Maaliskuun palttalainen: Harri Kivelä

Aloitin Skripta-kirjoittajavalmennuksen keväällä 2014. Paltan jäseneksi pääsin samoihin aikoihin. Valmennuksen aikana sain valmiiksi ensimmäiset tarinani. Novelleiksi ne voitaneen luokitella.
Tuo parivuotinen jakso oli hyödyllinen ja sai minut asettamaan ja miettimään omia tavoitteitani. Toisaalta voin myös sanoa, että työ häiritsi harrastusta.

Jäin eläkkeelle viime syksynä ja em. veruketta en siis voi enää käyttää. Haasteena nyt on oppia pois ”virkamiesproosasta” ja asiantuntijan kapulakielestä, jota tuli tuotettua yli 30 vuotta.

Uskaltauduin jättämään pari tekstiäni Paltan arvostelupalveluun. Ilahduin, kun sain kommentit kirjailija Kaiho Niemiseltä. Olen hänelle monta kiitosta velkaa kannustavista sekä rehellisen kriittisistä arvioista. Myös käymämme sähköpostikeskustelut ovat arvokas lisä omien valmiuksien hiomisessa.

Tällä hetkellä ensimmäinen käsikirjoitukseni on Aarnikustannuksen julistaman novellikilpailun tuomariston arvioitavana. Uskon ja toivon, että monet muutkin palttalaiset ovat tekstejään jättäneet ja mukana ylläpitämässä tätä hienoa ja haastavaa kirjoittamisen lajia.

Miksi kirjoitan? Tähän kysymykseen kai jokaisen kirjoittajan pitäisi osata vastata. Olen pohtinut asiaa nöyrän harrastajan näkökulmasta niin, että ( ainakin vielä ) kirjoitan löytääkseni vastauksen. Kirjoittamisen avarassa maailmassa jokainen eteen avautuva maisema tai polun pää voi auttaa vastaamaan.

harri kivelä

Harri Kivelä

 

Oheinen tekstinpätkä ”1855” on harjoitustehtävä Luovan kirjoittajan työkirjaan.

Edward Lloydin kahvila on hieno. Aivan muuta kuin ne kuppilat ja krouvit, joihin olen kotikorttelissani tottunut. Istun täällä ensimmäistä kertaa ja vieläpä ikkunapöydässä. Herraseurueeseen viereisessä pöydässä liittyy knallihattuinen mies uutta Timesia heiluttaen.
”Nyt se Livingstonen heppu on löytänyt Sambesilta jättimäiset putoukset!”
”Iltapäivää vain sinullekin hyvä Worthington, kuinkahan tuo nyt meitä liikuttaa?”
”Se tuo edistystä, mahdollisuuksia. Sinähän olet liikemies Maxwell.”
”Siksipä juuri etsin mahdollisuudet sieltä minne pääsee tietä pitkin, tai junalla.

Käännän hymyni kohti ikkunaa ja kuvittelen, miltä tuntuisi seistä Viktorian putouksilla.

 

Harri Kivelä, Kausala

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: