Lokakuun palttalainen: Anna-Liisa Remes

Moi kaikille sekä tutuille että tuntemattomille palttalaisille!

Nimeni on Anna-Liisa Remes o.s. Terävä. Synnyin evakkojen lapsena viime vuosituhannen puolivälissä. En syntynyt kirjatoukkana, enkä terävä kynä kädessäni. Minä synnyin toisessa kädessäni harvennuskoukku ja toisessa heinäseipään palikka. Tiedän siten tarkalleen, mitä tarkoittaa lapsityövoiman käyttö. En ole katkera, mutta kuitenkin…

En olisi pahastunut, jos saamiini lahjoihin olisin saanut kannustusta. En saanut. Sen sijaan opin lypsämään lehmiä sekä käsin että koneella. Nyt, kun elän ikävaihetta kuudenkympin ja kuoleman välillä ja kun olen saanut tutustua Imatran kirjaston pääjehuun Marja Huu (hun) ja nykyiseen Paltan puheenjohtajaan Tarja (OO:hon = myös taiteellinen johtaja <3), en totisesti voi valittaa kannustuksen puutetta. Jo vuosia kestäneeseen passiiviolion rooliin ovat neljän vuoden ajan vaikuttaneet lukuisat vastoinkäymiset perhepiirissä sekä monet krooniset ja elämää rajoittavat sairaudet. Olen kerrostalohöperö. Koska kuitenkin pyrin luomaan ympäristöön valheellisen kuvan yli-ihmisestä, joka ei valita, niin se siitä. Jos kuka, niin Tarja Okkonen vaivojaan säästämättä on yrittänyt puhaltaa minuun eloa, joten viime pyhän uintireissulta seuraava kirjoitelma (mutta sitä ennen pikku erheellisen väittämän korjaus: Parikkalan lukiossa toimi kuusikymmentäluvulla äidinkielen opettaja, joka kerran sanoi yhden aineeni alkua hyväksi! Etteikö muka olisi kannustettu, hyi hyi, valheitten suohonko olen uppoamassa?). Jos muistaisin kyseisen opettajan nimen, niin kertoisin. En muista.

Imatralla 30.9.2018

 

dig

Anna-Liisa Remes

 

minun mieheni rakastaa

minun mieheni rakastaa vainajia
öisin hiippaillessani löydän hänet tältä koneelta
ihailemassa niitä
kauniisti aseteltuja
tarkkaan tutkittuja
monen sukupolven takaa tulleita
ikuisesti uskollisia ystäviä
jotka eivät pahaa sanaa sano
eivät petä eivätkä jätä
eikä niille tarvitse sanoa
älä huuda
puhu vähemmän
tee niin tee näin
tarvitsee ainoastaan
laittaa kukin omaan siistiin lokeroonsa
ihailla aikaansaannoksiaan
ottaa vastaan uusia löytöjä
sillä rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei käyttäydy sopimattomasti
rakkaus ei koskaan katoa

———

sininen enkeli

aavistus käski minua katsomaan taakseni
lienee ollut käsikirjoituksessa
ja sieltä hän tuli
keskeltä täyttä vihreyttä
joka pian olisi katoava
keskeltä vihreyttä
polulta, jonka puitten juurakot
tekivät helpommaksi kulkea
askel askeleelta
paksulta juurelta toiselle
oksasta tukea hakien
varoen joutumasta
niljakkaaseen
sateen pieksämään vaaraan
huusin hei
ja enkeli heilautti vihreää pyyheriepua
puhuu ehkä englantia
suomalaisen ei ole tapana
vastata hullun
lajitoverin länkytykseen
äkkiä seisoimme vieretysten
ei puhunut englantia
siinä seisoimme ja hetkessä
johon olimme tarrautuneet
avasimme kumpainenkin
aristuneet sielun repaleet
mene, mutta tule takaisin
sanoi, kun tiemme erkanivat
ei haittaa, jos järveen jäisinkin
hyvässä tapauksessa
katsos mieheni mielenkiinto herää
vaimon ollessa vainaa
ja molemmat nauroimme
puoli tuntia sitten
uppo-oudot toisilleen
taivaansiniset hiusten latvat
mikä enkelille niin sopivaa…

 

Anna-Liisa 16.9.2018

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: