Ystävänpäivän runoilua Lappeenrannassa

Anja Hyttinen-Oikkonen

PARAS YSTÄVÄ

Mä pidän päiväkirjaa,
kylvän kynän jäljen viljaa.
Tää vihko paras ystäväni on
aivan yliveto, verraton!
Surut, ilot tälle kannan
taakkain kirjalleni annan.
Tää kantaa ne mun puolestain,
mä kuljen auringon tietä vain.
En koskaan toivo unhottavain
tät ystävääni, jonka sain.
Se on vain kynä sekä paperi,
silti kaikkein parhain kaveri!

Anja Hytti-Oikkonen
(kirjoitettu 14-vuotiaana)

 

Anneli Pylkkönen

KUULTU 

Sydämellä kuultu
kuulee sydämellään
sanomattomat sanatkin
kuultu sydän
soittaa
Kesäillan valssia
aamuun avautuessaan.

Anneli Pylkkönen

 

Terttu Ravi

RAKKAUVESTAHA MIE HAASTAN

Kuuleha sie, ko rakkauvestai haastan siul:
Mie sinnuu rakastan, sie annat voimii miul.
Mie ko jo luuli, jot oon ko Looti vaimo,
tai iha niiko jäästä.
Mut jottai syvämessäi käi,
alko iha hikikii valluu päästä.
Mie ko sinnuu kohi tulin,
nii iha mie niiko sulin.
Ja ehä siin vissii mittää pahhaa,
et sylissäs oon pelkkää vahhaa!
Jalatkii nii lope huteralt tuntuut.
Syän läpättää ko porsaa saparo,
ja muutekii on olo ihan hapero.
Sie oot nii vahvakii et oikee.
Miut ko sylliis koppajaat,
ni miekii iso ihimine tunnen issein nii pieneks ja hennoks.
Ja ko sie pussaat, ni miu silimiis vaa tähtöset vilistellööt!
Kauaha mie jo oon sinnuu rakastant,
en vaa oo virkkant mittää.
Yritin asjan näät piilos pittää.
Eikä sil mittää vällii jos et sie miust huoli,
asjal on näät toineki puoli.
Sie ootkii siit miu SALARAKAS!

Terttu Ravi

 

Galina Punkkinen

MINÄ ELIN YSTÄVÄN SANALLA

Minä elin ystävän sanalla,
kuin sotilas sodassa puurolla.
Minä elin hyvällä sanalla,
meidän sanalla, teidän sanalla.

Minä elin ystävän sanalla,
mikä vahvisti voimiani.
Minä elin hyvällä sanalla,
mikä suojeli haudalta.

Muistan kaikkia teitä,
jotka sanoja lahjoititte.
Elossa olevia ja edesmenneitä.
Minä elin hyvällä sanalla,
auringon laskusta auringon laskuun.
Minä elin ystävän sanalla,
mikä oli veljeänikin läheisempi.

Muistan teitä kaikkia, jotka sanoja lahjoititte:
Elossa olevia ja edesmenneitä.
Olen teille kaikille velkaa.
Kun olitte pelastamassa – velkani maksan.

Galina Punkkinen Taavetti 6.2.2016

 

 

Jaakko Kaukonen

SINULLE

Rakastan Sinua
jos minulla ei olisi tätä
tunnetta
en voisi sanoa, että
on monta tapaa kertoa
miten rakastaa.
Minä sekoitan tuoksuvat
hiuksesi.

Jaakko Kaukonen

 

Liisa Lousa

VIEREKKÄIN

Siinä he ovat – parisängyssä.
Kaksi elämää vierekkäin,
yhdessä ja erikseen.
Hampaaton suu raollaan,
tohvelin kärki rikki .
Kukkamekko luopuu kuin päivä
ja permanentti on enää muisto.
Siinä he ovat –
parisängyssä vierekkäin .
Kihti ja ruusu.

Liisa Lousa

 

Satu Maaret Kuismanen

Satu Maaret Kuismanen luki runojaan esikoiskokoelmastaan Elämän vinossa oleva puntari (Mediapinta 2017).

 

 

Jarmo Haapamäki.

Illan yllätysvieras Jarmo Haapamäki lukee runojaan.

 

Runoillan juonsi Paltan puheenjohtaja Tarja Okkonen. Illassa runoili myös Kirsi Komulainen.

 

AKATON MIES

Akaton mies
aamutaivas iliman pilivee
tuulilla käy
tai kuin kukko tunkiotta
mihin kiekaista huomenen
hyvän tai huonon.

Elä sinä sure
multa toksuu, pelto kasvaa
asfalttiin ei kukka juurru
piä pelto pehmeänä
avoimena ai’an haka
jo on akka aitassasi
suun marja sultzina.

Kirsi Komulainen

 

Kuvat: Kirsi Komulainen

Ystävänpäivän runotapahtuma

Paltan ystävänpäivän runotapahtumassa runoillaan ystävyydestä ja rakkaudesta. Tilaisuus on Lappeenrannan pääkirjaston Tarinasalissa klo 18-19.

Runojaan esittävät Anja Hytti-Oikkonen, Satu Maaret Kuismanen, Liisa Lousa, Anneli Pylkkönen, Jaakko Kaukonen, Pilvi Valtonen, Galina Punkkinen, Terttu Ravi, Sirpa Minkkinen ja Kirsi Komulainen. Illan juontaa Tarja Okkonen.

Tervetuloa!

Kutsu vuosikokoukseen

Paltan vuosikokous pidetään Lappeenrannan pääkirjaston Heili-salissa lauantaina 24.2.2018 klo 13-15.

