Open Mic! -tapahtuma keräsi runsaasti esiintyjiä

Paltan ja Lappeenrannan pääkirjaston 23.10.2018 järjestämä Open Mic -tilaisuus keräsi kiitettävästi esiintyjiä. Mukana oli sekä ensikertalaisia että konkareita, yhtä kaikki lähes kaksi tuntia runoilijat pitivät yleisön otteessaan.

Satu Kivistö

Satu Kivistön proosalliset tekstit sisälsivät kauniita tuokiokuvia elämästä, tuoleista, joutomaasta, suklaakakusta.

Anneli Pylkkönen

Tuottelias Anneli Pylkkönen esitti uusia runojaan, ja etsipä Anneli Suostui elämälle-kokoelmastaan myös vanhempaa tuotantoa esitettäväksi.

Jani Keränen

Laululyriikkaa aiemmin kirjoittanut Jani Keränen esitti tekstejään ensi kertaa runoina. Myös kirjaston Heili-salissa kokoontuva filosofiakahvila oli inspiroinut Jania kirjoittamaan osuvan runon.

Petteri Kotilainen

Petteri Kotilainen esitti napakoita runojaan esikoiskokoelmastaan Herra A. & Naapurin Tero (Mediapinta 2017)

http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-236-657-3

Mikko Holm

Mikko Holm testasi runollisten Instagram-päivityksiensä soveltuvuutta ääneen luettaviksi. Toimi!

Dummy Dobermann

Dummy Dobermann hallitsi mikrofonin käytön, ilmassa oli myös kapinaa.

Soile Rinno

Terttu Ravi

Soile Rinnon tekstit veivät sairaalan maailmaan ja Afrikkaan. Terttu Ravi muisti runoillaan sotaorpoja ja kaatuneita isiä.

 

Kaija Saikkonen

Liisa Lousa

Kaija Saikkonen runoili luonnon kauneudesta. Liisa Lousa veti mm. yllätyksellisen rakkausrunonsa.

Jaakko Kaukonen

Jaakko Kaukosella oli rakkautta ja syksyä ilmassa.

Päivi H. Kokkosen runot käsittelivät mm. lapsuusmuistoja. Päivin runoja on ilmestynyt Runo päivässä – Poem a Day -antologiassa (Kanttarelli Publishing).

Lisäksi Pilvi Valtonen esitti runojaan Kiltin tytön karkkipäivä -kokoelmastaan (Mediapinta 2017), ja salaperäinen pelkkä Tero esitti runojaan subjektiivisuudesta. Tarja Okkonen juonsi tapahtuman.

Open Mic! Lappeenrannan pääkirjastossa 23.10.

Kirjasto ja Paltta järjestävät tilaisuuden, johon kaikki ovat tervetulleita esittämään runojaan. Jos siis runoiluttaa, tule runoilemaan pääkirjaston Heili-saliin tiistaina 23.10. klo 18-20. Illan juontaa Tarja Okkonen.

Paltan Kirjailta Aleksis Kiven päivänä Lappeenrannassa

Palttalaiset esittelivät uusia teoksiaan Aleksis Kiven päivänä 10.10.2018 Lappeenrannan pääkirjastossa.

Maikku Haapakorva esitteli kirjansa Punaiset saapikkaat (Mediapinta 2018). Kirja sisältää elämäkerrallisia kirjoituksia vastoinkäymisistä ja niistä selviämisestä.

 

Leo Laurilan romaani Jannen ja Elisan kapina (tulossa Reuna 2018) pohjautuu tositapahtumiin sisältäen kuitenkin myös romaaniin kuuluvia fiktiivisiä aineksia.

 

Anja Hytti-Oikkonen on koonnut Rikkilän kylän historiaa käsittelevän 320-sivuisen kansion, teos sisältää myös runsaasti valokuvia.

 

Tarja Okkonen kertoi yhdeksännestä teoksestaan, runokokoelmasta Ja muita runoja (BoD 2018).

 

Mikko Haaksluoto luki otteita runokokoelmastaan Kirveellä veistetyt (BoD 2018). Mikolta on ilmestymässä myös novellikokoelma Laseista läpi (Nordbooks 2018).

 

Sinikka Vuento esitteli aforismikokoelmansa Elämä on (Mediapinta 2017).

Aimo Kapiainen kertoi romaanistaan Sodan jälkeen (BoD 2017).

 

Jarmo Haapamäeltä on ilmestynyt runokokoelma Maiseman kuvaan (Mediapinta 2018).

 

Senja Pekkolan kirja Kuka johtaa – itse (Minna Ritari kustannus 2017) käsittelee työelämän ongelmia ja pohdintoja ongelmien ratkaisemiseksi. 

Maija Hevossaari luki runoja tänä vuonna ilmestyneestä runokokoelmastaan Tie jatkuu.

 

Kirjailta Aleksis Kiven päivänä 10.10. Lappeenrannan kirjastolla

Kirjoittajayhdistys Paltta järjestää Aleksis Kiven päivänä kirjaillan, jossa palttalaiset esittelevät uusia teoksiaan. Tapahtuma on Lappeenrannan pääkirjaston Heili-salissa keskiviikkona 10.10. klo 18-20. Tapahtuman juontaa Paltan puheenjohtaja Tarja Okkonen.

