Inka Hytönen
Paltta ja minä
Liityin Palttaan muutama vuosi sitten. Olin lukenut lehtijuttuja Paltasta ja ajattelin, että siinäpä vireän oloinen järjestö. Lähetin sähköpostia Paltalle ja kerroin, että haluan liittyä mukaan. Samalla tunsin itseni hölmöksi: enhän minä edes kirjoita mitään. Mutta haluaisin kirjoittaa!
Ensin löysin Lappeenrannan paikallisryhmän Haukan. Jäin koukkuun heti ensi kerrasta. Meillä on Haukassa mukava ja innostava porukka.
Haukassa aloin viimein kirjoittaa. Olin lukenut paljon lastenloruja, Tittamari Marttista vauvalle ja Kirsi Kunnasta isommille lapsilleni. Omakin ilmaisuni otti ensin lorujen muodon. Melko pian kuitenkin ymmärsin, etten ole loruilijana lahjakas.
Vaihdoin vähän pitempään muotoon eli lasten kuvakirjoihin. Kuvakirjatekstien pohtiminen ja kirjoittaminen on ollut antoisaa. Harjoittelemalla olen parantanut tekstejä ja ideoita. Ehkä saan joskus kustannussopimuksen, ehkä en, mutta ainakin minulla on hauskaa harrastukseni parissa.
Luen paljon. Tänä vuonna minua ovat ilahduttaneet mm. palttalaisen Pilvi Valtosen mainiot eläinlorut, joita olemme yhdessä lasten kanssa lukeneet. Myös toisen palttalaisen Sinikka Vuennon kirja Rytmihäiriöitä on tarjonnut minulle ja anopille uusia oivalluksia ja keskustelun aiheita.
Paltta 