Maaliskuun palttalainen: Harri Kivelä

Aloitin Skripta-kirjoittajavalmennuksen keväällä 2014. Paltan jäseneksi pääsin samoihin aikoihin. Valmennuksen aikana sain valmiiksi ensimmäiset tarinani. Novelleiksi ne voitaneen luokitella.
Tuo parivuotinen jakso oli hyödyllinen ja sai minut asettamaan ja miettimään omia tavoitteitani. Toisaalta voin myös sanoa, että työ häiritsi harrastusta.

Jäin eläkkeelle viime syksynä ja em. veruketta en siis voi enää käyttää. Haasteena nyt on oppia pois ”virkamiesproosasta” ja asiantuntijan kapulakielestä, jota tuli tuotettua yli 30 vuotta.

Uskaltauduin jättämään pari tekstiäni Paltan arvostelupalveluun. Ilahduin, kun sain kommentit kirjailija Kaiho Niemiseltä. Olen hänelle monta kiitosta velkaa kannustavista sekä rehellisen kriittisistä arvioista. Myös käymämme sähköpostikeskustelut ovat arvokas lisä omien valmiuksien hiomisessa.

Tällä hetkellä ensimmäinen käsikirjoitukseni on Aarnikustannuksen julistaman novellikilpailun tuomariston arvioitavana. Uskon ja toivon, että monet muutkin palttalaiset ovat tekstejään jättäneet ja mukana ylläpitämässä tätä hienoa ja haastavaa kirjoittamisen lajia.

Miksi kirjoitan? Tähän kysymykseen kai jokaisen kirjoittajan pitäisi osata vastata. Olen pohtinut asiaa nöyrän harrastajan näkökulmasta niin, että ( ainakin vielä ) kirjoitan löytääkseni vastauksen. Kirjoittamisen avarassa maailmassa jokainen eteen avautuva maisema tai polun pää voi auttaa vastaamaan.

Harri Kivelä

 

Oheinen tekstinpätkä ”1855” on harjoitustehtävä Luovan kirjoittajan työkirjaan.

Edward Lloydin kahvila on hieno. Aivan muuta kuin ne kuppilat ja krouvit, joihin olen kotikorttelissani tottunut. Istun täällä ensimmäistä kertaa ja vieläpä ikkunapöydässä. Herraseurueeseen viereisessä pöydässä liittyy knallihattuinen mies uutta Timesia heiluttaen.
”Nyt se Livingstonen heppu on löytänyt Sambesilta jättimäiset putoukset!”
”Iltapäivää vain sinullekin hyvä Worthington, kuinkahan tuo nyt meitä liikuttaa?”
”Se tuo edistystä, mahdollisuuksia. Sinähän olet liikemies Maxwell.”
”Siksipä juuri etsin mahdollisuudet sieltä minne pääsee tietä pitkin, tai junalla.

Käännän hymyni kohti ikkunaa ja kuvittelen, miltä tuntuisi seistä Viktorian putouksilla.

 

Harri Kivelä, Kausala

 

 

Kirjailijayhdistysten Talvipäivät Hyvinkäällä

Tänä vuonna Talvipäivät pidettiin 9. – 10.3. Hyvinkäällä. Päivien teemana oli ulkopuolisuus.

Uudenmaan Kirjoittajat ry – Nylands Skribenter rf https://www.ukir.info/ oli yhteistyökumppaniensa kanssa saanut aikaan varsinaisen runsaudensarven. Kiitoksia satelikin yhdistyksen Talvipäivät-työryhmän vetäjälle Christine Hammarille, joka oli tehnyt päivien eteen suurimman urakan.

Baba Lybeck luovuttaa Uudenmaan Kirjoittajien Tommy Tabermann -palkinnon Erkka Filanderille. Vastaanottajana on Kustannus Poesian edustaja Pauliina Haasjoki. Tilannetta seuraa Talvipäivien juontaja Taavi Vartia.

