Kuukauden palttalainen: Anu Partanen

Anu Partanen

Anu Partanen

Tällä hetkellä Tommi Kinnunen, vähän niin kuin kollega (äidinkielen lehtori) Turusta, on vahva vaikuttajani. Ehkei tämä äikänopen työ olekaan huonompi juttu kirjoittamisen kannalta, jos vaan raivaan jostakin lisää aikaa kirjoittamiselle… Hänkin teki päivätyötään ja yötyönään kirjoitti. Ja pirun hyvin kirjoittikin esikoisensa, ikäihmisenä (s.1973) jo. Toivoa siis on.

Edelleen vaikutun hyvistä kirjoittajista ja kirjoittamisen ajattelusta. Edelleen poimin aiheita mieleeni talteen. Edelleen olen se sama haaveilija, jonka pitäisi tehdä JOTAIN kirjoittamisensa suhteen. Oikeastaan tämä kaikki siksi, että olen elämälle vain niin pirun utelias.

Kouluikäisenä vietin lomiani usein tätini luona Pohjois-Savossa. Hänen äkäisen koiransa uhallakin nautin olostani siellä, koska sain viettää päiväni kirjastossa, jossa täti oli töissä. Siellä minä aloin kirjoittaa oikealla kirjoituskoneella suurta romaania. Se kertoi kaukaisesta Company-saaresta. Setä irvaili asiasta usein jälkeenpäin.

Lukioikäisenä olin nuorin kirjoittaja Sirkka Laineen vetämällä luovan kirjoittamisen kurssilla, jossa kirjoitin novelleja ja tarinoita Paavo Entisestä. Tarinoissa oli vaikutteita Hannu Mäkelän Herra Huu –kirjojen tyylistä. Mikään ei ole outoa tai kaikki on outoa –periaate toimii kyllä mielessäni edelleen. Olin tuolla lukuvuoden mittaisella kurssilla ainoa, joka halusi kirjoittaa vain ja ainoastaan tavoitteenaan julkaista jonain päivänä. Nyttemmin pöytälaatikko on alkanut tuntua jo tästä kirjoittajasta paljon houkuttelevammalta ja sallivammalta vaihtoehdolta…

Opiskeluvuodet venyivät Tampereella, pääaineenani kotimainen kirjallisuus. Kirjoitin satunnaisesti, haaveilin siitä sitäkin enemmän. Kunnes kerran päätin, että haaveilu saa loppua. Olisi edes yritettävä astetta vakavampaa kirjoittamista. Sirkka Laineen vinkkaamana hain Suomen Nuoriso-opistoon Mikkeliin, jossa Torsti Lehtinen jätti kierkegaardilaisittain filosofiset kirjanmerkkinsä kirjoittajan sieluuni. Hämeessä läänintaiteilijana toimiva Tuomisen Taija oli paitsi ystäväni, myös hyvä ja salliva kirjoittamisen ohjaajani. Hänen kannustamanaan sain sittemmin kunniamaininnan Pirkanmaan maakuntakirjaston järjestämässä kirjoituskilpailussa. Novellini käsitteli itäsuomalaisia lapsuudenmaisemia ja siellä asuvia vinksahtaneita ihmisiä. Pienen tytön näkökulmalla höystetyn novellin aiheena oli leijan lennättäminen. Myöhemmin syntyi vielä muutama novelli lisää tuosta maailmasta ja naapurista saaduista vaikutteista, Sulo-Perkeleestä.

Muutin takaisin Etelä-Karjalaan, ja hupaisaa kyllä, Palttaan minut johdatteli petroskoilainen ystäväni ja kirjailija Arvi Perttu, joka oli muuttanut hieman aiemmin Lappeenrantaan. Häneen olin tutustunut omassa työssäni Pentinkulman päivillä. Minun ansiota puolestaan oli se, että hän oli löytänyt uuden elämän Suomesta. Arvi kuului Paltan johtokuntaan. Minäkin kuuluin siihen Martin Staffanin, Marja Huuhtasen sekä Anna-Maria Länsimiehen puheenjohtajakausina. Nyt kuulun Parikkalan-Rautjärven paikallisryhmään Uilokurpposiin, jota vetää Sirkka.

