Runoja Imatran pääkirjastossa

Imatran pääkirjastossa 17.4. omien runojen illassa kirjaston henkilökunta oli valmiina lukemaan yleisön runoja. Runot olivat yleisöltä jääneet tällä kertaa kotiin, saimme kuulla ainoastaan Sulon kauniita rakkausrunoja.

Paikalla oli myös Paltan Imatran paikallisryhmä Kimatran jäseniä, ja Lappeenrannasta Pilvi Valtonen. Paltan puheenjohtaja Tarja Okkonen juonsi illan.
Aira Vesivalo toimii Kimatran vetäjänä kevätkauden.
 

Mirka Lempiäinen Kimatra-ryhmästä.
 

Kirsi Holsti Kimatrasta.
 

Kirjastonjohtaja Marja Huuhtanen ensiesitti opettavaisen satunsa.

 

 

Advertisement

Kotkan Kritiikkipäivä 2018 – Mitä ihminen tarvitsee?

Paltta oli mukana mahdollistamassa tämän vuoden Kotkan Kritiikkipäivää. Kritiikkipäivän ystävät -ryhmä Petri Pietiläisen ja Marita Hauhian vetämänä sekä Kotkan kaupunginkirjasto olivat tapahtuman päätoimijat. Kritiikkipäivä järjestettiin Kotkan pääkirjaston auditoriossa lauantaina 14.4. teemalla Mitä ihminen tarvitsee?

Yleisöä oli paikalla runsaasti, sali oli täyden tuntuinen, esiintyjät mielenkiintoisia ja keskustelu kiivasta.

Marita Hauhia juonsi tapahtuman.

 

Tarja Okkonen sanoi tervetuloa ja esitti runon:

Ihminen tarvitsee muovipusseja
joilla hän voi pussittaa
kaikki maailman kalat ja meret
kaikki maailman elimistöt, veret
lapset ja aikuiset, eläimet
kaikki kevätkukkaset ja -kakkaset
ihminen pus pus pussittaa.

 

Tarvitsemmeko tiedettä ja totuutta -kysymyksen pohjalta luennoi professori Karl-Erik Michelsen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta.

 

Mitä digi-elämä tekee tunteillemme? Kysymykseen vastasi tutkimusprofessori Anna Rotkirch Väestöliitosta.

 

Toimittaja Jari Korkki luennoi aiheesta Tarvitseeko ihminen politiikkaa vai jalkapalloa?

 

Mika Arola, Jukka Behm, Arja Hämäläinen ja Aleksi Rantanen. Paneelikeskustelussa pohdittiin ihmisen tarpeita liikunnan, kirjallisuuden, työn ja tulevaisuudenuskon suhteen.

Mikko Haaksluodolta runokokoelma

Kotkalainen kolme novellikokoelmaa julkaissut kirjailija Mikko Haaksluoto on julkaissut runokokoelman Kirveellä veistetyt, Mediapinta 2018.

http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-81-0007-2

Senja Pekkolan kaksi teosta

Harrastajakirjoittaja Senja Pekkola Kouvolan Kuusankoskelta julkaisi kaksi kirjaa vuonna 2017. Runokirja Itseyden tie johtaa aina rakkauteen   ilmestyi kesällä 2017 Mediapinnan Suomi 100 Runokirja-sarjassa.
http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-236-302-2

Toinen teos Kuka johtaa – itse ilmestyi loppuvuodesta 2017. Julkaisijana Minna Ritari kustannus Kouvolasta.

Kirjoja voi tilata sähköpostitse osoitteesta: kristallikirjaimia@gmail.com hintaan 21 € (+2,80 € postikulut). Saatavana myös Info Kirja-Savinen Kuusankoski, K-Market Woikantori, Voikkaa, Minna Ritari Kustannus Kouvola, Kirjakauppa.com.

Petri Hannulan huhtikuun miniessee

Muna vai kana?

Kumpi on ensin, runo vai runousoppi? Harrastaja kirjoittaa runon kerrallaan inspiraation siivittämänä, omasta elämästään tai havainnostaan. Usein hän jäljittelee tapahtuvaa tai olemassaolevaa. Hänelle runo on väline ilmaista jotain, mutta tietoisuus runoudesta on vielä kehittymättä. Hän ei tunnista omia mahdollisuuksiaan luoda omintakeista. Kehittyäkseen hän osallistuu kirjoittajakoulutuksiin ja saa vertaistukea. Runouden tietoisuuden vahvistuminen käy löyhästi käsikädessä oman runoilijuuden kehittymisen kanssa. Monet kipuilevat sitä, että he pelkäävät menettävänsä aitouden tullessaan tietoiseksi runoudesta. Kirjoittajakoulutuksessa annetaan eväät kohti omaa ilmaisua. Tällöin puhutaan omintakeisesta ilmaisusta sen sijaan, että huomio kohdistuisi oman ilmaisun tunnistamiseen. Jossain vaiheessa käy, että kirjoittaja huomaa oman ilmaisunsa runousopin, vaikka se on ollut hänen ilmaisussaan pitkään. Milloin tämä runousoppi on ilmaisuun ilmaantunut? Ehkäpä silloin kun oma ilmaisutapa on vakiintunut sellaiseksi, että se ei jäljittele kenenkään ilmaisua, se ei hae omaa tapaansa, kun sanat asettuvat luontaisesti runossa paikalleen kerta toisensa jälkeen. Kumpi on ensin, runo vai runousoppi? Runo lienee ensin, mutta sen ideaa ei ole sisäistetty, koska runoudesta on aluksi ulkopuolinen mielikuva. Usein runoksi tunnistetaan ensimmäisenä mitallinen riimiruno. Lopulta pitkään kirjoittaneella harrastajalla tai runoilijalla kehittyy ykseys, runoilijuus, kyky havaita ja kokea maailmaa ja ilmaista se omintakeisesti sekä syvä tuntemus runouden lajista jopa niin, että hän voi tuoda siihen jotain uutta.

 

Petri Hannula