Tänä vuonna meillä on ohjelmassa myös puolen tunnin esitys, kirjailija Jukka Behm kertoo kirjailijaksi tulostaan & kirjailijana olostaan.

Liitteenä kokouspaperit.

Tervetuloa!

Vuosikokouksen 24.2.2018 esityslista

Toimintakertomus 2017

Toimintasuunnitelma ja talousarvio 2018

Petri Hannulan miniesseitä

Ismeistä

 

Runoilijan mieli on havaintojen, lainausten, uskomusten ja tuntemusten sammio. Runo on teksti, johon runoilijan idea on tiivistynyt ja siivilöitynyt. Aikakaudet ohjaavat sen ilmaisua. Kaikkien elettyjen aikakausien runot on kirjoitettu tavalla, että lukija voi niitä lähestyä. Lukijalla on mahdollisuus lukea runoa joko hakien kosketuspintaa omaan elämäänsä tai nähdä runo objektiivisemmin eli runossa itsessään on kaikki ymmärtämiseen tarvittava tieto. Runossa yksityiskohdat, havainnot ja kokemus sekoittuvat ainutlaatuiseksi kokemukseksi – joskin niin, että nykyaika on kaikissa aikakausissa rajana, jota on hankala ylittää. Uudenlainen ilmaisu saa lukijan kavahtamaan. Tuskin 1800-luvulla olisi esim. käsiterunous tai jokin muu nykyajan runomuoto saanut ymmärrystä. Sen sijaan luemme sujuvasti 1800-luvun runoja. Nykyajan runous on olemassa edellisten runosukupolvien ansiosta.

Runoilijan ja pöytälaatikkorunoilijan erottaa runoilijan näkemisestä osana suurempaa kokonaisuutta. Hän ei jää pelkäksi omaksi itsekseen. Romantiikan ajan runoilijanerot saivat aiheensa omasta itsestään ja luonnosta sekä ammensivat luomisvoimaansa jumalallisesta lähteestä että kirjoittivat siitä sielukkaasti ja ylevästi ollen uskollisia mitalliselle runolle, modernistit käänsivät selkänsä perinteelle ja ilmaisivat etujoukkona ja koulukuntina taiteen aivan uudella tavalla ja määrittelivät mm. runouden uudelleen, postmodernistit painottivat runojen olevan vaikutteita saaneita tekstikokonaisuuksia ainutkertaisuuden sijasta, tämän päivän kokeellinen runous kiinnittää huomionsa puhtaasti kieleen ja häivyttää tekijän. Tänään runoilija edustaa yksilöllisesti itseään. Nämä kaikki heijastavat osaltaan oman aikakautensa runouskäsityksiä. Kaikilla aikamme suuntauksilla on juurensa historiassa.

 

Runon poetiikasta

 

Jos järki on määriteltävin osa kirjoitusprosessissa, mitä se tarkoittaa? Järki ohjaa toimintaa. Toiminta on tavoitteellista, jossa tavoite on määritelty etukäteen. Näin toimitaan asiakirjoittamisessa. Runous perustuu aisteihin, tunteisiin ja järkeen siten, että ne ovat havaittavissa runokielestä. Runo on lihallistettu elävä sana. Niin konkreettinen se on. Runo koetaan ja eletään. Lisäksi runoilmaisua voi analysoida. Analyysin avulla saadaan vahvistus intuitiolle. Poetiikka on aina läsnä, vaikka siihen ei kiinnitetä huomiota. Kullakin kirjoittajalla on oma poetiikkansa. Poetiikka on jälkijätteistä. Sen avulla kirjoittaja voi tunnistaa oman tapansa kirjoittaa ja oman kehityssuuntansa. On vanhempaa ja uudempaa kirjoittajan poetiikkaa. Poetiikka näyttäytyy kuin avaruus: Kun katsot kauas syvyyteen, näet avaruuden / poetiikan sellaisena kuin se oli kauan sitten. Kun katsot lähelle, näet avaruuden / poetiikan sellaisena kuin se on nyt. Kun katsot syntyvää runoa, näet tulevaisuuteen.

 

Miten tulla runosta vaikutetuksi?

 

Miten tulla vaikutetuksi ilman, että sitä ymmärtää? Tällöin on vaikutettu lukijan tunteisiin. Voidaan esimerkiksi kirjoittaa upeasti korulauseita höttösanomalla. Ylen sivulla oli juttu voiko tekoäly kirjoittaa runoa. Sillä oli käytössään tietokanta ja se lainasi ja mukaili oikeita runoja omissa säkeissään. Sitten tehtiin yleisötesti. Kysyttiin kumpi koneen tekemä vai A. W. Yrjänän runo tuntui paremmalta. Neljännes piti koneen tekemää runoa parempana. Runo on tässä:

Sinne käypi lumemme, / sinne teidät kuolemme / vellamoisen vierahiksi / ilta kaipuuhan.

Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-9805181

Runon tunne voi sokeuttaa lukijan. Pitäisikö runosta saada jotain tolkkua ja liittää se tunnelman yhteyteen, jolloin se aukeaisi lukijalle vielä vahvemmin? On kuitenkin niin, että tunnelman aistiminen johtaa esitietoon. Omat tuntemukset pitäisi silti sanoittaa ja niistä tulla tietoiseksi. Runo puhuttelee lukijaa monella tavalla samanaikaisesti. Kaikkien tasojen pitäisi pelata yhteen ja tukea toisiaan.