Päiväkirjani ovat sallineet, mutta sittemmin myös kieltäneet minua kirjoittamasta. Joskus on tuntunut, että elämäni on muuttunut Erno Paasilinnan ohjeen mukaisesti kirjailijan elämäksi. Enkä enää voikaan kirjoittaa päiväkirjaa, koska tapahtumat eivät aina kestäisi päivänvaloa – minne siis piilottaa tuo salaisuuksien kirja? Olen joutunut miettimään, mitä ja mistä voin kirjoittaa. Ketä mahdollisesti haavoittaisin tai loukkaisin, vaikka kuinka yrittäisin tekstiä etäännyttää? Pitäisikö tabuille antaa kunnon taideläimäytyksiä, jotta niistä saattaisi vapautua? Taiteen tehtävä on kyseenalaistaa tai paljastaa yhteisön hiljaa hyväksymiä normeja, kuten käsitykseni taiteesta edelleen toimii. Miksi onkin vaikea kirjoittaa siitä, mitä pitäisi paljastaa? Kirjoita siitä, mikä on vaikeinta, sanoi Taija. Tekstini on viimeinkin julkaistu, Paltan viimekesäisessä antologiassa Kirja kuljettaa. Mieltä lämmitti, kun maakuntalehden arvostelija piti lukemastaan.

Viime kesänä jälleen aloin kirjoittaa, nyt sillä verukkeella, että edes lomalla minulla pitää olla kirjoittamisaikaa, etenkin kun lapset ovat jo hieman kasvaneet. Motivoidakseni itseäni päätin tehdä harrastuksestani astetta julkisemman, päivitin vanhan blogin (anupar.wordpress.com) ja lisäsin sinne tekstejä harvakseltaan, noin pari kertaa kuussa. Samalla tein blogista kirjoitus- ja harjoitusalustan mahdollista sanataideohjaajien koulutusta silmällä pitäen, sillä minua pyydettiin yhdeksi kouluttajaksi Savonlinnan kesäyliopistoon. Osallistujien määrä jäi kuitenkin vielä liian pieneksi eikä koulutus vielä toteutunut, tammikuussa uusi haku. Sirkka oli tämänkin jutun takana, sillä hän oli esittänyt minua kouluttajaksi.

Sirkalle olen hyvin paljosta kiitollinen: sinun kanssasi olen saanut nauraa ja itkeä ja päästää sielua myöten itseni valloilleen. Olen ylpeästi Sirkan yksi opetuslapsista.

 

HISTORIAN KUVIA (Muttelinmäki I)

Kun naiset kerääntyvät kuvaan

on miehetkin läsnä

heidän unelmissaan, haluissaan

peloissaan

Ei kukaan heistä tiennyt, että

seuraavana vuonna sota

veisi miehet niin kuin hevosetkin

kuin hirret he jäivät uupumaan

noista kivijaloistaan

Henkeä nostatettiin

ja helmojakin

sunnuntaiseuroissa

jotka myöhemmin vaihtuivat

maanläheisempiin aiheisiin

Taloihin saatiin uusi asukasluku

kun sotavangit ja rengit

astuttivat kotirintamilla

noita sitkeitä tammoja

Oli ihme, että talot säilyivät

edes jotenkin

Oli ihme, että naisissa selvittiin

edes jotenkin

En ole vielä vanhakaan

mutta aika on nielaissut jo jotain

Hirret hirnahtelevat,

kivijalka ruopii lähtökuopissa.

Minä ja tyttäreni

me mahdumme samaan kuvaan,

vielä.

 

Anu Partanen, Parikkala

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: