Kirja-arvio: Kyösti Mäkisen osin Juukaan sijoittuva romaani on väkevä murrematka

17/10/2021

Kirja-arvio Kyösti Mäkisen romaanista Yksi huone kerrallaan Karjalaisessa 5.10.2021.

Eija Komu

Kyösti Mäkinen: Yksi huone kylmillään

Enostone 2021. 216 s.

Uudenmaan Nurmijärvellä asuva mutta Jämsässä syntynyt Kyösti Mäkinen (s. 1954) on varttunut Imatralla. Hänellä on kiintoisa yhdysside Pohjois-Karjalaankin: hänen isoenonsa oli juukalainen kotiseuturunoilija Viljo Tuomela eli Matti Hyttinen (1895-1977). Kun Kyösti Mäkinen vieraili taannoin Juuassa Heikki Turusen luona, he hiljentyivät yhdessä Viljo Tuomelan haudalla.

Heikki Turusen jalanjäljillä Kyösti Mäkinen on myös esikoisromaanissaan Yksi huone kylmillään. Se sijoittuu valtaosin Jämsään, mutta myös Juuassa poiketaan. Tältä osin repliikeissä esiintyy myös itäsavolainen murre, minunkin äidinkieleni, kun muuten teoksessa käytetään niin ikään savolaismurteisiin kuuluvaa Päijät-Hämeen murreryhmää. Yhden henkilön kuvauksessa on esillä kaakkoismurre. Kaikki murrerepliikit ovat niin autenttisia kuin olla saattaa; Kyösti Mäkisellä on tarkka ja notkea murrekorva.

Romaanin keskushenkilö on teoksen alussa Ruotsista syöpäsairasta isäänsä tervehtimään tuleva nelikymppinen Pekka Vitikainen. Alkumiljöönä on Jyväskylä, jonka sairaalasta isä lähtee poikansa kyydissä pikku lomalle kohti vanhaa Jämsää. Viinaanmenevä isä ottaa matkajuomisekseen pontikkaa.

Seuraa lähes lopputeoksen mittainen siirtymä Pekan karuun lapsuuteen 1960-luvulla. Koti on köyhä ja riitaisa. Ruuasta ei ole aina tietoa: On siinä sinulla isä! Juuasta saakka haki mitään tekemättömän vetelyksen akakseen. Sodan varjot ja isän alkoholismi sekä hänen itsetuhoisuutensa tekevät Pekan kasvuvuosista räjähdysherkän. Lukemaan oppiminen kangertelee; ääneen lukeminen on koulussa jännityksen paikka.

Heikki Turusen tapaan teos on vahvasti seksuaalisväritteinen, virtsalta ja siemennesteeltä haiskahtava. Ajoittain naturalismi on itsetarkoituksellista, mutta kerronnan hallinta kompensoi tätä. Aikamuotona on kauttaaltaan preesens, mikä tekee tekstistä sähäkkää. Yksityiskohtainen kuvaus on havainnollista, mutta luonnekuvat jäävät joskus syventymättömästi referoiduiksi, vaikka kylän henkilögalleria onkin värikäs.

Teoksen lopussa palataan alkuasetelmaan. Pekka ripittää itseään ja samalla isäänsä: Päätin jo aikaa sitten, että lapsia en hanki, en vieraita enkä ainakaan omia. Kasvatusvirheketju katkeaa sitten varmasti. Päätös ei kuitenkaan ole aivan ehdoton.

Isän karut hautajaiset romaanin lopussa ovat yhden tarinan päätepiste, mutta samalla loppu jätetään puolittain auki, mikä on tehokas ratkaisu. Yksi huone kylmillään on tragikoominen ja karhean elämänmakuinen esikoisromaani.

https://www.karjalainen.fi/kulttuuri/arvio-kyosti-makisen-osin-juukaan-sijoittuva-romaani-on-vakeva-murrematka

Alla on linkki videotallenteeseen, josta pääsee katsomaan 19.10.2021 Klaukkalan kirjastossa ollutta kirjan julkaisujuhlaa.

Kyösti Mäkinen on tavattavissa Helsingin Kirjamessuilla Enostonen osastolla sunnuntaina 31.10. klo 11.00- 16.00.

Vielä yksi arvio kirjasta:

https://hikkaj.blogspot.com/2021/10/vaan-nyt-napsahti-kohilleen.html?m=1