Illassa teoksiaan esittelevät :

• Maikku Haapakorva, Punaiset saapikkaat, elämäkerrallisia kirjoituksia, Mediapinta 2018
• Leo Laurila, Jannen ja Elisan kapina, romaani, Reuna 2018
• Satu Maaret Kuismanen, Elämän vinossa oleva puntari, runokokoelma, Mediapinta 2017
• Anja Hytti-Oikkonen, Rikkilän kylän historiaa käsittelevä 320-sivuinen kansio, 2018
• Tarja Okkonen, Ja muita runoja, BoD 2018
• Mikko Haaksluoto, Kirveellä veistetyt, runokokoelma, Mediapinta 2018
• Sinikka Vuento, Elämä on, aforismikokoelma, Mediapinta 2017
• Aimo Kapiainen, Sodan jälkeen, romaani, BoD 2017
• Jarmo Haapamäki Maiseman kuvaan, runokokoelma, BoD 2018
• Senja Pekkola, Kuka johtaa – itse, Minna Ritari kustannus, 2017
• Maija Hevossaari, Elämäntie, runokokoelma, 2017

 

Tervetuloa kuulolle!

 

Lokakuun palttalainen: Anna-Liisa Remes

Moi kaikille sekä tutuille että tuntemattomille palttalaisille!

Nimeni on Anna-Liisa Remes o.s. Terävä. Synnyin evakkojen lapsena viime vuosituhannen puolivälissä. En syntynyt kirjatoukkana, enkä terävä kynä kädessäni. Minä synnyin toisessa kädessäni harvennuskoukku ja toisessa heinäseipään palikka. Tiedän siten tarkalleen, mitä tarkoittaa lapsityövoiman käyttö. En ole katkera, mutta kuitenkin…

En olisi pahastunut, jos saamiini lahjoihin olisin saanut kannustusta. En saanut. Sen sijaan opin lypsämään lehmiä sekä käsin että koneella. Nyt, kun elän ikävaihetta kuudenkympin ja kuoleman välillä ja kun olen saanut tutustua Imatran kirjaston pääjehuun Marja Huu (hun) ja nykyiseen Paltan puheenjohtajaan Tarja (OO:hon = myös taiteellinen johtaja <3), en totisesti voi valittaa kannustuksen puutetta. Jo vuosia kestäneeseen passiiviolion rooliin ovat neljän vuoden ajan vaikuttaneet lukuisat vastoinkäymiset perhepiirissä sekä monet krooniset ja elämää rajoittavat sairaudet. Olen kerrostalohöperö. Koska kuitenkin pyrin luomaan ympäristöön valheellisen kuvan yli-ihmisestä, joka ei valita, niin se siitä. Jos kuka, niin Tarja Okkonen vaivojaan säästämättä on yrittänyt puhaltaa minuun eloa, joten viime pyhän uintireissulta seuraava kirjoitelma (mutta sitä ennen pikku erheellisen väittämän korjaus: Parikkalan lukiossa toimi kuusikymmentäluvulla äidinkielen opettaja, joka kerran sanoi yhden aineeni alkua hyväksi! Etteikö muka olisi kannustettu, hyi hyi, valheitten suohonko olen uppoamassa?). Jos muistaisin kyseisen opettajan nimen, niin kertoisin. En muista.

Imatralla 30.9.2018

 

Anna-Liisa Remes

 

minun mieheni rakastaa

minun mieheni rakastaa vainajia
öisin hiippaillessani löydän hänet tältä koneelta
ihailemassa niitä
kauniisti aseteltuja
tarkkaan tutkittuja
monen sukupolven takaa tulleita
ikuisesti uskollisia ystäviä
jotka eivät pahaa sanaa sano
eivät petä eivätkä jätä
eikä niille tarvitse sanoa
älä huuda
puhu vähemmän
tee niin tee näin
tarvitsee ainoastaan
laittaa kukin omaan siistiin lokeroonsa
ihailla aikaansaannoksiaan
ottaa vastaan uusia löytöjä
sillä rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei käyttäydy sopimattomasti
rakkaus ei koskaan katoa

———

sininen enkeli

aavistus käski minua katsomaan taakseni
lienee ollut käsikirjoituksessa
ja sieltä hän tuli
keskeltä täyttä vihreyttä
joka pian olisi katoava
keskeltä vihreyttä
polulta, jonka puitten juurakot
tekivät helpommaksi kulkea
askel askeleelta
paksulta juurelta toiselle
oksasta tukea hakien
varoen joutumasta
niljakkaaseen
sateen pieksämään vaaraan
huusin hei
ja enkeli heilautti vihreää pyyheriepua
puhuu ehkä englantia
suomalaisen ei ole tapana
vastata hullun
lajitoverin länkytykseen
äkkiä seisoimme vieretysten
ei puhunut englantia
siinä seisoimme ja hetkessä
johon olimme tarrautuneet
avasimme kumpainenkin
aristuneet sielun repaleet
mene, mutta tule takaisin
sanoi, kun tiemme erkanivat
ei haittaa, jos järveen jäisinkin
hyvässä tapauksessa
katsos mieheni mielenkiinto herää
vaimon ollessa vainaa
ja molemmat nauroimme
puoli tuntia sitten
uppo-oudot toisilleen
taivaansiniset hiusten latvat
mikä enkelille niin sopivaa…

 

Anna-Liisa 16.9.2018