 

Kirjailijaliiton puheenjohtaja Sirpa Kähkönen luovuttaa Kirjailijayhdistysten verkoston Suunta-palkinnon tamperelaiselle kirjailijalle ja monitoimivaikuttajalle Hannu Peltoselle.

 

Performanssitaitelija Heikki Mäntymaa ojentaa aforismikortin Uudenmaan Kirjoittajien puheenjohtajalle Lauri Vanhalalle.

 

Paltan johtokunnasta Talvipäiville osallistuivat Pilvi Valtonen ja Tarja Okkonen.

Kuvat Jorma Hyvönen

 

 

Petri Hannulan maaliskuun miniessee

VIERUSTALLA

Runoilijan asema ei ole staattinen. Hän voi elää aiheittensa keskellä, mutta olla myös tarkkailija tai vieraantunut. Hän voi edustaa joukkoa tai yksilönä. Että runo on ”melkein-ei-mitään” on jotain vastaavaa kuin yksittäisen elämän henkäys geologisessa mittakaavassa. Tällainen voi olla runoilijan asenne, yksi niistä lukuisista. Runo peilaa elämää valtavaa taustaa vasten. Asioilla on mittasuhteet. Mittajanan ääripäinä ovat hetki ja ajattomuus. Sama asia näyttäytyy hetkeä vasten toisenlaiselta kuin ajattomuutta vasten. On toinenkin mittakaava eli etäisyys kohteeseen: Esim. elämästä on sanottu, että läheltä katsottuna se näyttäytyy tragediana ja kaukaa katsottuna komediana. Asiaa voi ymmärtää niin ikään symbolisesti: elämä ja kuolema. Runoilijan ilmaisu ja kokemus voivat olla kaikkien näiden yhdistelmää. Lisäksi ajan kokeminen vaikuttaa tähän asetelmaan. Aika voi alkaa ja päättyä tai se voi toistua: asiat palaavat takaisin kerta toisensa jälkeen, vaikkakin muuttuneina.

 

Ranskalais-irlantilainen Samuel Beckett oli näytelmäkirjailija, prosaisti ja runoilija. Hetki ja ajattomuus sekä fragmenttimaisuus yhdistyvät hänen seuraavassa mm. kuolemanpelkoa kuvaavassa runossaan. Runo sisältää pelkän käänteen:

 

vastapäätä
pahin
kunnes pää
nauruun repeää

Samuel Beckett: Miten sanoa. Runoja vuosilta 1930–1988.

 

Onko tämä runo kielestä nauttivassa tilassa? Kuva, josta välittyy vahvaa tunnetta? ”Pahin” voi eri lukijoille symboloida eri asioita. Yksityiskohdat avaavat runon kokonaismerkitystä, eikä runossa ole kuin kuusi sanaa ja neljä säettä. Säkeet rytmittävät ja annostelevat runoa, jolloin tietyssä sanajärjestyksessä esitetty dramatiikka huipentuu runon lopussa.

 

 

 

 

 

Tarja Okkonen jatkaa Paltan puheenjohtajana

Paltan vuosikokous pidettiin lauantaina 24.2. Lappeenrannassa. Kokouksessa valittiin Paltta ry:n puheenjohtajaksi Tarja Okkonen, kausi on Okkoselle jo kolmas puheenjohtajana.  Varapuheenjohtajana ja sihteerinä jatkaa Kirsi Komulainen. Molemmat asuvat Kouvolassa.

Muut johtokunnan jäsenet ovat Pilvi Valtonen ja Maire Pyykkö Lappeenrannasta, Jukka Behm ja Marjo Mattila Kouvolasta ja Katri Niinimäki Savitaipaleelta.

Tällä hetkellä Paltassa on 149 jäsentä.

Ennen kokousta kirjailija Jukka Behm kertoi kokousväelle kirjailijan urastaan.

Jukka Behm kertoo kirjailijanurastaan. Eturivillä Tarja Okkonen ja Anja Hytti-Oikkonen.