä listaa viime vuoden julkaistuista yksittäisten jäsenten teoksista:

Edwards, Lea Juonittelevien jumalten kaupunki (Nordbooks)

Jokipelto, Eeva: Vuodet vierivät –runoteos (Neirol-kustannus, 2011)

Linna, Martti: Ristimitta (Karisto) sekä Metsänomistajan rahakirja (Metsäkustannus)

Lönnroth, Heleena: Silmä silmästä. Dekkari. (Zuppa di Porri) sekä Noitapussista kurkistaa kuolema. Näköispainos 1992 ilmestyneestä, loppuunmyydystä dekkarista ( Zuppa di Porri)

Perttu, Arvi: Papaninin retkikunta (sensuroimaton venäjännös sekä paperiversiona että sähköisessä muodossa) sekä samasta romaanista uusi laitos (ntamo 2012)

Staffan, Martin: Löylyn henki runoteos

Tarvainen, Anna Liisa: Tumma elämä (Books on Demand Helsinki)

Tolvanen, Leo:  Matin lapsuus, sota ja rakkaus (Mediapinta)

Kursiivi urakoi satukirjan – Luumäen kirjoittajaryhmä Kursiivi ja Luumäen Taideseura tekivät yhteistyössä satukirjan ”Charlottan hevonen ja muita tarinoita Taavetin linnoituksesta”. Kirja julkaistiin kesäkuussa 2012 Taavetissa.
Kovakantisessa ja värikkäässä kirjassa on 13 satua ja 28 kuvaa. Kirjoittajia ovat Eveliina Arminen, Anneli Hyyrynen, Hilkka Mattila, Anni Mättö, Eija Mättö, Irma Notkola, Galina Punkkinen, Anja Romu, Tuula Uro ja Arja Vainio.
Kirja tehtiin Leader-rahoituksella ja ”Taavetin linnoitus tutuksi”-hankkeena Luumäen kunnan 370- ja Suomen valtion 95-juhlavuoden kunniaksi. Sitä lahjoitetaan kirjastoille ym. lapsi- ja vanhustyötä tekeville järjestöille. Lisätiedot hilkka.mattila(ät)gmail.com

Mielen villiä liikehdintää – Imatran ryhmän runoantologia julkaistiin maaliskuun alussa 2011 ja myytiin loppuun saman tien. Uusi painos laitettiin tilaukseen saman tien. Kirjaa voi tiedustella ryhmän jäseniltä ja yhdistyksen puheenjohtajalta.

Unohtaa, unohtaa, muistaa –  30 kirjoittajan lämmin antologia julkaistiin Kouvolassa 28.11.2010.  Kirjan  hinta on 12 euroa kpl. Joulutarjous pidetään voimassa vielä vuodenvaihteen yli: vähintään kolme kappaletta kerralla ostavat saavat omansa kympillä kappale! Kirjaa on saatavilla puheenjohtajalta ja muilta johtokunnan jäseniltä.

Ruokolahden ryhmä Sanaseura Harrastuksen antologia Ovesta ulos on lähes loppuunmyyty. Viimeiset kappaleet saatavilla puheenjohtajalta 12 euron hintaan.

kansiaihe

Kouvolan kirjoittajien 10-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistua antologiaa on vielä joitakin kappaleita saatavilla. Kysy  kymmenen euron hintaan puheenjohtajalta.

kansikuva

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: